Kyläkoulu vai iso koulu?

Kyläkoulu, pieni lapsi tarvitsee enemmän aikuista, kuin iso ja oppimiseen saa pienessä koulussa enemmän tukea. Eikä se lapsi yksin sinne isoon kouluun sieltä kyläkoulusta siirry, kun tutut kaverit vaihtaa koulua yhtään aikaa, nii ryhmähenki on jo valmiina, mikä taas helpottaa sopeutumista uuteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyläkoulu, pieni lapsi tarvitsee enemmän aikuista, kuin iso ja oppimiseen saa pienessä koulussa enemmän tukea. Eikä se lapsi yksin sinne isoon kouluun sieltä kyläkoulusta siirry, kun tutut kaverit vaihtaa koulua yhtään aikaa, nii ryhmähenki on jo valmiina, mikä taas helpottaa sopeutumista uuteen.

Olen itse käynyt pientä kyläkoulua, mutta en ihan täysin allekirjoita väitteitäsi.

Koulussamme ei käynyt tuki- tai erityisopettajaa edes joka vuosi. Isoissa kouluissa käsittääkseni on tuki- tai erityisopettaja paikalla päivittäin? Ryhmät ovat pieniä, mutta opettajalla oli silti kuitenkin neljä ikäryhmää samassa luokassa yhtä aikaa opetettavana. Itse olin kyläkoulussamme(kin) vähän syrjitty ja välillä kiusattukin. Kyllä meillä silti oli yhteishenkeäkin, luultavasti juuri koulun pienuudesta johtuen. Yläasteelle siirryttäessä yhteishenki hävisi. Ala-asteen luokkatoverini eivät enää kehdanneet edes myöntää tuntevansa minua. Yläasteella olinkin sitten jo kunnolla kiusattu.

Yläasteella toivoin joskus käyneeni isomman ala-asteen. Olisin silloin tuntenut enemmän ihmisiä, ja ehkä kiusaaminenkin olisi jäänyt vähemmälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyläkoulu, pieni lapsi tarvitsee enemmän aikuista, kuin iso ja oppimiseen saa pienessä koulussa enemmän tukea. Eikä se lapsi yksin sinne isoon kouluun sieltä kyläkoulusta siirry, kun tutut kaverit vaihtaa koulua yhtään aikaa, nii ryhmähenki on jo valmiina, mikä taas helpottaa sopeutumista uuteen.

Olen itse käynyt pientä kyläkoulua, mutta en ihan täysin allekirjoita väitteitäsi.

Koulussamme ei käynyt tuki- tai erityisopettajaa edes joka vuosi. Isoissa kouluissa käsittääkseni on tuki- tai erityisopettaja paikalla päivittäin? Ryhmät ovat pieniä, mutta opettajalla oli silti kuitenkin neljä ikäryhmää samassa luokassa yhtä aikaa opetettavana. Itse olin kyläkoulussamme(kin) vähän syrjitty ja välillä kiusattukin. Kyllä meillä silti oli yhteishenkeäkin, luultavasti juuri koulun pienuudesta johtuen. Yläasteelle siirryttäessä yhteishenki hävisi. Ala-asteen luokkatoverini eivät enää kehdanneet edes myöntää tuntevansa minua. Yläasteella olinkin sitten jo kunnolla kiusattu.

Yläasteella toivoin joskus käyneeni isomman ala-asteen. Olisin silloin tuntenut enemmän ihmisiä, ja ehkä kiusaaminenkin olisi jäänyt vähemmälle.

Olen käynyt koulua aina kaupungissa, en kyläkouluja, mutta nykyisin koulumaailma on aika kova, joten pienestä kyläkoulusta tulevan ei ole välttämättä helppoa sopeutua kuten sinullekin kävi. Vierestä seuranneena kyläkouluissa, kylläkin henkilökunnasta riippuen hääräillään vähän omaan tyyliinsä, eikä noudateta välttämättä kaikkea niin kuin nykykoulussa pitäisi. Jatketaan vanhaan malliin. Ei ole sellaista sisäistä kontrollia kuin isoissa kouluissa.

Isoon kouluun, minulla on samat kokemukset kyläkoulusta kuin 2. viestin kirjoittajallakin.

Kyläkouluja lakkautetaan jatkuvasti, joten jos ei halua elää jatkuvan jännityksen alla, niin iso koulu. Niissä saa usein tietysti jännittää sitten homeongelmia.

