35++ yh jolla pienet lapset - onko toivoa?

Sinkkuäiti kirjoitti:

Tiedän että tähän viestiin tulee paljon rumiakin vastauksia, mutta haluaisin nyt kuitenkin kuulla rehellisiä mielipiteitä. Olen 39-vuotias ja eroamassa puolisostani ja meillä on kaksi alle 2-vuotiasta lasta. En voisi vielä pitkään aikaan kuvitella uutta suhdetta, mutta alkoi jo tässä vaiheessa mietityttämään, että lieneekö se näillä spekseillä enää edes mahdollista. Kun lukee uusperhetarinoita, niin useimmissa yh-äiti on löytänyt uuden puolison ollessaan vielä hedelmällisessä iässä ja tehnyt uuden miehen kanssa vielä vähintään yhden lapsen. Itselläni alkaa jo iänkin puolesta olemaan lapsiluku tässä.

Miten te miehet, joille yh-äitiys ei vielä itsessään ole täysi deal breaker - kuinka iso kynnyskysymys tuo lapsentekoiän ohittaminen on?

Omat jo tehty, ei haittaa. Olet tosin liian vanha minulle

M35

Etköhän sä löydä kumppanin niistä eronneista miehistä, joilla on jo lapset tehtynä...

Miksi ilmoitat otsikossa olevasi 35++ ja tekstissä 39-vuotias? Olisithan voinut kirjoittaa 39v, jos halusit merkeissä säästää.

Mä oon lapseton 36v mies. En tuhlaa aikaani naisiin joilla on ennestään lapsia.

Yh kuvioo, lapsien katkeria isiä yms.

Jos ulkonäkö, runko, tissit kunnossa voisit kelvata ainakin paneskelukaveriksi ja lisää lapsia ei todellakaan.

Yritän kolmannen kerran nyt kommentoida:

miksi eroat?

Ja jos eroat, eikö lasten hyvinvointi ole tärkeämpi kuin markkina-arvosi eron jälkeen.

Ei kannata erota sen takia että saisi uuden miehen. Hoida ne lapsesi kunnialla, äläkä raahaa kotiin vieraita ukkoja.

Olen mies, ei lapsia, naimisissa, 40.

Olen myös ihastunut naiseen joka on kahden lapsen yh, 35+ , työkaverini. Vanhempi aloitti koulun juuri. Tiedän hyvin ettei mitään tule tapahtumaan. Ihastuminen on kestänyt nyt pari vuotta, välillä stressaa.

Jos en olisi naimisissa, voisin harkita työpaikan vaihtoa hänen vuokseen. Eroaminen ja työpaikanvaihto olisi vähän liikaa, lähinnä koska olen varma ettei hän halua olla syy erolle.

Ei olisi deal breaker jos minä olisin kyseessä, mutta tokihan tuo riippuu kuinka pahasti joku mies hullaantuu sinuun.

Onko kukaan nähnyt dokumenttielokuvaa simpanssinpoikasesta, jonka emo hylkäsi päästyään uuden alfauroksen suosioon edellisen menetettyä valtansa laumassa? Sinne se nääntyi ja kuoli yksin puun alle sateeseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ilmoitat otsikossa olevasi 35++ ja tekstissä 39-vuotias? Olisithan voinut kirjoittaa 39v, jos halusit merkeissä säästää.

Kysymys koski yleisesti hedelmällisen iän loppua lähestyvää pienten lasten yh-äitiä. Ei ollut tarkoitus kysyä, haluaako joku deittailla juuri minua, veikkaan että siihen vaikuttaa aika moni muukin asia.

Noin pienet lapset. Oletko vaikea ihminen kun nyt jo eroat?

Jos sulla on yhteishuoltajuus lasten isän kanssa, ET ole yh. Tuliko selväksi?

Etkä ole vielä  edes eronnut joten on aika surullista lukea tekstiäsi.

miksei, maailma on täynnä yksinäisiä miehiä

Enhän minä tietenkään ole hankala vaan ex.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ilmoitat otsikossa olevasi 35++ ja tekstissä 39-vuotias? Olisithan voinut kirjoittaa 39v, jos halusit merkeissä säästää.

Ihmettelin samaa. Lähempänä olis sitte ollut vaikka 40-1 jos toi 39v tuntuu liian helpolta.

Hoikka, viehättävä ja omillaan toimeen tuleva iloinen, itsestään huolta pitävä ja toisen huomioon ottava nainen löytää aina kumppanin, kun taas keskiverto ylipainoinen Kelan tukia nostava tai laskunmaksajaa etsivä v-mäisellä luonteella varustettu suomalainen yh-äiti ei.

Aina voi ryhtyä puumaksi. Problem solved.

Suosittelen keskittymään niihin lapsiin ja itseesi ja unohtamaan kaksilahkeiset.

Oleellisimmat on kuppikoko, kehon rasvaprosentti ja saako sinua jyrniä kakkoseen.

Siskoni, silloin 35v., erosi kun lapset olivat 3v. ja 6kk. Paljon lyhytaikaisia suhteita nuorten miesten kanssa ensimmäiset vuodet, nyt vakinainen suhde paljon vanhemman miehen kanssa jolla jo aikuiset lapset. Lapsettomat samanikäiset eivät enää olleet kiinnostuneita hänestä vaikka on aika hyvännäköinen ja ennen lapsia oli paljonkin hakua. Eli ei mahdotonta löytää uutta kumppania mutta ei ehtä helppoa kuin ennen lapsia. Tsemppiä!