Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?

Menneeltä viikonlopulta..  Tulin autolla kaupasta ihan tuttua reittiä ja ajoin kotini ohi, moikkasin vielä terassilla istunutta naapuria ja vasta sitten tajusin että ohi meni. Samana päivänä hukkasin silmälasini, etsin kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat kotona, silmäilin myös kadunvarsia koirien kanssa lenkkeillessä, jos ne olivatkin otsalle nostettuna ja tippuneet ulos, sadattelin jo mielessäni tulevaa vähintään 500€ menoerää ja monen viikon eloa puolisokeana, no rillit löytyivät terassituolin alta vieläpä sangat taitettuina, en ymmärrä yhtään miten ne sinne päätyivät ja miten ne edes silmiini osuivat sieltä, ilman silmälaseja :P

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että tämä on aika yleistä. Laittakaa vain kerrostalossa asuvat portaita pitkin kulkevat ylänuolta, jos tekin olette ihmetelleet, miksei avain käy oveen, ennen kuin tajuatte, että olette ylä-/alapuolella asuvan naapurin ovella.

Eipä tuo vielä mitään, itse olin joskus ajatuksissani väärässä rapussa, ja yritin avata sen asunnon ovea, joka on siinä rapussa oman asuntoni sijaintia vastaavassa paikassa. Asuntoni ja siis myös se asunto, johon vahingossa pyrin sisälle, ovat hissittömän nelikerroksisen talon ylimmässä kerroksessa. Sattui vieläpä niin, että juuri tuohon aikaan oman asuntoni lukko oli korjauksen tarpeessa ja toimi todella huonosti, joten en heti tajunnut erehdystäni, vaikka ovi ei tahtonut aueta. Muistan hoksanneeni asian vasta siitä, kun hetken aikaa lukon kanssa ähellettyäni sisältä alkoi kuulua jotain ääniä. Asunnon asukas oli ilmeisesti tulossa katsomaan, että yrittääkö joku tiirikoida lukkoa auki. En jäänyt selvittelemään tilannetta, vaan kipitin kiireen vilkkaa rappuset alas. 🙄

Jotenkin onnistuin repimään irti korvan rakkaimmasta kahvimukista. Aivan suuri suru. Suomalainen nainen oli maalannut ne ,ostin markkinoilta täältä monta vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vuosia sitten toivotin työkaverilleni hyvää viikonloppua maanantaina kun voiko oli alkanut. Säikähdin että onko joku muistisairaus alkanut mutta ehkei sitten, kun sen jälkeen olen osannut toivottaa ihan oikeana päivänä. Hävetti kyllä.

Mä olen myös toivottanut maanantaina hyvää viikonloppua, kun jotenkin ajattelin hyvää loppuviikkoa, vaikka sekin kuulostaisi vasta maanantaina vähän hassulta.

Viimeksi olin valmistautunut sanomaan huomenta, kun asiakas sanoikin "terve", joten huikkasin sille sitten "terventa"..

Vierailija kirjoitti:

Olen unohtanut koiran kaupan pihalle pari vuotta sitten, asuin n.400m päässä. Siellä se vähän ihmetellen odotteli kun kävelin takaisin. Onneksi sen luontoinen tapaus ettei hätkähdä oikein mistään, kova luu. Lähdettiin kotiin niinkuin mitään ei olis tapahtunutkaan :D

Mullekin kävi näin. Kaupan täti sitten soitti kun olin jo kotona (oli tuttu lähikauppa, ei ollut silloin kännyköitä), että taisit unohtaa koiran tänne kaupalle. En edes kotona ihmetellyt miksei koira ole vastassa.

Mitähän on koiran mielessä liikkunut kun emäntä vain kävellyt ohi eikä mukaan ottanut.

Mulle sattuu aina kuuman kanssa mokia ja siksi mulla on todella paljon palovammoja ja tästä on tullut yleinen vitsi meidän perheessä.

