Lue keskustelun säännöt.
Mitä pieniä "älyttömyyksiä" olet tehnyt kun olet ollut omissa ajatuksissasi?
Itse yhtenä päivänä menin kotiin tultuani vessaan ja kun sain riisuttua toisen sukan pois jalastani, niin heitin sen epähuomiossa wc-pönttöön vaikka piti laittaa pyykkikoriin joka oli siinä pk:n päällä. Mietin siinä uskoakseni jotain työjuttua vielä.
Kommentit (922)
Heitin kännykän roskiin, ja kerran kaadoin kahvin sekaan jugurttia maidon sijasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläasteella lähdin kouluun eriparikengät jalassa. Enkä huomannut, ennen kuin ekalle välitunnille mennessä. Koulumatkalla kengät oli joo tuntuneet oudoilta jaloissa, mutta en sitten kiinnittänyt tarkemmin huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun yksin ja jähmetyin kauhusta, kun kuulin olohuoneessa lukiessani takaani askelia. Hyppäsin ylös tuolista ja miesystäväni nähdessäni muistin, että johan hän oli ollut vuorokauden kylässä ja jäi sänkyyn nukkumaan. Olim herännyt aamuvirkkuna pari tuntia aikaisemmin.
Minulle on käynyt monesti niin, että oon yksin ollessani napsauttanut television päälle, alkanut touhuilemaan jotain omia juttujani ja sitten säikähtänyt valtavasti, kun jostakin on alkanut kuulua puhetta. Se hiton telkkari...
Menee vähän ohi aiheen, mutta kerron silti. Lähisukulainen oli ostanut itselleen kelloradion, mutta ei oikein osannut käyttää sitä. Hän meni illalla nukkumaan ja oli omasta mielestään laittanut herätyksen. Keskellä yötä kello herätti ja sukulainen oli painellut unenpöpperössä kaikkia nappuloita hiljentääkseen kellon. Siinä oli mennyt radio päälle, siellä oli kuunnelma menossa ja radiosta kuului kipakka kysymys "kuka koski radioon". Sain sitten neuvoa, miten se toimii.
Tänä aamuna intin miehelle, että tiskikoneen vatkaimet tuli lusikkatelineestä läpi ja ihmettelin, että mitä outoa tuossa, etkö nyt tajua. Vasta kun mies toisti saman ääneen, tajusin että pitäisi varmaan sanoa, että vatkaimen vispilä.
Uskon, että tämä on aika yleistä. Laittakaa vain kerrostalossa asuvat portaita pitkin kulkevat ylänuolta, jos tekin olette ihmetelleet, miksei avain käy oveen, ennen kuin tajuatte, että olette ylä-/alapuolella asuvan naapurin ovella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin suihkuun ja unohdin vetää suihkuverhon eteen. Kivasti oli koko kylppäri täynnä vesiroiskeita
Teen usein ihan ajatuksissani jotain rutiinihommia enkä siis rekisteröi olenko yksin vai en. Kerran yllätin itseni hoilottamasta jotakin ruokotonta renkutusta enkä älynnyt ollenkaan että työkaveri oli vielä viereisessä huoneessa. Hänellä oli aika hauskaa, ei ollut ennen kuullutkaan sellaista laulua, toisinaan hänenkin huoneestaan kuuluu vaikka mitä kun hän riitele titokoneensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Missä mä oon? Mihin olin menossa? ?Mikä päivä nyt on ? Mikä kuukausi? Mikä tuo ääni on ? "
Elämääni joka pv. Esim. Tänään koetin jäljittää salaperäistä piippailua, joka tuli pesukoneesta. Vesiraana kiinni. Olin siis raanan avaamisen ohella unohtanut pistäneeni koko konetta päälle !
Minulla on adhd, mutta uskon että olisin tälläinen höselö kyllä muutenkin.
:) Kuulostaa kovin mun (add&ei-aamuihminen) tyttäreltä, tosin meidän pesukone ei piippaa. Neito oli tässä yhtenä aamuna lähdössä kouluun ja kävi kahdesti peräkkäin suihkussa; palasi takaisin, koska oli sheivannut vain vasemman säären, ja luovutti toisen kierroksen jälkeen, kun oli sheivannut saman säären vielä kahdesti. Kruunasi homman unohtamalla hoitoaineen tukkaansa, joten palasi vielä hissistäkin...
Joskus unentokkurassa menin pesemään hampaita. Otin hammasharjan käteen ja sitten kaikki katosi päästä. Unohdin kokonaan miten hampaat tulisi pestä. Se kerta meni sitten sählätessä kuin kolmivuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdan tosi usein juoda kahvin sen ollessa vielä kuumaa, meillä kun on kahvinkeitin joka menee itsekseen pois päältä tunnin kuluttua. Olen siis tottunut lämmittelemään kahvia mikrossa. Taas kerran odottelin mikron edessä, enkä voinut poistuakaan, etten unohda sitä kahvia sinne. Oikein manailin hidasta mikroa, kun saa ootella minuutti tolkulla. Lopulta mikro piippaa, avaan oven ja löydän kiehuvaksi kuumentuneen pilttipurkin. Olinkin ollut ruokkimassa vauvaa. Toisessa kädessähän mulla oli kahvimaitopurkki, ja toisessa, tadaa, vauvalusikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajanut miljoona kertaa ohi risteyksen mistä pitäisi kääntyä tai lähtenyt ajamaan ihan eri suuntaan kuin olisi pitänyt. Yleensä joko puhelimessa puhuminen tai sitten ihan vaan omissa ajatuksissa oleminen aiheuttaa tämän. Ja siinä sitten kauhea paniikki että missä saan auton ympäri ja takaisin omalle reitille.
