Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

En ole hirveästi jaksanut keskittyä lukemiseen. Kesken on kevyttä hömppää Nora Robertsin Catherinen lumoissa. Yöpöydällä odottaa

James Herbert: Yön aaveet

Nora Roberts: Kotiinpalaaja

Tommy Tabermann: Tuli

Unelma helposta työstä (Kikuko Tsumura). Romaanin päähenkilö etsii työtä, jossa ei tarvitsisi ajatella. Kirjassa kuvataan japanilaisen yhteiskunnan/työelämän kiemuroita. Kirja on outo, mutta samaan aikaan jotenkin viehättävä.   

Andrejs Johansons: Mysterier, ordnar och hemliga sällskap i skilda tider och religioner

Kuuntelen M. C. Beatonin dekkareita Hamish Macbethistä, pikkupaikkakunnan poliisimies joka on hyvä myös ratkaisemaan murhia. Hirveä murre siellä Skotlannissa, mutta ymmärtää kyllä kun vähän pinnistelee.

Samalta kirjailijalta on pitkä sarja Agatha Raisin -nimisen yksityisetsivän pikku romaaneja.

Tulee vähän mieleen kun lapsena luki kasapäin Blytonin Viisikoita ja niitä muita lapsietsiväsarjoja.

Hallo! 1

Mikko Kamula - Ikimetsien sydänmailla

"1400-luvun lopun Savoon sijoittuva sarjaa nivoo yhteen historiallista proosaa ja suomalaisella mytologialla kuorrutettua fantasiaa."

Vanhalle fantasiafanille, jota kiinnostaa Suomen historia toimii varsin hyvin.

Hanya Yanagihara, Paratiisiin. Pidin kovasti edellisestä kirjasta Pieni elämä.

Olen aika alussa enkä hahmota vielä juonta. 

Juha Mannerkorpi: Päivänsinet

Aiemmin mainitsemani "Saatanalliset säkeet" jämähti puoleenväliin.

Alkuosa meni ihan mukavasti, mutta sitten muuttui nihkeäksi.

Maaginen realismi ei todellakaan ole lajini.

No, nyt kun työkiireeni ovat helpottaneet, voin syventyä Rushdieen uudestaan.

Bravelands - Broken pride (Erin Hunterin kirja)

Vierailija kirjoitti:

Unelma helposta työstä (Kikuko Tsumura). Romaanin päähenkilö etsii työtä, jossa ei tarvitsisi ajatella. Kirjassa kuvataan japanilaisen yhteiskunnan/työelämän kiemuroita. Kirja on outo, mutta samaan aikaan jotenkin viehättävä.   

Mulla jäi tämä kesken, jotenkin tarttui päähenkilön tylsistyminen.

Sen sijaan japanilainen Sayaka Murata: Lähikaupan nainen on ehdottomasti yksi parhasta mielestäni.

Andrzej Sapkowskin Narrenturm

Leelo Tungal, Toverilapsi. Virolaiskirjailijan toteen perustuvaa kuvausta lapsuudestaan. Hänen mummunsa vietiin Siperiaan yli 80-vuotiaana. Myöhemmin äitikin vietti ensin vankeudessa ja sitten työleirillä 5 vuotta. Leelo oli tuolloin pieni lapsi ja kuvaa kirjassaan hyvin niitä muistoja ja neuvostoliiton aikaisen viron elämää. Kirja sopii hyvin tähän nykyhetkeenkin. Venäjän touhu näyttää olevan vieläkin samanlaista ja ihmiset voivat kavaltaa toisiaan. Minusta hyvä kirja ja näyttää lapsen silmin sen mitä tapahtui.

Omasta mielestäni kirjojen kuuntelu ei ole lukemista. On se tietysti kätevää, mutta olen sen verran "vanhanaikainen", että kirjan pitäminen kädessä fyysisesti tuo sen lukemisen fiiliksen. Ja pystyy itse päässään muodostamaan kirjan henkilöiden äänet ym., mitä itse en ainakaan pysty muuttamaan, jos joku muu lukee kirjaa ääneen.

Mutta tämä on vain oma mielipiteeni.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni kirjojen kuuntelu ei ole lukemista. On se tietysti kätevää, mutta olen sen verran "vanhanaikainen", että kirjan pitäminen kädessä fyysisesti tuo sen lukemisen fiiliksen. Ja pystyy itse päässään muodostamaan kirjan henkilöiden äänet ym., mitä itse en ainakaan pysty muuttamaan, jos joku muu lukee kirjaa ääneen.

Mutta tämä on vain oma mielipiteeni.

Ja se lukemisen rytmi on oma. Jos haluaa vaikka tollottaa yhtä kirjainta tunnin niin siitä vaan.

Mulla multipaketti viisikoita originaalikansilla. m55

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni kirjojen kuuntelu ei ole lukemista. On se tietysti kätevää, mutta olen sen verran "vanhanaikainen", että kirjan pitäminen kädessä fyysisesti tuo sen lukemisen fiiliksen. Ja pystyy itse päässään muodostamaan kirjan henkilöiden äänet ym., mitä itse en ainakaan pysty muuttamaan, jos joku muu lukee kirjaa ääneen.

Mutta tämä on vain oma mielipiteeni.

Itse olen melko nuori. Olen silti itsekin vanhanaikainen tähän asiaan liittyen. Toki lapsuudessa kuuntelin jotain satuja kasetilta, mutta muuten en ole koskaan äänikirjoja kuunnellut. Itsellekin on tärkeää lukea tavallista kirjaa. Siinä voi itse tavallaan keksiä niille henkilöille äänet ja persoonat. Samalla on helppoa kääntää sivuja taaksepäin jos haluaa tarkistaa jonkun asian. Nettikirjat ja tarinat vielä menevät, mutta paras on silti minustakin tavallinen kirja. Tosin sitten kun niitä kertyy liikaa niin alkaa olemaan täyttä. Ymmärrän siis nettikirjoja lukevia.

Edelliseen vielä se, että kuuntelen itse niin paljon musiikkia, että äänikirjat olisivat jo liikaa siinäkin mielessä. Alkaisin vaan miettimään sen lukijan ääntä ja en keskittyisi kirjaan.

Äänikirjan uppoaminen riippuu sitten lukijan äänestä ja eläytymisestä myös.

Itse olen kuunnellut radiosta/areenasta kirjojen luentaa, en muuten niitä ole hankkinut.

Joku "Alastalon salissa" toimii minulla kuunneltuna paremmin.

Assburger kirjoitti:

Äänikirjan uppoaminen riippuu sitten lukijan äänestä ja eläytymisestä myös.

Itse olen kuunnellut radiosta/areenasta kirjojen luentaa, en muuten niitä ole hankkinut.

Joku "Alastalon salissa" toimii minulla kuunneltuna paremmin.

Siis äänikirjoja en ole hankkinut.