Kerran keitin kylässä olevan vauvan tuttipullon, nostin kattilan liedeltä ja jätin jäähtymään. Höpöttelin samalla puhelimeen ja ehkä viiden minuutin kuluttua jäähtymään nostamisesta työnsin käteni kattilaan ottaakseni tuttipullon sieltä pois. Ainoa kerta kun tuli ihan rakkuloita.

Sama on tapahtunut kananmunien kanssa usein mutta olen polttanut vaan muutaman sormen.

Mökillä puusaunaa lämmittäessäni päätin työntää rystysillä luukun kiinni. Vieläkin on rystysissä jäljet tästä älykkyydestäni.

Aikanaan kun vielä poltin tupakkaa, selitin kovasti tohkeissani jotain ja stögäsin tupakan omaan sormeeni, jolla pidin tuhkakupista kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Etsin usein kännykkää todella ärsyyntyneenä kun ei mistään löydy ja samalla kannan sitä kädessäni. Pahimmassa tapauksessa selaan sillä vielä nettiä samalla! Tätä tapahtuu pelottavan usein.

Tuo ja ne rillit otsalla joita hakee puolisokeana. 

Tinasin kieli keskellä suuta hienoja saumoja tiffanytyöhöni, kun kännykkä soi. Vastasin kuumaan kolviin.

Olen unohtanut vauvan kauppaan vaunuissa nukkumaan.

Unohtanut viedä lapsen päiväkotiin ja huomannut vasta työmatkalla, että hän istuu auton takapenkillä.

Istunut ajatuksissani metroasemalla kun viimeinen juna on porhaltanut matkoihinsa.

Kävellyt kaupungilla ja löytänyt itseni vieraan talon sisäpihalta.

Olen herännyt puoli kahden aikaan yöllä, luullut nukkuneeni pommiin ja lähtenyt kiireisten aamutoimien jälkeen kahdeksi bussipysäkille, jossa oikeasti olisi pitänyt olla kuudelta. Siis luulin koko ajan, että kello on neljä tuntia enemmän. Näin vielä matkalla ilmeisesti baarista tulleen iloisen seurueen, ja mietin että onpa noilla mennyt myöhään. Onneksi siihen aikaan ei tullut bussia, joten lopulta tajusin virheeni ja lähdin kotiin nukkumaan lisää.

Kerran hieman ajatuksissani kävellessäni törmäsin lyhtypylvääseen... mitään vahinkoa ei kuitenkaan aiheutunut :I

Olen puhunut puhelimessa ja nostanut koirani skeidaläjän maasta epähuomiossa paljain käsin, kun unohdin ensin ottaa kakkapussin taskusta.

Olen myös laittaut koiranmakkaraa omalle leivälleni ja syönyt sitä, kun tarkoitus oli samaan aikaan antaa sitä koiralleni.

Olen myös laittanut lapsen kakkavaipan vahingossa jääkaappiin, kun tarkoitus oli tietenkin viedä se keittiön roskikseen. Vaimo löysi tämän sitten kotiin tultuaan jääkaapista ja voin sanoa, ettei ollut iloinen.

Muutama vuosi sitten etsin kännykkääni todella pitkään ja aloin olemaan jo paniikissa wttä olen tiputtanut sen jonnekin kotini ulkopuolelle. Ajattelin, että mitä jos se on hukkunut pysyvästi niin mitä teen kun silloin ei ollut varaa uuteen puhelimeen. Sitten yllätyäen tajusin, että se oli ollut koko ajan kädessäni kun etsin sitä.

Jätin auton ajatuksissani vieraalle paikalle pariksi tunniksi. Tuli aika vihaista tekstiä tuulilasille, eikai siitä nyt niin paljoa tarvitse hermostua. Onhan se riski ruveta tuntemattomia solvaamaan kannattaa sitäkin miettiä vaikka vituttaisi.

