Lue keskustelun säännöt.
En voi esitellä uutta kumppania vanhemmille
16.08.2018 |
Hei!
Kaipailisin apua vaikeaan tilanteeseeni. Olen 27- vuotias nainen ja seurustellut puolisen vuotta uuden miehen kanssa. Ongelmani on se, että suhteen vakavoituessa, vanhempien esittely taitaa tulla ajankohtaiseksi, enkä siihen pysty mitenkään. Äitini kanssa välejä ei oikeastaan ole - hänet olen kokenut koko lapsuuteni ajan etäiseksi, jopa kylmäksi, enkä aikuisiällä ole ollut hänen kanssaan juurikaan yhteyksissä. En näe tarvetta korjata asiaa, eikä hänkään mitä ilmeisimmin. Isäni kanssa tilanne on ollut sama lapsuudessani, mutta nyt olen hänen kanssaan päinvastoin lähentynyt viime vuosina ja soittelenkin viikottain hänen kanssaan. Kotona kotipaikkakunnallani en kuitenkaan halua käydä, heikkojen välien ja vanhempien asunnon kunnon vuoksi. Hävettää myöntää että häpeän näin pinnallista asiaa. Asunto on kuitenkin täysin remontoimaton alkuperäisine tapetteineen ja muovimattoineen (kerrostalo, joka on rakennettu 70-luvulla...), huonekalut ja jotkut kodinkoneet erittäin vanhoja ja kaiken lisäksi heillä on jonkilainen tavaranhamstrausongelma, tiedätte varmaan tilanteen. Häpeän myös äitini pitkäaikaistyöttömyyttä, miesystäväni tullessa tyypillisestä keskiluokkaisesta perheestä.
Suhteen alussa on tullut jo ilmi, että välit ja yhteydenpito on heikkoa vanhempiini, eikä mies tuota sen kummemmin ole ihmettelyt tai kysellyt. Hänen lähipiiriään tai vanhempiaan en myöskään ole tavannut, mutta ilmeisesti olisin tervetullut tekemään niin. Hän haluaisi lisäksi muuttaa yhteen lähiaikoina, joka korostaa tämän tilanteen vaikeutta. Mitä voisin tehdä tämän asian kanssa? Olen jopa harkinnut lopettavani hyvän ja tasapainoisen suhteen, koska en kerta kaikkiaan löydä ratkaisua tähän. Aiemmassa pitkässä suhteessani koitin kertoa tilanteesta ja siitä, miksi kumppani "joutuu" olemaan perheeni ulkopuolella. Ystäviini hänet kyllä tutustutin avoimesti. Aiemmalta kumppanilta ei kuitenkaan löytynyt ymmärrystä ja hän koki ulkopuolisuutensa loukkaavana. Tätä pelkään siis tässä uudessakin suhteessa, tosin tämä uusi mies vaikuttaa empaattiselta ja ymmärtäväisemmältä, lisäksi hän kohtelee minua todella hyvin ja on sanonut haluavansa viettää loppuelämäni kanssani. Pelkään myös, että jos taustani tulee hänelle ilmi, hän muuttaa mielipiteensä, kun on ns. normaalista perheestä lähtöisin.
Kommentit (29)
Näin keittiöpsykologin näkökulmasta katsoen olet ottanut vastuun vanhemmistasi aina. Lapsuudesta asti. Nyt myös huolittelet pärjääkö mieskaverisi sinussa niin paljon häpeää nostattavien vanhempiesi kanssa ja heidän kotonaan. Jopa sekin, että velvollisuutesi on esitellä kumppanisi heille.
MIssä vaiheessa ajattelit elää ihan vaan omaa elämääsi ja herätä siihen, miten vanhempasi elävät niin kuin he tahtovat ja sinä elät niin kuin sinä tahdot. Mieskaverisi, johon vasta tutustut, joutuu sinun mielestäsi valtavaan tulikokeeseen taustasi vuoksi.
Yleensä tuollaisista voi jutella kumppanin kanssa. Lue tänne palstalle kirjoittamasi teksti hänelle. Osaat kyllä sanoittaa tunteesi ja ajatuksesi oikein hyvin. Parisuhteessa on uskallettava näyttää oma haavoittuvuunsa ja miten joku asia pelottaa/ ahdistaa/tmv sinussa.
