Oletko aloittanut juoksuharrastuksen käytännössä nollasta?

Olen muutama vuosi sitten aloittanut ihan nollasta. Tänä kesänä juoksin ensimmäisen puolimaratonin ja ensi kesänä tarkoitus yrittää kokonaista. Kymmenen kilon ylipaino ei haittaa, mutta juoksemalla ei laihdu eli kannattaa ehkä ruokavaliolla pudottaa ne pois, jos haluaa. Ensimmäiseksi kauppaan ja ostamaan kunnon lenkkarit. Varmin tapa saada rasitusvamma on huonot kengät. Erilaisia juoksuappeja on maailma täynnä (myös ilmaisia). Itse taisin ladata jonkun ilmaisen 5k ohjelman (eli tähtää 5 km) ja aloitin sillä.

Löysin netistä joskus juurikin 5 km juoksukoulun, se lähti tyyliin 20 sekunnin juoksupätkistä. Kesti joitakin viikkoja. Olin rapakuntoinen sohvaperuna, mutta tavoiitepäivänä juoksin kohtuuhelposti sen vitosen. Kipinä ei tosin syttynyt, ja vitosen kerran juostuani palasin takaisin sohvalle. ;) Jos olisi ollut kiinnostusta, olisi oikein hyvinkin päässyt jatkamaan koulun toisella osalla tuosta eteenpäin.

Olen aikanaan aloittanut nollasta. Hyvät kengät on tärkeää. Minulla on myös askelvika, joka selvitettiin fysioterapeutin kanssa ja korjattiin yksilöllisillä pohjallisilla. Ilman niitä saan helposti penikkataudin.

Kannattaa aloittaa lyhyistä matkoista eikä rekiä liikaa. Juoksun pitää olla hauskaa. Itselleni sykemittari ja sen seuraaminen oli olennainen juttu varsinkin alkuaikoina. Juoksussa on hyvä myös se että se on hyvin palkitsevaa, jo muutaman kerran jälkeen huomaa kuinka jaksaa juosta helpommin ja pidempiä matkoja kun hapenottokyky paranee. Itse aloitin tilanteesta jossa jaksoin juosta vain parisataa metriä, ja sittemmin olen juossut Helsinki City Run-puolimaratonin.

Juoksu sinänsä ei paljonkaan laihduta mutta toki kun päivän aikana kulutettu kalorimäärä lisääntyy niin painonpudotuskn helpottuu. Itsellä paino putosi lopulta juurikin tuon 10 kg vajaan vuoden aikana, mutta siihen liittyi myös ruokavalion ja elintapojen muutos.

Olen aikoinaan aloittanut nollasta.

Aloin reippailla kävelyillä. Kävelin tietyn matkan, esim lyhtypylväitten välin kovaa niin että syke nousi, seuraavan reippaasti mutta vauhtia hieman laskien. Aluksi ihan tavallisilla lenkkareilla, sittemmin ostin kunnolliset.

Aloin vähitellen hölkätä sen yhden lyhtypylväs välin ja kävellä reippaasti toisen, kunnes kasvoi halu hölkätä pitempään. Jatkoin kävely-hölkkää kunnes kunto ja into nousi niin että pyrin hölkkäämään koko matkan. Vauhti kasvoi kunnon mukana, ja juoksusta tuli todellinen nautinto! On kuin lentäisi, ei halua lopettaa! Juoksen maastossa koska koen sen mielekkäimmäksi. On ylä- ja alamäkeä, epätasaista alustaa joka haastaa aivojen tasapainokeskusta. 

Tavallinen lenkkini on noin 10-12 km päivässä, yhden päivän pidän "vapaata" mutta silloinkin käyn pitkällä kävelylenkillä. Kun tähän pääsee sisään, tunne on ihana mahtava että ilman juoksua ei pärjää! 

Nyt olen harrastanut tätä useamman vuoden, ja aloitin joskus alle viisikymppisenä. Nyt olen 63.  Olen koko ikäni liikkunut paljon, mutta juoksun aloitin vasta silloin. En ole osallistunut maratoneihin tai muuhun sellaiseen. Juoksen mieluiten yksin ja luonnossa. Se antaa mielenrauhaa ja paras keino rentoutua ja irrottautua arjesta ja ihmisistä. Se on minun oma juttuni jonka haluan pitää yksin.