Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Raamattu.Psalmit.Tänään luin psalmi 50.

Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä. Klassikko, joka jäänyt aiemmin lukematta. Rakastan kotikaupungistani kertovia kirjoja. Tällä toki paljon muitakin ansioita, kuvaa hienosti sotien jälkeistä Suomea ja sen ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Eeva Loukon Onnelisten saaren aloitin juuri, katsotaan millainen on.

Kuuntelin tämän. En erikoisemmmin pitänyt, mutta kuuntelin loppuun asti. Tarinaa oli pitkitetty - lyhemmin olisi voinut kertoa.  Lisäksi takaumia oli liikaa ja ne olivat liian lyhyitä. Rikkoivat tarinan kerronnan ikävästi, eivätkä tuoneet mitään lisäarvoa.

Murhaaja oli yllätys. En edes muistanut sen nimistä hahmoa kirjassa, kunnes lopulta selitettiin kuka se oli.

Tästähän on  nyt ilmestynyt myös kakkoskirja. Ei ole ensimmäisenä lukulistallani.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu: täynnä outoja satuja, jotkut vielä uskoo niihin.

Juuri näin kuuluu tänä päivänä sanoa. Sinulla on oikea mielipide, onnittelut!

Olen harvakseltaan lukenut Anneli Kivelän Katajamäki-sarjaa. Osa Taikatemppuja Katajamäellä on juuri loppumaisillaan. Kevyttä lukemista jossa elämä on aika irrallaan todellisuudesta.  Esimerkiksi kaikille yksinhuoltajille löytyy rakastettu, joka hyväksyy ehdoitta lapsen edellisestä suhteesta? Ei sellaista tapahdu oikeassa elämässä. 

Kaikissa tuntemissani uusperheissä äiti- tai isäpuoli rupeaa ennenpitkää hylkimään näitä edellisen suhteen lapsia. Itse olen ollut yksinhuoltaja lähes 30 vuotta.  Lapseni isä hylkäsi meidät, kun kuuli raskaudestani.  Lapsen etu on ollut kaikessa etusijalla. Nyt hän on tasapainoinen, yliopistotutkinnon suorittanut ja työpaikassaan viihtyvä aikuinen. 

No se siitä, mutta minulle mieluista on se, että Katajamäellä eletään maaseudulla. Olen itse viettänyt lapsuuskesäni maalla ja se on ollut elämäni parasta aikaa.

Välillä luen jotakin realistisempaa ja palaan taas Katajamäelle niin kauan kuin osia riittää.

Shelley Read: Minne virta kuljettaa

Kirjaa verrattiin Suon villiin lauluun, mutta ei mielestäni yltänyt sille tasolle tunnelmaltaan eikä kerronnaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kertonut katuvansa - Tommi Kinnunen

Kuuntelen äänikirjana, nyt reilu puolet kuunneltu. Ihan ok. Kertoo suomalaisesta naisporukasta matkalla Norjasta Suomeen toisen maailmansodan jälkeen. Kirjaan haetaan draamaa kuvailemalla jokaisen naisen omaa tarinaa ennen sotaa ja sen aikana. Ei jotenkaan onnistu mielestäni kuvailemaan riittävän hyvin näiden persoonia eikä heidän välistä keskustelua ja dynamiikkaa. Unohdan useimmiten kuka kukin olikaan. Liekö syynä kirjailijan sukupuoli ettei pysty niin vakuuttavasti kuvailemaan naisia.

Esimerkiksi kohta, jossa sodan päätyttyä naisten päät ajellaan kaljuksi häpäisytarkoituksessa. Naisia kuvaillaan kuinka he keskimäärin kaikki ovat maailmanlopun partaalla ja itkevät katkerasti kun hiukset leikataan ja ajellaan. Sellaisessa tilanteessa kun eivät tiedä mitä vieraskieliset miessotilaat puhuvat tai aikovat tehdä heille. Itse ainakin olisin hyvin helpottunut jos säästyisin väkivallalta tai seks. hyväksikäytöltä tuollaisessa tilanteessa. 

Minä en tykännyt tuosta kirjasta ja jätin sen kesken. Juuri tuo päiden ajamiskohtaus oli niin typerä, että siihen loppui kuuntelu. Miten noin pienestä asiasta saatiinkin niin iso asia, jota vatkattiin ja jeesusteltiin minuutteja? Aika monelle tapahtui huomattavasti kamalampiakin asioita kuin tuo ja nyt sitä asiaa nyyhkittiin älyttömästi. Juu, en ollut vakuuttunut yhtään kirjasta, vaan luen mielummin aitoja tositarinoita.

Nyt kesken on Ben Macintyren Vakooja ja petturi, kylmän sodan tärkein vakoiluoperaatio -kirja. On hyvä. Kirja on voittanut 2019 jonkun CWA:n Kultaisen tikarin parhaasta rikostietokirjasta.

Taylor Jenkins Reid: Daisy Jones & The Six

Päätin lukea kirjan ennen kuin katson sarjan.

No nyt on tullut tarinapalveluihin Matkantekijä-sarjan päätösosa. Sataa, pitkä kirja ja kesäloma. Parhautta.

Verityn varjo.

Hyvältä vaikuttaa juoni, mutta liikaa rivoja seksikohtauksia.

Anna-Leena Härkösen Rikospaikka.

