Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen oli Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää

Nyt luen Erik Engelv: Minä en ole kuollut

Seuraavaksi luen Susanna Alakoski: Lontoon tyttö (tätä odotan niin paljon, että tekisi mieli jättää nyt luettavana oleva kesken)

Just aloitan Alakosken Pumpulienkeliä. Onkohan lukemisen arvoinen?

Minulle oli pettymys, oli mitäänsanomaton.

Juuri loppumassa:

Luke Harding:

Venäjän vakoojaverkosto.

Pettymys.

En tykännyt.

En suosittele.

Pitkäveteinen kirja.

Melkein puolet kirjasta kertoo miten venäjä puuttui Trumpin vaaleihin.

Toinen puoli kirjasta kertoo pietarin

Trolli tehtaasta.

Matt Haigin Keskiyön kirjaston sain juuri päätökseen, enkä sanottavammin tykännyt.

Kirjan idea siitä, miten elämä olisi voinut mennä, jos tekisi pieniäkin valintoja toisin, on ihan hyvä ja kevyttä hömppääkin on välillä kiva lukea. Mutta coelhomainen filosofointi ei iske koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ben Macintyre: Agentti Sonja. Ihan ok, vaikka ei ole yhtään minun lajityyppiä. En edes muista miksi alunperin laitoin tämän varaukseen. Olisko ollut Hesarissa tai jossain muussa lehdessä arvostelu.

Ko kirja oli pettymys, kun aikaisemmin oli lukenut saman kirjailijan vakooja ja petturi kirjan joka on täysi +10.

Kohta alan lukemaan sen neljännen kerran.

En ole kovin suuri äänikirjojen ystävä, vaikka tykkään kuunnella radion puheohjelmia ja podcasteja. Nyt aloin kuitenkin kuunnella Jaron Lanierin kirjaa 10 syytä tuhota kaikki sometilisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kotona luen paraikaa Aila Ruohon mainiota Pyhät, pahat ja pelokkaat tietokirjaa uskonnon uhreista. Varsinkin lestadiolaisuus ja Jehovan todistajat tulee nähtyä nyt eri silmin, en ole aiemmin jotenkin jaksanut paneutua. Hyvä kun ihmiset itse kertovat omin sanoin....

Suhtaudun hieman kriittisesti noihin uskonilmiöitä käsitteleviin kirjoihin. Luin jonkun kirjan ja siinä käsiteltiin lähinnä entisiä lestadiolaisia jotka olivat jättäneet liikkeen. Nuo olivat kuitenkin sellaisia joille ei oikein tuntunut sopivan minkäänlainen ns. herätyskristillisyys; on tunnetusti monia esim. helluntailaisia joilla on taustalla lestadiolaisuus ja jotka saattavat hyvin lämpimästi muistella lapsuuttaan siinä ilmspiirissä.

Joku, jopa entinen tunnettu rikostoimittaja, saattaa olla mukana tekijänä kirjassa, jossa lähteenä on jossakin iltapäivälehdessä ollut tieto, ilman että olisi vaivauduttu kysymään asiasta ao. tiedon kohteelta mitään!

[/quote] Hupaisaa, Waltarin olisi pitänyt käydä Egyptissä, että hän voisi kirjoittaa uskottavasti muinaisesta Egyptistä...[/quote]

Niin.. Hänen olisi varmaan pitänyt tehdä nimenomaan aikamatka muinaiseen Egyptiin.

Tosin epäilen olisiko se ainakaan paljoa parantanut asiaa - nykyäänkin taitavat monet (yrittää) kirjoittaa nykyajasta, eivätkä silti saa aikaan lukemisen arvoista tekstiä... hupaisaa, eh...

Vierailija kirjoitti:

tilasin LUSU kirjan, vielä en ole aloittanut, käyn ensin 3.5 silmäleikkauksessa ja vasta sitten uusin silmin luen. Tunsin hänet.

Ajelimme monesti hienoilla autoillaan ja oli todellinen herrasmies.

'herrasmies'?? .. vieläpä 'todellinen' huh-huh .. huumepomo

Vaikuttaa että joillakin on oman tynnyrikuplansa mukaiset vinksahtaneet arvosapluunansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arto Luukkainen Vapaan pudotuksen Suomi.

Seuraavana saman tuoreempi Suomi hajoavan imperiumin sylissä.

Nyt tuntuu hyvältä tietää missä mennään ja tuossa melko kaunistelematonta kuvaa maamme menosta erityisesti talouden vinkkelistä.

Lievä ot: Luukkanen on kyllä erikoinen tyyppi. Akateemisesti meritoitunut ja kirjoittanut hyviä tietokirjoja, mutta some/poliitikkopresenssistä tulee mieleen lähinnä joku ympäri vuorokauden kännissä oleva. Enkä tarkoita edes mielipiteitä, vaan kirjallista antia.

Kirjoittanut mielestäni hyvän ja mielenkiintoisen nirjan Venäjän historiasta.

Vierailija kirjoitti:

The Gulag Archipelago on juuri nostettu yöpöydälle. Vankileirien saaristo se taitaa suomeksi olla.

Luin 70-luvun loppupuolella, alkuosat englanniksi ja viimeisen osan ruotsiksi.

Kannattaa lukea myös "Viha", tekijänä Kustaa H. J. Vilkuna.

Kertoo isonvihan ajoista laajaan lähdeaineistoon perustuen.

Rosa Liksomin Väylä.

Hyvää kerrontaa, murretta lukiessa pitää keskittyä kyllä.

Hessen Arosusi, tuo murkkuvuosien Elämys. Nyt en taida jaksaa edes loppuun...

Björn Natthiko Lindeblad: Saatan olla väärässä. Ruotsalainen ekonomi viettää 17 vuotta thaimaalaisessa munkkiluostarissa. Ehkä siellä joitain oivalluksen poikasia löytyy seasta, joita voi soveltaa omaan elämään. Mutta en ole oikein vaikuttunut miehen kirjoittajan lahjoista.

Huomasin että äänikirjasovellukseen oli ilmestynyt lupaavankuuloinen kirja joka lähtee seuraavaksi kuunteluun. Tappolista: Kremlin salamurhaohjelma ja Putinin sota länttä vastaan, kirjailijaa en muista. Kommenteissa ihmiset kuvailivat miten kirja oli avannut heidän silmänsä miten itänaapurin hallinto toimii.

Enni Mustosen Tekijä

Eppu Nuotion Elämänlanka.

Ihan vetävää kerrontaa.

Nummelan ponitalli:kadonneet hevoset

Sofie Sarenbrant: Kuoleman kintereillä. Semmoista svenska dekkaria. Hieman normi parempaa kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Laila Hietamiehen Hylätyt talot, autiot pihat.

Suosittelen!

Muistan ikuisesti kun luin tuon sarjan. Niin elävää kerrontaa. Vei todella mukanaan. Taidan lukea uudelleen. Kiitos kun mainitsit tämän.

Lotta-Sofia Saahkon "Papan kanssa kahvilla". Todella mielenkiintoinen kirja koska minun sukulaisiani on joutunut lähtemään evakkoon Karjalasta mutta he kuolivat kun olin liian nuori ymmärtääkseni asiaa kunnolla niin ei tullut kyseltyä heidän kokemuksiaan evakkoon lähtemisestä ja mahdollisesti he eivät niin mielellään niistä ajoista olisi puhuneetkaan. Tuo kirja kun kertoo papan eli Jorma Saahko perheen evakkomatkasta.

Tone Schunnesson: Päivät, päivät, päivät.