Nämä kahvit muroissa ja kännykät jääkaapissa ovat ihan hauskoja, mutta jouduttuani "ihan ajatuksissani olin kun puhuin puhelimeen"- autoilijan töytäisemäksi sitä toivoisi, että auton ratissa keskityttäisiin siihen ajamiseen. Toki tuossa esimerkissä nyt ei mitään vahinkoa tapahdu ellei tehdä mitään paniikkijarrutuksia tai kieputella kiireessä autoa ympäri mutta silti...
En mä sentään niin ajatuksissani ole, että kenenkään päälle ajaisin. Enkä tee mitään paniikkijarrutuksia, mä olen liikkeellä rekalla. Se paniikki tulee nimenomaan siitä että kuinka pitkälle pitää ajaa että saa vehkeet ympäri.
Vielä kauheampaa, puhut kännyyn ja ajat rekkaa. Kortti pois tuommoisesta tollolta, ajatuksiinsa vaipuvalta rekkakuskilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin siirtänyt mieheni kengät makuuhuonen yläkaappiin kun hän oli reissutöissä. Niitä sitten etsittiin tovi kun saapui kotiin 😄 Ymmärrän nyt termin "pregnancy brain"
Lataan usein kahvinkeittimen illalla valmiiksi. Liian usein painan keittimen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Meni kaupunkiin bussilla, tulin kävellen ja tajusin vasta kotona että auto on parkkihallissa
Olen varmaan nytkin niin ajatuksissani että kyselen älyttömyyksiä, mutta mitä tuossa tapahtuu? :D Jos menee kaupungille bussilla ja palaa kotiin kävellen niin miten siinä auto voi päätyä väärään paikkaan?
Nyt tajusin minäkin unohtaneeni olennaisen osan tarinasta , eli :
Mies oli lainannut autoani ja jättänyt sovitusti parkkihalliin! Menin vartavasten hakemaan sen hiivatin auton , kävin kirjakaupassa. . Ja päätin kävellä kotiin kun niin kaunis ilma.
Joopa joo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajanut miljoona kertaa ohi risteyksen mistä pitäisi kääntyä tai lähtenyt ajamaan ihan eri suuntaan kuin olisi pitänyt. Yleensä joko puhelimessa puhuminen tai sitten ihan vaan omissa ajatuksissa oleminen aiheuttaa tämän. Ja siinä sitten kauhea paniikki että missä saan auton ympäri ja takaisin omalle reitille.
Nämä kahvit muroissa ja kännykät jääkaapissa ovat ihan hauskoja, mutta jouduttuani "ihan ajatuksissani olin kun puhuin puhelimeen"- autoilijan töytäisemäksi sitä toivoisi, että auton ratissa keskityttäisiin siihen ajamiseen. Toki tuossa esimerkissä nyt ei mitään vahinkoa tapahdu ellei tehdä mitään paniikkijarrutuksia tai kieputella kiireessä autoa ympäri mutta silti...
En mä sentään niin ajatuksissani ole, että kenenkään päälle ajaisin. Enkä tee mitään paniikkijarrutuksia, mä olen liikkeellä rekalla. Se paniikki tulee nimenomaan siitä että kuinka pitkälle pitää ajaa että saa vehkeet ympäri.
Vielä kauheampaa, puhut kännyyn ja ajat rekkaa. Kortti pois tuommoisesta tollolta, ajatuksiinsa vaipuvalta rekkakuskilta.
Joo, ihan kauheeta. Jää joka rekka parkkiin jos kännykkään puhumisesta otettaisiin kortti pois 😂 Puhelimeen puhuva rekkakuski on miljoona kertaa turvallisempi kuin naiset pikku Nissaneissaan.
Vierailija kirjoitti:
Laitoin lompakon jääkaappiin kun järjestelin tavaroita ajatuksissani.
Äiti laittoi jääkaappiin vauvan kengät, kun hän oli väsynyt. :D
Olin kerran syvällä ajatuksissani ja laitoin känykän jääkaappiin. Kermapurkki, jonka oli tarkoitus päätyä jääkaappiin, oli pöydällä. Huomasin vasta tuntien päästä.
Nuorempana olin sopinut meneväni kaverin kanssa kaupungille klo 14. Heräsin viideltä aamulla vessaan ja luulin olevani pahasti myöhässä. Pingoin suihkuun ja rupesin pukemaan. Pikkuhiljaa tajusin olevan aamu, kun oli hiljaista ja hämärää. Kikatin itselleni ja menin takaisin nukkumaan :-)
Suihkutin hiuslakan sijaan kenkäsprayta hiuksiini kiireessä.
Keitin riisipuuroa. Lisäsin riisien sekaan en suinkaan lisää riisejä vaan makaronia.
Mies löysi kadottamani juuston ja leipälevitteen mikrosta. Tämäkään päivänä minulla ei ole mitään muistikuvaa, miten ne ovat mikroon päätyneet.
Minulle on käynyt monesti niin, että oon yksin ollessani napsauttanut television päälle, alkanut touhuilemaan jotain omia juttujani ja sitten säikähtänyt valtavasti, kun jostakin on alkanut kuulua puhetta. Se hiton telkkari...