Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Keskittyminen on satunnaista. En lue mitään nykyisin. Vaikeita vuosia.

- ADD

Juuri lopetin Richard Osmanin uusimman kirjan We Solve Murders. Se ei kuulu Thursday Murders Club -sarjaan vaan aloittaa ihan uuden sarjan uusilla päähenkilöillä. Lähti minusta vähän hitaasti käyntiin, jossain puolenvälin jälkeen sitten olin jo tutustunut kirjan ihmisiin ja aloin olla vähitellen kärryillä siitä, missä mentiin. Vaikka Osman eri henkilöistä nyt kirjoittaakin, tyyli on kuitenkin samanlaista hirtehishumoristista meininkiä ja hurjalla vauhdilla lennellään yksityiskoneella eri puolille maapalloa - sitä ei todellakaan olla nyt pelastamassa. 😁

Kirjan kiitoksissa Osman paljastaa kirjoittavansa seuraavaksi taas torstaiklubista, mutta sen jälkeen palataan murhienratkomistoimisto We Solve Murdersin pariin. Voin minä senkin sitten lukea, sen verran paljon loppujen lopuksi nautin näiden tyyppien seurasta. 

Aamos Honka "Punainen verkko". Sain juuri kirjan ja aloitan tänään. Uskon, että mielenkiintoinen.

Vierailija kirjoitti:

Anni Kytömäki: Mirabilis 

Olen enemmän äänikirjaihminen, mutta tuo on kirjana. Etenee hitaasti, kun silmälasit eivät ole ajan tasalla. Josko sitten alkaisi taas oikeat kirjat ja lukeminen kiinnostaa, kun saan sopivat lasit. Olin nuorena kirjaston suurkuluttaja.

Mulla sama. Olen lukenut kaikki muut Kytömäen kirjat nikottelematta, mutta tämä on ihan tuubaa. Sekava, masentava (masentavia ovat kyllä kaikki kolme muutakin), hörhöilrvä, tylsä.

Ahdistunut sukupolvi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anni Kytömäki: Mirabilis 

Olen enemmän äänikirjaihminen, mutta tuo on kirjana. Etenee hitaasti, kun silmälasit eivät ole ajan tasalla. Josko sitten alkaisi taas oikeat kirjat ja lukeminen kiinnostaa, kun saan sopivat lasit. Olin nuorena kirjaston suurkuluttaja.

Mulla sama. Olen lukenut kaikki muut Kytömäen kirjat nikottelematta, mutta tämä on ihan tuubaa. Sekava, masentava (masentavia ovat kyllä kaikki kolme muutakin), hörhöilrvä, tylsä.

Jonkinlainen ylimielisyys ja pakotettu, ehkä myös epäaito luonnontunne.

Luin eilen loppuun Rebecca F. Kuangin Yellowfacen (suomenkielisenä mutta nimi sama). Kertoo kirjailijasta, joka omii toisen kirjailijan teoksen tämän kuoltua äkillisesti. Tätä mainostettiin hauskana satiirina mutta minulla lukukokemus jäi aika vaisuksi.

Aloitin vielä illalla Anne Tylerin Palmikkoa. Hyvältä tuntuu, tarvitsen nyt tällaista lohtukirjallisuutta kaaosmaiseen maailmaan. Tämä on sellaista perheen, perhesuhteiden tarkastelua.

Kytömäen kirjoja en muuten ole lukenut, jotenkin tuntuu etten ihastuisi niihin. Mutta ehkä vielä joskus kokeilen.

Stalker

Anne Tylerin kirjoja suosittelen!

Mulla kesken Elly Griffithsin Taikatemppumurhat.

Ensin tuntui vähän tökkivän mutta ihan hyvä lopulta. Aloittaa Brightonin mysteerit- sarjan.

Ernest Hemingway: Nuoruuteni Pariisi.

Hemingwayn kaunokirjalliset teokset eivät ole viehättäneet, mutta ehkä tämä muistelmateos on kivempi. 

Vajaa tuhatsivuinen Aku Ankka

Alan lukea Melissa Da Costa: Toivoa versovat päivät.

Saa tana saapuu Moskovaan. En ole kyseistä klassikkoa aiemmin lukenut. Hämmentävä, mutta mielenkiintoinen teos. En osaa juuri lainkaan Venäjää, olisi varmasti alkuperäisenä vieläkin vaikuttavampi.

Edgar Rice Burroughs: Kuun neito

Tässä noin sata vuotta sitten kirjoitetussa kirjassa Mars-lentoa yrittävät avaruusmatkalaiset, viisi amerikkalaista upseerismiestä, haaksirikkoutuvat Kuuhun, joka yllättäen onkin ontto. Kuun kuoren sisäpinnalla on asuttava maailma, jonka kaksi älyllistä lajia, kentaurimaiset va-gat ja ihmismäiset u-gat syömäkelpoisen riistan puutteessa syövät toisiaan, va-gat kuolleita lajitovereitaankin. Va-gat ottavat vangiksi päähenkilön ja hänen verivihollisensa sekä kauniin u-gaprinsessa Nah-ee-lahin, jonka päähenkilö auttaa kanssaan pakenemaan.

Keppler: Unissakävelijä

Just aloitin. Tyypillistä Keppleria. 

Kristin Hannahin Sodan sisaret.

Amerikkalaisten sairaanhoitajien kokemaa Vietnamin sodassa.

Just aloitin, paksu kirja. 

Just sain laikusta Suomalaiset sähkökitaristit!

Antti Vihinen: Valkoinen susi. Dekkarisarjan kolmas osa. Katoin jo, että tää on saanut huonompia arvosteluja kuin kaksi ekaa osaa. Muistaakseni tykkäsin ekasta osasta enemmän kuin tokasta. No, selailemalla sitten, jos ei innosta.

Richard Osmanin Ratkomme murhia. Tästä joku jo kirjoittikin, uuden dekkarisarjan avaus siis ja odotan samaa leppoisaa ja hupaisaa meininkiä kuin hänen aiemmassa sarjassaan.

Anna Kontula: Kadonneen järjen metsästys