Kyläkoulu on parempi.

Miten pitkä matka kyläkouluun vs isoon kouluun? Joillain se kyläkoulu on ihan vieressä ja iso melkein tunnin päässä, kannattaa ajatella lapsen kantilta.

Kyllä ainakin meilläpäin kyläkoululaiset otettiin ihan hyvin vastaan, pääsivät porukoihin jo ensimmäisten viikkojen aikana.

Oma kokemukseni on, että isompi koulu on parempi. Lapsiani kiusattiin kyläkoulussa eikä siihen kukaan puuttunut. Isommassa koulussa asioihin puututtiin asiallisesti. Kiusaaminen loppui. Oireilu loppui. Lapseni sai ystäviä. Ikinä en enää suosittele kyläkoulua!

Itse kävin keskikokoisessa koulussa, jossa kaveripiireihin kuuluivat pääsääntöisesti vain omasta ikäluokasta ja sukupuolesta olevat. Ikäryhmässä oli siis 3-4 samanhenkisiä "jengiä" per sukupuoli, jonka kanssa oltiin tekemisissä. Ihan kiva kun oli niitä samanhenkisiä, mutta roolit jaettiin jo silloin ekaluokalla ja ne kantoi sitten 9 luokalle asti. Paska tuuri jos sattui kiusatun arpa :( koska viereisten ikäluokkien kanssa ei oltu tekemisissä ja niillä oli omat porukat, niin ystävystyminen eri luokkalaisten kanssa oli vaikeaa.

Omat lapseni ovat nyt pikku kyläkoululla ja sosiaalisten taitojen kannalta aivan mahtava järjestelmä! Haittapuolena on ettei voi saada aina samanhenkisiä kavereita, vaan kaikki on hyväksyttävä sellaisena kuin on: sukupuolesta, iästä ja perheen varallisuudesta riippumatta. Meillä mm. Eskarin tytöistä kutosen poikiin pelaavat jalkapalloa. Isot ottavat myös pienempiä huomioon kun muistavat miten itsekin ovat saaneet olla mukana pieninä. Ei ole siis yhtään noloa olla "isoveljenä tai -sisko a"

Luokan pakka sekoitetaan joka vuosi kun vuoro vuosina ollaan isoja ja sitten pieniä (luokat jaettuv0-2lk, 3-4lk, 5-6lk). Eli jos joku ei ole niin suosiossa oman ikäryhmän keskuudessa, saattaa niitä oman henkisiä olla sitten vanhemmissa mikä nostaa statusta, joka toinen vuosi yhdessä. ja sitten kun on on esim. 3. Luokalla, on hyviä kavereita 2 ja 4 luokilla. Ja 2 luokkalaiset on verkostoituneet ekaluokkalaisten ja 4.lk vitosluokkalaisten kanssa, jolloin sillä kolmosluokkalsisella on verkostossaan käytännössä koko koulu!

Ihan sama ettei kyläkouluissa saa tasaväkisiä joukkueita, verkostoitumis ja sosiaaliset taidot on paljon tärkeämmät!

Sukulaistyttö joutui kyläkoulussa kolmen tytön luokkaan. Kun muut olivat maalaistalosta ja hän ei, voitte arvata, kuka oli se, jota kiusattiin. Kun muutti kirkonkylälle keskisuureen kouluun, sai kavereita. Myös kaverillani samantapaisia kokemuksia ollut.

Meidän kyläkoulussa on yksi transsukupuolinen lapsi, joka oli isossa koulussa ja kiusattiin siellä hyvin rankasti. (Vaikka ei edes pukeutunut kuten halusi. Aneli vanhempiaan että muuttaisivat ja tuli sitten tänne pikku kyläkouluun: nyt hyvin suosittu ja onnellinen lapsi joka hyväksytään omana itsenään ja uskaltaa myös pukeutua kuten haluaa : )

Iso, iso.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistyttö joutui kyläkoulussa kolmen tytön luokkaan. Kun muut olivat maalaistalosta ja hän ei, voitte arvata, kuka oli se, jota kiusattiin. Kun muutti kirkonkylälle keskisuureen kouluun, sai kavereita. Myös kaverillani samantapaisia kokemuksia ollut.

Missä meillä on tällainen koulu? Maatiloilla syntyy vuosittain lapsia alle 2000 kpl ja on aika epätodennäköistä, että lapsen luokalla iso osa olisi maatiloilta. Meidänkin kyläkoulussamme on vähän yli 200 oppilasta, joista 18 vanhemmilla on maatila.