Onko mahdollista hyväksyä sekin, ettet ole vielä valmis esittelemään vanhempiasi? Olette aikuisia ihmisiä ja rakentamassa yhteistä elämää. Eikö se ole tärkeintä nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuokin ongelma ole näiden vuosien aikana ratkennut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitäs jos kertoisit miehelle tilanteen ja jos et itsekään vanhempiesi luona käy niin miten sinun miesystäväsi sinne pitäisi näytille viedä?
Itse mieluusti jättäisin tämä välistä, mutta jos mies haluaa viedä minut näytille, eiköhän tuo odota vastavuoroisuutta. Pelkään kertoa tilannetta, kuten aiemmin mainitsin, koska mies on tosiaankin ns. perushyvästä perheestä.
Mielestäni, vaikka pelkäät seurauksia, sinun kannattaa rehellisesti kertoa kumppanillesi kaikki tuo, millä avasit keskustelun.
Nin no. Minulla on alkoholistivanhemmat, jotka asuvat kyllä omakotitalossa, mutta asunto on hirveässä kunnossa. Romua sisällä ja pihalla. Talvella on lumet luomatta ja kesällä ruohot leikkaamatta, kun ryyppääminen vie voiton. Tyhjiä tölkkejä ja pulloja joka nurkassa ja molemmat siis on koko ajan kaljatölkki kädessä meni milloin tahansa. Molemmat jo eläkkeellä, mutta vaikka äiti kävi töissä vielä hetki sitten, niin joi myös arkena, pakko saada se kalja-annos töiden jälkeen.
Kyllä häpeän enkä oikeastaan siedä kumpaakaan ihmistä, kuin "pakolliset". Täysin erilaisia ihmisiä kuin minä. Kyllä olen mieheni heille esitellyt ja ei hänkään tietenkään asiaa pidä mitenkään normaalina, mutta ymmärtää miksi minä olen etäinen ja miksi ei ole joka sunnuntaisia perhepäivällisiä tai ylipäänsä lämpimiä perhejuhlia esim. joulu.
Voi luoja mitä väliä, ihan sama, mun mies on nähny 2x mun äidin ja ollaan oltu 25v yhdessä.Ei tässä tarvii mitään väkisin kenenkään rakentaa ja esitellä, ja ihan sama mitä siellä odottaa, jos mies ei kestä ja itse olet niin huono itsetuntoinen et jaksat kelailla noin lapsellisia juttuja. Ei tarvii väkisin esirellä sukua kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin minä olisin kirjoittanut aloituksen. Ap, älä masistele asian kanssa. Elämässä asiat menevät kuten menevät, lähtökohdat on mitkä ovat. Hienoa, että olet löytänyt rakkauden elämääsi. Älä ota painolastia suhteeseesi lapsuudenperheestäsi. On ihan turhaan miettiä mielessään jotain ideaaliperhettä ja vertailla omaa sukuaan siihen muottiin, kun tietää perheensä olevan liian persoonallinen tuohon asetelmaan.
Itse olen ollut parisuhteessa yli viisi vuotta. En ole kertaakaan käyttänyt miestä kotonani tai sen kummemmin puhunut hänestä sinne suuntaan mitään. Harvakseltaan soittelen kotiin ja siinä se. Olisihan se ihanaa, jos olisi lämmin ja rakastava lapsuudenperhe, mutta jokainen perhe on erilainen. Olen hyväksynyt asian, että kotini on mikä on. En kerro tilanteestani hyvänpäiväntutuille mitään sillä silloin joutuu vain kysymystulvan alle. Nyökyttelen vaan, jos tulee puhetta mistään lapsuudenperheaiheista.
Juttusi niin pitkä en jaksanut lukea. Olet aikuinen ihminen. Elä omaa elämääsi. Mikä pakko on esitellä kumppania vanhemmille ja suvulle? Itsellesi olet valinnut seurustelu suhteen kuin kumppanin käsitäkseni?Tarvitsetko aikuisena heidän hyväksynnän ja ystävien,kenen kanssa olet?Kasva aikuiseksi jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, ne vanhemmat ei ole se ongelma nyt tässä vaan tuo asenteesi. Luuletko, että kaikilla muilla on onnellinen lapsuus ja talot ja mökit ja viikoittain istutaan vanhempien kanssa jollain perhepäivällisillä keskustellen sivistyneesti? Newsflash, ei ole. Paljon pahempaakin on kuin sinulla, väkivaltaisia narsisteja, monenlaisia mielenterveysongelmia ja mietipä, kuinkakohan monella suomalaisella on alkoholismia perhetaustassa?