Lue keskustelun säännöt.
Mun elämä hajoaa!!
13.08.2018 |
Kaikki tärkeä, perhe ja parisuhde. Olen itse pilannut kaiken kun en ole ymmärtänyt ajoissa miten hyvin asiat oikeasti olivatkaan.
Nyt on myöhäistä. Mies haluaa eron minusta.
En enään pääse hänen viereen, maailman turvallisimpaan paikkaan. Menetän puolet lasteni elämästä. Lapset joutuu kahden kodin loukkuun.
Kaikki menee tosi hankalaksi. Talous kaatuu.
Miksi olen ollut niin tyhmä. Nyt kaikki on pilalla.
Vatsaa särkee, oksettaa. Itkettää ja ahdistaa. Töissä pitäisi vaan tsempata.
Mä oon niin yksin.
Mä en halua tätä!! Enkä mä voi itse mitenkään vaikuttaa siihen että tämä kaikki paska tapahtuu.
Kommentit (14)
Tuli paha olo sun puolesta! En osaa neuvoa mut voin ymmärtää miltä tuntuu! Miten olet mokannut? Voisitko yrittää puhua miehesi kanssa vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oisit sä voinu vaikuttaa mutta olit tyhmä.
Niin olisin. Joskus voinut. Nyt kun tyhmä heräsi tajuamaan on liian myöhäistä. Enään en voi vaikuttaa.
Mutta kiitos sinulle viestistäsi.
Ei yksittäistä mokaa. Lasten ollessa pieniä vetäydyin kun olisi pitänyt olla miehen lähellä. Tuntui ettei minusta enään riitä kaikkien tarpeisiin.
Mies kaipasi huomiota ja läheisyyttä.
Riideltiin mitä tyhmemmistä, mitättömistä asioista.
Nyt olen huomannut miten hyvä lähellä on olla. Ja tehnyt töitä tullakseni rakentavaksi riitelijäksi. Opetellut ajattelemaan ennen kuin sanon, aiemmin liian helposti ja liian rumasti. (lapsuudenkodista opittu malli)
Lopettanut turhan riitelyn, opetellut sanomaan että olen väsynyt ja pahantuulinen, ei johdu sinusta mutta puhutaan myöhemmin. Jne. Kun aiemmin olisin vaan väsymystäni räjähtänyt jostain mitättömyydestä.
Mies on sitä mieltä että liikaa riitelyä tapahtunut. Liikaa ikäviä sanoja. Painavat liikaa, ei pääse niistä yli. Ei halua tehdä mitään minun vuokseni minkä tähden kokee olevansa huono mies minulle.
Aloita vaikka siitä että opettelet kirjoittamaan oikein sanan ENÄÄ.
Sen jälkeen, ehkä jos saisit miehen hakeutumaan kanssasi johonkin pariterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Parisuhteessa ei olla yksin. Ei eletä vain itseä varten. Olet myös vastuussa siitä että toisella on hyvä olla. Toisen elämästä. Vastuu on molemmin puolin.
Kaikki alkoi varmasti siitä kun miehesi näki että kirjoitat "enään".
syytä itseäsi vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riideltiin mitä tyhmemmistä, mitättömistä asioista. Nyt olen huomannut miten hyvä lähellä on olla. Ja tehnyt töitä tullakseni rakentavaksi riitelijäksi.
Mitäs jos tekisit töitä pärjätäksesi elämässä ilman riitelyä?
Miten edes on mahdollista riidellä rakentavasti? Sama kuin yrittäisi nyrkkeillä rakastavasti.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Parisuhteessa ei olla yksin. Ei eletä vain itseä varten. Olet myös vastuussa siitä että toisella on hyvä olla. Toisen elämästä. Vastuu on molemmin puolin.
Totta. Nyt tämäkin tyhmä sen ymmärtää.
Mutta en ENÄÄ jatka aiheesta täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riideltiin mitä tyhmemmistä, mitättömistä asioista. Nyt olen huomannut miten hyvä lähellä on olla. Ja tehnyt töitä tullakseni rakentavaksi riitelijäksi.
Mitäs jos tekisit töitä pärjätäksesi elämässä ilman riitelyä?
Miten edes on mahdollista riidellä rakentavasti? Sama kuin yrittäisi nyrkkeillä rakastavasti.
Juurikin riitelystä olen opetellut eroon. Tarkoitin rakentavalla riitelyllä lähinnä järkevää keskustelua asioista joista ollaan erimieltä.
Nyt alat taistelun parisuhteenne ja perheenne puolesta. Olet jo tehnyt paljon. Voisitko tehdä vielä jotain, mennä terapiaan tai vielä parempi, mennä yhdessä miehesi kanssa terapiaan? On selvää, että miehesi on loukkaantunut, mutta jos alat nyt järjestelmällisesti osoittaa hänelle hyväksyntää ja arvostusta ja kerrot tunteistasi, niin ajan kanssa saat vielä perheesi pelastettua. Anna miehellesi aikaa ja osoita teoin, että oikeasti uusi aika perheessänne on alkanut ja olet huomannut perheesi arvon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä sulle! Toi on kyllä ihan kauheeta kun on tilanne päällä. Muistelin itse sattumalta vuosia sitten tapahtunutta eroa (ei lapsia), kyllä oli raskaita aikoja. Enkä edes jakanut kenenkään kanssa tunteitani asiasta kun tuntui että kaikki oli vain miehen puolella, omatkin kaverit (ei mitään syytä varsinaisesti ajatella niin). Tuntui ettei kukaan ottanut mun tunteita tosissaan. Nyt kun ajattelen, olisi pitänyt mennä johonkin juttelemaan asiasta, ihan vaan edes "tuulettamaan" tunteita. Jäin liian pitkäksi aikaa eron jälkimaininkeihin yksinäni. Aika kuitenkin parantaa! vaikka laiha lohtu varmasti juuri nyt sulle.
Vierailija kirjoitti:
Nyt alat taistelun parisuhteenne ja perheenne puolesta. Olet jo tehnyt paljon. Voisitko tehdä vielä jotain, mennä terapiaan tai vielä parempi, mennä yhdessä miehesi kanssa terapiaan? On selvää, että miehesi on loukkaantunut, mutta jos alat nyt järjestelmällisesti osoittaa hänelle hyväksyntää ja arvostusta ja kerrot tunteistasi, niin ajan kanssa saat vielä perheesi pelastettua. Anna miehellesi aikaa ja osoita teoin, että oikeasti uusi aika perheessänne on alkanut ja olet huomannut perheesi arvon.
Tätä olen yrittänyt parhaani mukaan. Tuntuu että tämä on 2eteen 1 taakse hommaa. Tuntuu ettei mikään yrittäminen riitä. Välillä iskee toivottomuus ja tunne että ei auta kuin luovuttaa.
En tiedä pitäisikö minun vaan sinnikkäästi mennä viereen, antaa huomiota vai päästää miehestä irti antaa hänen olla rauhassa ja miettiä.
Tämä on niin tuskasta. Mulla on niin paha olla.
Mies ei lähde terapiaan itse kävin yksin kerran. Tuntui tyhmälle olla siellä yksin.
No mitäs mokailit?
Et näytä vieläkään hyväksyvän sitä että syyllinen löytyy peilistä.