Miten olette selvinneet erosta?
Olen tilanteessa, missä mietin lähes päivittäin eroa poikaystävästäni. Ollaan seurusteltu 4 vuotta ja molemmat ollaan 24 vuotiaita. Ei asuta yhdessä, mutta ollaan mietitty yhteenmuuttoa tapahtuvaksi tämän vuoden lopulla. Nähdään yleensä noin pari kertaa viikossa, mutta viime aikoina vain kerran viikossa.
No miksi sitten olen miettinyt eroa? Juurikin tuon takia, että nähdään nykyään aika harvoin. Itse haluaisin nähdä useammin, mutta poikaystävää ei näytä juurikaan kiinnostavan nähdä useammin. Olen muutaman kerran ehdottanut, että nähtäiskö esimerkiksi tänään, mutta hän ohittaa kysymyksen eikä vastaa siihen mitään. Tuntuu, että hän ei enää panosta meidän suhteeseen juurikaan ja välillä tulee olo, että hän on minun kanssa siihen asti, kunnes löytää jotain parempaa. Itse rakastan häntä valtavasti ja en haluaisi mitään muuta kuin viettää koko loppuelämän hänen kanssaan. Ennen meillä on ollut tosi hyvä suhde ja olen sitä mieltä että molemmilla pitää olla myös muuta elämää suhteen ulkopuolella, mutta rehellisesti sanottuna, olen tuntenut koko suhteen ajan, että hänellä menee lähes aina kaverit minun edelle.
Ajattelin ottaa tämän asian puheeksi seuraavan kerran kun nähdään ja rehellisesti sanottuna mua pelottaa niin paljon. Itken jo nyt kun kirjoitan tätä tekstiä ja ero tulisi olemaan varmasti ihan kamalaa minulle. Olen itse valmis joustamaan suhteessa ja tekemään kompromisseja, mutta luulen, että ero on todennäköinen, jos poikaystäväni ei näe mitään ongelmaa. Haluaisin näin neljän vuoden jälkeen tuntea olevani suht vakiintuneessa suhteessa..
Joten siis kysymykseen, miten olette selvinneet erosta?