Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

tuntsan sota.

lehväslaiho.

Thomas Erikson : Energiavarkaat ympärilläni.

Lakikirjaa olen repimässä, puolet vielä jäljellä.

Joel Dicker: Das Verschwinden der Stephanie Mailer

Ootteko lukeneet Annamari Marttista? On kyllä niin elämänmakuista ja vetävää tarinaa, että kirjansa haluaa lukea yhdeltä istumalta. Tänään luin viimeisimmän: Elämä jota en odottanut. Oli niin hyväjuoninen, että siitä tulisi hyvä elokuva.

Sheila OFlanaganin Naiset karkuteillä.

Tarina kahden naisen matkasta halki Ranskan, ystävyydestä ja yllätyksistä.

Nautinnollista luettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Leena Lehtolaisen joku viimeaikainen kirja. En saa sitä millään luettua, mutta kun periaate on aina ollut, että kirjat luetaan loppuun, kun on aloitettukin, niin...puoli sivua joka ilta ja sitten tulee jo uni. Onhan se oikeastaa aika kätevää. Säästyy unilääkkeet.

Kyllä on Lehtolaisesta aika ajanut ohi. Ottaisi edes hieman epäsovinnaisemmat päähenkilöt. Christiekin vaihtoi välillä kontekstia ja päähenkilöitään.

Minä luin juuri Lehtolaisen uuden Maria Kallion. Mielestäni se oli vaihteeksi parempi, kuin pari edellistä Kalliota, jotka kaikki olen lukenut. Muista Leena Lehtolaisen kirjoista en ole koskaan pitänyt.

Ronen Bergman: rise and kill first: the secret history of Israel's targeted assasinations (Random House 2018)

Vierailija kirjoitti:

Otin kirpparilta Merete Mazzarellan Pääsiäinen-nimisen romaanin.

Kertoo suomenruotsalaisesta suvusta joka asuu Etelä-Helsingissä.

Voi luoja miten tylsä. Kauhistusta aiheuttaa joku pari konjakkia liikaa juominen kun aamulla on huono olo. Hui kauheata! Ei! Iik!

Jätin kesken Mazzarellan jonkin teoksen, jossa halveksi koditonta romanialaista.

Elizabeth Strout: Lucy meren rannalla.

Huonompi kuin aiemmat kirjat.Woketusta. Ajattelin kuitenkin omia tästä kirjasta ajatuksen ja mielikuvituksessani luoda itselleni "hyvän äidin" kuten Lucy, koska minunkin oikea äitini oli ilkeä.

Ekologian oppikirja

Anna Kontula: Virginie.

Kirjassa jäljitetään menneisyydestä taiteilija Albert Edelfeltin nuorta ranskalaista rakastajatarta, joka on ollut Albertin mallina, kenties myös asunut hänen kanssaan muutaman vuoden ja suhteesta on syntynyt kaksi lasta. Sitten Albert hylkäsi hänet.

Kirja on mielenkiintoinen aiheeltaan mutta myös kirjailijan selvitys jäljitystyöstään on mielenkiintoinen.

Köyhän nuoren naisen asema 1800 -luvun lopulla Ranskassa on ollut vapaata mutta satuttavaa. Näitten naisten lasten kohtalo on ollut vielä satuttavampaa.

Viveca Stenin Huonossa seurassa. Huonompi kuin moni aiempi Sandhamnin murhat -sarjan kirja, mutta ok silti.

Vierailija kirjoitti:

Anna Kontula: Virginie.

Kirjassa jäljitetään menneisyydestä taiteilija Albert Edelfeltin nuorta ranskalaista rakastajatarta, joka on ollut Albertin mallina, kenties myös asunut hänen kanssaan muutaman vuoden ja suhteesta on syntynyt kaksi lasta. Sitten Albert hylkäsi hänet.

Kirja on mielenkiintoinen aiheeltaan mutta myös kirjailijan selvitys jäljitystyöstään on mielenkiintoinen.

Köyhän nuoren naisen asema 1800 -luvun lopulla Ranskassa on ollut vapaata mutta satuttavaa. Näitten naisten lasten kohtalo on ollut vielä satuttavampaa.