Ystävyydestä, elämästä- hyvin kirjoitettua tekstiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kertonut katuvansa - Tommi Kinnunen

Kuuntelen äänikirjana, nyt reilu puolet kuunneltu. Ihan ok. Kertoo suomalaisesta naisporukasta matkalla Norjasta Suomeen toisen maailmansodan jälkeen. Kirjaan haetaan draamaa kuvailemalla jokaisen naisen omaa tarinaa ennen sotaa ja sen aikana. Ei jotenkaan onnistu mielestäni kuvailemaan riittävän hyvin näiden persoonia eikä heidän välistä keskustelua ja dynamiikkaa. Unohdan useimmiten kuka kukin olikaan. Liekö syynä kirjailijan sukupuoli ettei pysty niin vakuuttavasti kuvailemaan naisia.

Esimerkiksi kohta, jossa sodan päätyttyä naisten päät ajellaan kaljuksi häpäisytarkoituksessa. Naisia kuvaillaan kuinka he keskimäärin kaikki ovat maailmanlopun partaalla ja itkevät katkerasti kun hiukset leikataan ja ajellaan. Sellaisessa tilanteessa kun eivät tiedä mitä vieraskieliset miessotilaat puhuvat tai aikovat tehdä heille. Itse ainakin olisin hyvin helpottunut jos säästyisin väkivallalta tai seks. hyväksikäytöltä tuollaisessa tilanteessa. 

Minä en tykännyt tuosta kirjasta ja jätin sen kesken. Juuri tuo päiden ajamiskohtaus oli niin typerä, että siihen loppui kuuntelu. Miten noin pienestä asiasta saatiinkin niin iso asia, jota vatkattiin ja jeesusteltiin minuutteja? Aika monelle tapahtui huomattavasti kamalampiakin asioita kuin tuo ja nyt sitä asiaa nyyhkittiin älyttömästi. Juu, en ollut vakuuttunut yhtään kirjasta, vaan luen mielummin aitoja tositarinoita.

Mielestäni kirja oli epäuskottava. Esim kohta, jossa naiset ylittävät keväisen jääkylmän tulvivan joen. Kyllä he olisivat , elleivät hukkuneet, niin kuolleet hypotermiaan. Monta muutakin epäuskottavaa kohtaa. En pitänyt kirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä. Klassikko, joka jäänyt aiemmin lukematta. Rakastan kotikaupungistani kertovia kirjoja. Tällä toki paljon muitakin ansioita, kuvaa hienosti sotien jälkeistä Suomea ja sen ihmisiä.

Minulla se jäi kesken, ehkä luen joskus.

Päätalon alkupään fiktiivinen tuotanto on minulle raskaslukuista.

Olen Kallen Iijoki-sarjan lukenut, sen loppupuolellahan Tamperetta kuvataan Kallen silmin vähintään puolidokumentaarisella otteella.

Iijoki- sarja menossa nyt toista kertaa sarjan 10. teoksessa "Liekkejä laulumailla". Palaan sarjan kimppuun, kun Enqvistin "Wilsonista" selviän.

Juha Ahvion Vaarallinen vihreä valhe.

Kuolemaantuomitut sarjamurhaajat

En ole vuosiin lukenut yhtään kirjaa. Äänikirjoja on ollut muutamia. Näköni ei riitä enää lukemiseen. Eikä lukeminen ole olut minulle fyysisesti helppoa milloinkaan.

Ennen oli aina kirja menossa. Kirjan loppuminen oli surullista, kun piti etsiä taas uusi mielenkiintoinen kirja. Suomalaisista kirjoista en oppinut koskaan pitämään, saati arvostamaan. En varmaan osannut etsiä mieleisiä kirjoja.

Äänikirjat taas on luettu liian nopeasti, niin että kuuntelu ottaa hermoon. Ja se ns. Tekninen hidastus ohjelma, on pahemman luoman huijausta.

Mielelläni kuulisin suosituksia, mistä tahansa kirjasta, joka olisi luettu erittäin hitaasti ja rauhallisesti. Kuka tahansa osaa puhua nopeasti, mutta hitaus ei näytä onnistuvan keneltäkään. Antti Holman ääntä kuulisin mielellään, jos hän näyttelijänä osaisi halutessaan puhua rauhallisesti.

J.R.R. Tolkien: Silmarillion

Vierailija kirjoitti:

Jerry Cotton 20/1982; "Syntymäpäivälahjaksi kuolema". Kesä ei ole kesä eikä loma ole loma ilman Cottonia.

Kirjallisuutta se on kioskikirjallisuuskin. Jerry Cotton 6/1976, "Autohel***ti".

Cottonit oli ylipäätään mainettaan parempia. Saksalaisia alkuperäisversioita siistittiin ja usein käytännössä kirjoitettiim uusiksi. Cottoneita tekemässä oli iso joukko nimekkäitäkin kirjoittajia, kuten Joni Skiftesvik. Moni kuuluisa kynäilijä ei tosin tunnusta olleensa Cotton-kirjoittaja, koska ei halunnut pilata mainettaan. 1970-80 luvuilla vakavan kirjallisuuden ja muun kynäilyn raja oli jyrkkä.

Joy Fieldingin Missä olet?

Tarina jokaisen äidin painajaisesta- oma lapsi katoaa, tässä tapauksessa kyllä jo täysi-ikäinen tytär.