Olen itsekkin jättänyt lappuja autojen tuulilaseille kun nämä ovat jättäneet autonsa paikalleni ja olen hillinnyt mieleni enkä ole solvannut ketään mitenkään vihamielisesti vastaavissa tilanteissa

Olin vaihtanut juuri työpaikkaa. Pyöräilin epähuomiossa vanhaan työpaikkaan ja jouduin soittamaan uuteen työpaikkaan, että pikkuisen venähti tämä ensimmäinen aamu. Onneksi oli ymmärtäväistä porukkaa.

Tämä seuraava tapahtuma oli seurausta kiireisestä työputkesta: töiden jälkeen menin ruokakappaan ja latasin viikonlopun ruokaostokset hihnalle. Enpä sitten muistanut pin- koodia. Hävetti, mutta silloin tajusin, että nyt on liikaa työstressiä.

Ai kauheaa, miten näitä töppäilyjä nyt alkaakin tulla mieleen! Siis minulle, joka olen aina niin fiksu ja filmaattinen.....;)

Olin menossa tärkeään tapaamiseen. Halusin olla huoliteltu. Tein kampauksen ja kevyen meikin, silitin puseron ja hameen, kiillotin kengät. Tähän asti kaikki hyvin.....kunnes vielä vilkaisin peiliin.

Puseron rintamuksessa oli silityksestä huolimatta pieni vekki. Silitysrauta lämpiämään ja sitä odotellessa vielä varmistus mukaan otettavista papereista. 

Silitin kuumalla raudalla vekin pois. Vekki lähti, mutta meluhaittoja tuli! (paita kannattaa ottaa päältä pois silityksen ajaksi)

Otin pakastimesta jonkun hernepussin ja painoin sillä toista rintaani. Toisella kädellä korjailin "vettynyttä" meikkiä.

Olen joskus soittanut miehelle töihin, että voisiko hän soittaa kännykkääni, kun en löydä sitä mistään. Suutuin vielä hieman kun mies repesi nauruun ennen kun tajusin mokani :D

Ottanut sormuksen pois kun ravaan kädet, laitan sormuksen mielestäni johonkin TODELLA loogiseen paikkaan.. ja hetken päästä sitä ei ole missään. Löytyy lopulta, mutta ei koskaan mitenkään loogisesta paikasta..

Menin ärrälle, kaadoin kahvin take away-mukiin... ja koetin kävellä tyynesti  ovesta ulos. Myyjän hämmentynyt kimitys että "sun pitää  hei maksaa se kahvi!" pysäytti minut ja kyllä hävetti.

Ajoin entiseen kotiosoitteeseeni ja kävelin  ekaksi postilaatikoille, ihmettelin että kenen "Virtasen " postit meille on tullut kunnes tajusin, että enhän minä asu enää tässä! Eikun naama punaisena autoon ja karkuun.

Ladoin ostokset kassahihnalle ostoskori yhä kädessä, jostain syystä myyjjäkään ei asiaa  huomannut ja maksettuani laitoin ostokset takaisin koriin, sitten vartija ilmestyi viereeni ihmettelemään. Vilkaisin vain vartijaa tonnin seteli- ilmeellä ja jatkoin pakkaamistani.

Jätin apteekissa lääkkeet tiskille ja poistuin tyytyväisenä, perään oli huudettu mutten kuullut tätä  musiikit korvilla.

Istuin tupakalla  sairaalan pihassa ja unohdin tyystin karistaa välillä, joku taksikuski ehti huudahtaa "Rouvalla on muuten kohta tuhkat sylissä!" kun samassa tuhka tipahtikin  lyhyiden farkkusortsien paljaaksi jättämälle reidelle.

Etsin silmälaseja ja lopulta otin  varalasit käyttöön, kaupungilla vastaan tullut tuttavani kysyi onko minulla tarkoituksella toiset lasit pään päällä.  Ja olivat vielä sotkeutuneet tiukasti pitkiin kiharaisiin hiuksiini, ihmiset katsoivat kummissaan kun keskellä kävelykatua revin sankoja irti hiuksista.

Kaadoin tänä aamuna kahviini maidon sijaan banaani jogurttia.