Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Viikilän Taivaallisen vastaanoton valitsi voittoon Zaida Bergroth, helsinkiläisyyden perikuva. Nythän on trendinä se, että kirjassa ei saa olla normaalia rakennetta. Kaikki, mikä siitä poikkeaa, on loistavaa. Viikilä, Liukkonen, kuka-se-homppe-oli, joka teki kirjan runkkaamisestaan video-chattipalveluissa. Loistavaa kirjallisuutta some-arvostelijoiden ja podcastien pitäjien mielestä. No, ehkä olen vain vanha, mutta itse jaksan kiinnostua vain rakenteeltaan perinteisistä kirjoista. Viikilän ja tän hompen jätin kesken. Liksomin Väylä oli ihana, sen olisi pitänyt voittaa.

Anneli Kannon Rottien pyhimys. Kirjoitustyyli on erittäin ärsyttävä. Kaikki kielioppisäännöt unohdettu jne. Mutta sisältö on kiinnostava.

Vierailija kirjoitti:

Mitfordin skandaali. Mun lohtukirjasarja, niin turvallista, kasvoin Agatha Christien kirjoja lukien.

Korona-ajan alkaessa pari vuotta sitten luin paljon Christien kirjoja. Rakastan!

Ruth Ware: Synkän metsän siimeksessä

Aika jännittävä kirja…

Vierailija kirjoitti:

Nextoryn joulukalenteri Murha tunturissa.

Perustelkaa alapeukut?

Kesken on iso pino kirjoja, joihin palaan vielä sopivan tilaisuuden tullen, mutta aktiivisesti luen tällä hetkellä kolmea:

Sophie Kinsella: Tavataanko oikeasti?

Antti Rönkä ja Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Jari Sinkkonen: Psykopatian monet kasvot

Kinsella on hauska, etenkin ensimmäiset sata sivua on suorastaan hykerryttävää menoa, tosin juuri nyt siinä on vähän liikaa myötähäpeää herättäviä tilanteita, mutta toivottavasti tahti taas paranee.

Röngän ja Tammisen kirjeenvaihto on mielenkiintoista ja sujuvaa luettavaa. Olen aina tykännyt Tammisen lakonisesta tyylistä, ja kirja on herättänyt kiinnostuksen tutustua myös Röngän esikoiseen.

Sinkkosta en ole ehtinyt lukea vielä kovin paljon, mutta jo alku vaikuttaa erittäin lupaavalta. Valitettavasti olen joutunut tutustumaan enemmänkin narsismia ja psykopatiaa käsittelevään kirjallisuuteen ymmärtääkseni sitä, mitä olen joutunut elämässäni kokemaan. Jokainen kirja ja myös jokainen narsismiaiheinen keskustelu täällä on antanut uusia oivalluksia ja auttanut toipumisen polulla.

Vierailija kirjoitti:

Laura Lähteenmäen Korkea aika.

Olen lukenut hänen edellisen kirjansa

Ikkunat yöhön ja pidin siitä. Tämäkin vaikuttaa lupaavalta!

Oli hyvä, en malttanut jättää kesken vaan luin puolilleöin loppuun.

Eeva Vuorenpää: "Arvet".

Erittäin koskettava ja riipaisevan surullinen kuvaus sodan kauheuksista kahden lapsen silmin.

Mikko Moilanen, mestauslava

Ken Follett, Ei koskaan

Ajankohtainen, asiantunteva, viihdyttävä ja vetävä kirja.

Ari Turunen: Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit

Vierailija kirjoitti:

Luin Tommi Liimatan Jeppis ykkösen ja kakkosen, nyt siirryin sarjan viimeiseen osaan eli Rolloon.

Ap

Rollo oli ehdottomasti viime vuoden kirjatapaus. Vastaavaa kuvausta luovan ihmisen sielunmaisemasta en ole aiemmin lukenut.

S. King: The Stand

Stephen Chbosky - Imaginary Friend

Suosittelen

Lucinda Riley "Oliivipuu"

Kirjeitä Tove Janssonilta

Vierailija kirjoitti:

AP: Sota ja Rauha on kesken varmaan 80%:lla, jotka sen aloittaa. Äärimmäisen hidastempoinen ja vaikeasti seurattava kirja, jota en varsinaisesti suosittele kenellekkään. Venäläisissä klassikoissa on todella hyviä ja mukaansa tempaavia kirjoja, kuten rikos ja rangaistus tai uudemmista saatana saapuu moskovaan. Turha kiusata itseään sota ja rauhalla, jos ei jotain muita motiiveja ole sitä lukea.

Joissakin venäläisissä klassikoissa aiheuttaa ongelmia se, että samaa henkilöä kutsutaan eri nimillä. Kun henkilöhahmoja on paljon, lukija menee aivan sekaisin.  Minulle kävi näin juuri tämän kirjan kohdalla. Jouduin palaamaan alkuun useamman kerran ja lopulta kirjoitin itselleni listan tärkeimmistä henkilöistä. Mutta asiaan: jos joku kirja ei kiinnosta, kannattaa  etsiä muuta luettavaa. Maailmassa on (vielä) paljon kirjoja. Meidät vietiin teini-ikäisinä tämän neuvosto-elokuvan koululaisnäytäntöön Helsingissä.  Elokuva teki suuren vaikutuksen ja aikuisena lainasin kirjan 4 osaa  kirjastosta.  Kirjan avattuani illalla asuinalueelta meni sähkö pitkäksi aikaa. Aloin lukea Sotaa ja rauhaa kynttilänvalossa. Muistan vieläkin sen maagisen tunnelman. Tuntui kuin olisin siirtynyt kauas 1800-luvun alkuun... Taianomainen tunne on säilynyt ja olen myöhummin lukenut sen ainakin kolme kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Helvi Hämäläinen. Katuojan vettä

Ihana kirja. Se kosketti minua syvästi. Olen ollut yh ja kirjan maailma tuntui todelliselta.

Michael Jacksonin Elämänkerta.

Kirjoittajaa en muista tai sitä, oliko kirjalla joku alaotsikko Popin Kuningas tai vastaavaa, mutta elämänkerrasta kyse.

Michelle Obaman Becoming juuri aloitettu. Luen englanniksi, pysyy vireys kieleen. Ja aiheena Usan ensimmäisen naisen elämänmatka kiinnostaa kovasti. N 400 sivua edessä.