Ehdottomasti iso koulu. Lapseni kävi kaksi ensimmäistä luokkaa alle 45 oppilaan kyläkoulua. Oli kiusaamista, joukosta eristämistä, nimittelyä jne. Niitä kolmea opettajaa jotka koulussa olivat ei kiinnostanut mitä välitunneilla tapahtui. Terveydenhoitaja saatavilla kerran viikossa ja vanhempaintoimikunta kovin sisäänpäinkääntynyttä porukkaa. Yllättäen heidän lapsensa olivat juuri näitä kiusaajia. Siirsimme lapsen isoon kouluun. Koulumatka kasvoi, mutta kaikki muuttui paremmaksi. Lapsi sai heti ystäviä ja hänet otettiin porukkaan mukaan. Ei kiusaamista, ja jos oli jotain pientä eripuraa niin siihen puututtiin heti. Lapsilla oli enemmän kaikkea muuta touhua ja tapahtumaa verrattuna vanhaan kouluun. Nuorempi lapsi aloittikin suoraan isossa koulussa vaikka lähikoulu olisikin tuo samainen kyläkoulu. Pienistä ryhmistä on vaikea löytää itselleen kavria etenkin kun on olemassa jo valmiita kaveriporukoita. Isosta koulusta saa helpommin ystäviä ja niin on nuorempikin löytänyt heti itselleen oman porukan :)  Vanhempi siirtyi juuri yläasteelle ja sopeutuminen oli helppoa koska yläaste on samassa pihapiirissä ala-asteen kanssa.

Isoissa kouluissa kiusaamiseen ei puututa, sitä ei ole. On oppilastukiryhmää, kuraattoria, psykologia, terveydenhoitajaa jne., mutta kiusattu jäteetään yksin.

Kyläkouluissa ei saa kavereita, jos on ilkeä, pahansuopa ja tekee kaikkensa saadakseen muut pahoittamaan mielensä.

Kyläkoulu ehdottomasti. Ei isoa laitosta, jossa liikaa oppilaita ja liian vähän opettajia. Pienessä koulussa on ihana tunnelma ja kaikki kavereita.

Kyläkoulu on aina huono vaihtoehto, jos lapsesi ei saa kavereita. Siellä on vain se kaveripiiri ja kiusatuksi joutuminen on aina riski. Meillä on käyty kyläkoulua, keskikokoista koulua ja suurta koulua. Valitettavasti se suuri koulu on ollut parasta, mitä lapselle on voinut tapahtua. Siellä sulautuu massaan, mutta pienessä et pääse minnekään piiloon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaistyttö joutui kyläkoulussa kolmen tytön luokkaan. Kun muut olivat maalaistalosta ja hän ei, voitte arvata, kuka oli se, jota kiusattiin. Kun muutti kirkonkylälle keskisuureen kouluun, sai kavereita. Myös kaverillani samantapaisia kokemuksia ollut.

Missä meillä on tällainen koulu? Maatiloilla syntyy vuosittain lapsia alle 2000 kpl ja on aika epätodennäköistä, että lapsen luokalla iso osa olisi maatiloilta. Meidänkin kyläkoulussamme on vähän yli 200 oppilasta, joista 18 vanhemmilla on maatila.

No sellaisella alueella, missä maanviljely on pääelinkeino ja sinne kirkonkylälle ts. lähimpään isompaan paikkaan 60 km. Sangen vähän siellä asuu tavallisia työssäkäyviä. 200 oppilasta ei kyllä ole enää mikään kyläkoulu, ainakaan perinteinen ja tuota tuskin voi verrata ap:n tarkoittamaan kyläkouluun. Mun pojan koulussa keskellä kaupunkia oli vähän alle 200 oppilasta. Miten tunnet nuo kaikki? Mä en tiennyt koskaan edes poikieni luokkakavereiden ammateista kuin ne, jotka itse tunsin ja poikani kavereiden. Saati sitten muilta luokilta.

Itse olen käynyt kyläkoulun ja kolme poikaani myös eikä ketään kiusattu. Yksikin lapsi tuli samaiseen kouluun uutena nelosluokalle ja se oli kuulemma eka koulu missä häntä ei kiusattu.

Omat pojat siirty sitten hyvin yläasteelle ja numeroissa ysit nousi kymppiin.

Kyläkouluissa kiusataan.