Lue keskustelun säännöt.
Apua... keski-ikä iskenyt?!
17.08.2018 |
En enää haaveile bilettämisestä ja uusista tuttavuuksista. Mielessä siintää sarjojen katselu, lepääminen, selvin päin ulkona istuskelu, ok-talossa asuminen... olen aika paniikissa tästä identiteettikriisistä. Olen aina mieltänyt itseni urbaaniksi ja meneväksi, nyt ei enää jaksa.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
En enää haaveile bilettämisestä ja uusista tuttavuuksista. Mielessä siintää sarjojen katselu, lepääminen, selvin päin ulkona istuskelu, ok-talossa asuminen... olen aika paniikissa tästä identiteettikriisistä. Olen aina mieltänyt itseni urbaaniksi ja meneväksi, nyt ei enää jaksa.
Voit määritellä nuoruuden ja keski-iän uudelleen. Ihmiset ovat yksilöitä. Btw, se tietty relaaminen on keski-iän parasta antia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää haaveile bilettämisestä ja uusista tuttavuuksista. Mielessä siintää sarjojen katselu, lepääminen, selvin päin ulkona istuskelu, ok-talossa asuminen... olen aika paniikissa tästä identiteettikriisistä. Olen aina mieltänyt itseni urbaaniksi ja meneväksi, nyt ei enää jaksa.
Voit määritellä nuoruuden ja keski-iän uudelleen. Ihmiset ovat yksilöitä. Btw, se tietty relaaminen on keski-iän parasta antia.
En ymmärrä viestiä. Mullehan on käynyt juuri perinteisesti tässä asiassa. Ihmiset on yksilöitä, mutta se joka ei keski-ikäisty on enemmän poikkeus.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa ettei tarvi olla koko ikää samanlainen, eikö?
t. toinen samanlainen
Tavallaan, mutta olisi ollut kiva varautua tähän jotenkin. Mulle on tosi vaikeaa suhtautua muiden ja omaan muuttumiseen, enkä uskonut että muuttuisin itse näin radikaalisti. Jos olisin tiennyt, olisin ryhtynyt suunnittelemaan sitä talon ostamista ja rauhoittumista joku aika sitten. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää haaveile bilettämisestä ja uusista tuttavuuksista. Mielessä siintää sarjojen katselu, lepääminen, selvin päin ulkona istuskelu, ok-talossa asuminen... olen aika paniikissa tästä identiteettikriisistä. Olen aina mieltänyt itseni urbaaniksi ja meneväksi, nyt ei enää jaksa.
Voit määritellä nuoruuden ja keski-iän uudelleen. Ihmiset ovat yksilöitä. Btw, se tietty relaaminen on keski-iän parasta antia.
En ymmärrä viestiä. Mullehan on käynyt juuri perinteisesti tässä asiassa. Ihmiset on yksilöitä, mutta se joka ei keski-ikäisty on enemmän poikkeus.
Tarkoitan, ettei sun tarvitse tuntea syyllisyyden tai pettymyksen tunteita stereotypioiden kautta. Voit olla ihan normi-ihminen ilman sitä, että tarvitsee olla pettynyt siitä. Keski-ikäistyminen on vain tietty käsite ja keski-ikäisiä on kaikenlaisia. Se lisääntyvä mukavuudenhalu ja tarve chillailla kuuluu aikuisuuteen laajemminkin.
Apua, mä olen siis ollut keski-ikäinen aina.
Ihanaa ettei tarvi olla koko ikää samanlainen, eikö?
t. toinen samanlainen