Erosta eteenpäin?

Ensimmäinen seurustelusuhteeni tuli päätökseen 7 viikkoa sitten, kun poikaystäväni jätti minut. Kyllästynyt riitelyyn päättömistä aiheista. Olimme yhdessä 3 vuotta, mutta koko ajan asuimme eri paikkakunnilla. Kuitenkin viikoittain näimme. Aina oli hauskaa yhdessä, mutta paljon riitelyä läsnäolosta ja yhteisestä ajasta. Itse koin nämä ongelmaksi, toinen tietokoneella ja puhelimella jatkuvasti ja menot kavereiden mukaan, koin usein olevani kakkosvaihtoehto miehelleni.

Matkustin viikoittain miehen luo, mies kävi luonani n kerran kuukaudessa. Tästä mainitsin, ei nähnyt ongelmaa asian suhteen. Tai näki ongelman olevan minun pääni sisällä ja minun olevan hullu. Lisäksi valitin siitä, kun menin miehen luo ja olisi ollut aikaa viettää yhteistä aikaa ja mies pelaa tietokonetta tai juttelee kavereiden kanssa puhelimessa illat pitkät ja minä teen yksin ruokaa tai käyn kaupassa tms.

Koin siis muutamia epäkohtia suhteessamme, juurikin sen että itse panostin paljon ja koin että toinen ei panostanut niin paljoa, mutta toisaalta ehkä vain vaadin toiselta liikoja? Myös yleensä maksoin yhteiset menomme koska toinen vielä opiskeli ja itse olin jo valmistunut. Loppuajasta riitelimme paljon kun koin turhautumista mainitsemieni asioiden suhteen, riitatilanteissa mies oli kovin ilkeä ja ei nähnyt omassa toiminnassaan mitään vikaa, minä taas itkeä pillitin ja otin herkästi itseeni kaiken mitä toinen riitojen tuoksinnassa sanoi. Kuitenkin hyvät hetket olivat ihan äärettömän hyviä ja nyt kaipaan niitä ja kadun eroa ihan valtavasti. Yritin kysellä miehen fiiliksiä n 1kk eron jälkeen, kuitenkaan ei suostu juttelemaan, ilkeä on ja syyttelee minua edelleen eron syistä.

Ongelmana on että itse näen vain hyvät hetket ja kaipaan miestä ihan äärettömästi, hän on ollut paras ystäväni viimeiset vuodet ja olo on niin tyhjä ja kurja ilman häntä. Helpottaako tämä olo koskaan? En vain näe itseäni kenenkään muun kanssa ja olo on ihan karmea. Ikävöin jatkuvasti.