Tarkoitat varmaankin Anna Kortelaista. (Anna Kontula on tämä tulipunainen kommunisti eduskunnassa.)

S J Bennettin Kolme koiraa haudattuna ja Windsorin solmu. Luvattiin ääneen nauramista, sen takia nuo lainasin. Kertova brittihovin elämästä ja kommelluksista. Vaikka en ole koskaan ollut kuninkaallisista kiinnostunut, ovathan nuo hauskoja "dekkareita". Elisabeth on oikea Ms Marple!

Olen nyt viime aikoina lukenut C. J. Tudorin romaaneja ilmestymisjärjestyksessä: Liitu-ukko, Paluu pimeästä, ja nyt työn alla Ne muut. Ihan vetävää sanailua, mutta juonen yliluonnollinen twisti ei ihan hirveästi kolahda. Tiedä sitten, tavoitteleeko Tudor jotain Preston&Child-viboja vai mitä.. Päähenkilöt ovat keskenään kovin samanoloiset näissä kolmessa ekassa romaanissa, ja heistä tulee mieleen myös esim. Tana Frenchin Dublinin murhat -sarjan romaanien miespuoliset päähenkilöt.

Joo, oon uponnut ihan liian syvälle trillerien suohon tällä hetkellä 😅. Kertokaas joku, kannattaako Stephen Kingin uudemmalle tuotannolle antaa mahdollisuutta? Kiinnostukseni hiipui jossain Doloreksen tunnustuksen tienoilla (1990-luvun alkupuolella) eikä ole tähän mennessä palannut, mutta vois välillä kokeilla jotain kunnon yliluonnollista hytistelyä. Vinkkejä?

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt viime aikoina lukenut C. J. Tudorin romaaneja ilmestymisjärjestyksessä: Liitu-ukko, Paluu pimeästä, ja nyt työn alla Ne muut. Ihan vetävää sanailua, mutta juonen yliluonnollinen twisti ei ihan hirveästi kolahda. Tiedä sitten, tavoitteleeko Tudor jotain Preston&Child-viboja vai mitä.. Päähenkilöt ovat keskenään kovin samanoloiset näissä kolmessa ekassa romaanissa, ja heistä tulee mieleen myös esim. Tana Frenchin Dublinin murhat -sarjan romaanien miespuoliset päähenkilöt.

Joo, oon uponnut ihan liian syvälle trillerien suohon tällä hetkellä 😅. Kertokaas joku, kannattaako Stephen Kingin uudemmalle tuotannolle antaa mahdollisuutta? Kiinnostukseni hiipui jossain Doloreksen tunnustuksen tienoilla (1990-luvun alkupuolella) eikä ole tähän mennessä palannut, mutta vois välillä kokeilla jotain kunnon yliluonnollista hytistelyä. Vinkkejä?

Kingin kirja Ulkopuolinen oli jonnekin puoleen väliin mielestäni kuin sitä vanhaa hyvää Kingiä. Loppupuolella muistaakseni meni heikompaan suuntaan, mutta tuota voisin itse suositella. Muitakin uudempia olen häneltä lukenut, mutta en ole niistä oikein innostunut.

Audrey Magee: Sopimus

Saksassa sodan aikana oli mahdollista mennä naimisiin rintamalla olevan sotilaan kanssa, pari näki toisistaan vain kuvan ennen häitä. Syynä naimisiinmenolle oli miehen saama kotiloma ja naisen saama leskeneläke jos mies kuolisi. Kirja kuvaa parin lyhyttä yhteiselämää ja sen jälkeen miestä rintamalla ja naista kotonaan Berliinissä ja mitä oli elää "tavallisena" natsina noina aikoina. Aika raadollinen kirja ja ehkä siksi olenkin tykännyt, vähän yli puolessa välissä tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Emmätie, joku eroottinen?

Jallu ja Kalle?

Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä koirankusetusäänikirjana. Aika kepoinen ja heppoinen. Muutama hyvä ajatus jäänyt kuitenkin mieleen, eli ei aivan turha kokemus.