Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12265)
Jane Harper: Kadonnut mies.
Kirjassa selvitellään miehen kuolemaa aavikolle. Lähistöltä löytyy kuolleen miehen auto, jossa on riittävästi bensaa, toimiva ilmastointi, litrakaupalla vettä ja muitakin selviytymistarvikkeita kuumiin olosuhteisiin. Australian takamaa tapahtumamiljöönä tekee kirjasta erilaisen ja kiinnostavan. Täytynee löytää jostain saman kirjailijan muutakin tuotantoa, esim. Kuiva kausi.
Jo Nesbo: Mustasukkainen mies.
Novellikokoelma. Mielenkiintoista lukea dekkaristin irroitteluja erilaisten aiheiden parissa. Erityisen hauska oli novelli kirjailijasta, jonka sielunmaisemaan ja pohdintoihin Nebolla löytyy materiaalia varmaan ihan oman kokemuksen perusteella.
Seuraavaksi on lukuvuorossa Pascal Marcierin Sanojen paino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kesken värityskirja.
Ari Turusta olen kuunnellut iltalenkkiseurana: Ulkokultaisen käytöksen kirja, Hyvän ja pahan merkit, Ettekö tiedä kuka minä olen jne. Viihdyttävää, eikä vaadi herpaantumatonta keskittymistä.
"Pääministerin kootut selitykset". Aika paksu teos. 😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ashley Audrain, Lapsi rakas. Jotenkin hyytävä. Esikoisteos. Jännityksellä odotan, että kirjoittaa lisää!
Niin kauan kuin tunnen eläväni. Salla Leponiemi. Ja kirjahan kertoo taiteilija Elin Danielson-Gambogin elämäntarinan.
Olisi muuten kiva kun niitä maalauksia pääsisi jossain oikein kunnon näyttelynä katsomaan.
Sitte toinen kirja kesken: Inger Frimansson Parempi elämä, dekkari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloin lukemaan Tuntematonta sotilasta. Hävettää tunnustaa, että tämä on ensimmäinen kerta, vaikka olen lukenut paljon ja 45-vuotias. Elokuvatkin olen nähnyt, vanhimman useaan kertaan ja uusimman pariin. Mutta nyt vasta kirja kädessä, tai siis pädi, e-kirjana luen.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin juuri Samuel Bjørkin Yölinnun. Ihan alussa vasta, mutta vaikuttaa lupaavalta.
Luin loppuun ja aloitin Minä matkusta yksin -romaanin, joka on Yölintua edeltävä osa. Taas lähti väärässä järjestyksessä, mutta eipä tuo pahemmin haittaa.
Nämä ovat perusdekkareita, joita on markkinoilla paljonkin, mutta ihan viihdyttäviä silti. Välillä välipalana tällaistakin, aina ei jaksa vaikeammin avautuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marja Toivio Lain yläpuolella. Sujuvaa ja uskottavanoloista yhteiskunnallista kuvausta viisikymppisen asianajanaisen näkökulmasta. Hyvällä tavalla sivistävää ja kuitenkin viihdyttävää. Suosittelen tutustumaan ehkei niin tunnettuun kirjailijaan, ei perinteistä dekkaria vaan enemmän moraalista pohdintaa teemoina mm huoltajuuskiistat, aktivismi ja pienimuotoisempi vilunki. Ajankuvaa.
Go tell the bees that I am gone
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin lukemaan Tuntematonta sotilasta. Hävettää tunnustaa, että tämä on ensimmäinen kerta, vaikka olen lukenut paljon ja 45-vuotias. Elokuvatkin olen nähnyt, vanhimman useaan kertaan ja uusimman pariin. Mutta nyt vasta kirja kädessä, tai siis pädi, e-kirjana luen.
Miksi se hävettää? Ei kai ole mitään kirjoja jotka kaikkien olisi ihan pakko lukea, etenkään johonkin tiettyyn ikään mennessä.
Anne Catherine Bomann ; Agathe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elly Griffiths: Risteyskohdat
Olin näköjään lainannut tämän krjastosta vaikka se on omassakin hyllyssä. Brittiläistä dekkariantia. Tässä on pääosassa arkeologi ja se tuo oman erikoisuutensa tähän ja myöhemmissä kirjoissa hänen ja vähän muidenkin yksityiselämän kiemurat. Tykkään kovasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MAx Seeck, Kauna.
Osa 3 trilogiassa(?) josta olen aiemmin lukenut Uskollinen lukija ja Pahan verkko kirjat. Loistavia.
Kauna ihan hyvä, Uskollinen lukija huippu mutta Pahan verkko surkea.
Minä luin ensin Uskollisen lukijan, joka oli mielestäni kovin yliampuva ja epäuskottava. Otin sitten kuitenkin lukuun myös Kaunan, josta en myöskään hirveästi pitänyt, mutta ehkä totuin Seeckin tyyliin, koska se silti oli mielestäni parempi kuin Uskollinen lukija. Nyt on loppumetreillä menossa Pahan verkko, joka on minusta paras näistä kolmesta.
Olisi ollut järkevää lukea sarjaa aikajärjestyksessä, mutta menihän tämä näinkin.
Mä tykkään noidista. Mun mielestä juoni oli hyvä tuossa Uskollinen lukija kirjassa. Harmittaa, kun englanninkielisiä nimiä on niin paljon, tuntuu erittäin laskelmoidulta kun mukana ei ole Mattia, Perttiä, Jokkea, Marjaa jne. Ne eivät ilmeisesti myy Hollywoodissa.
Tykkäsin myös Elina Backmannin Kun kuningas on kuollut, siinäkin hyvä juoni, mutta seuraava osa ei sitten ollutkaan hyvä. Toki senkin luin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin juuri Samuel Bjørkin Yölinnun. Ihan alussa vasta, mutta vaikuttaa lupaavalta.
Toinen hyvä ranskalainen on Kastanjamies.
Parhaimmat lukemani dekkarit v 2021
1. Kun kuningas kuolee
2. Kastanjamies
3. Uskollinen lukija
Vierailija kirjoitti:
Luen parhaillaan Elena Ferranten Napoli-sarjan kolmatta osaa Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. Olen ollut aivan koukussa tähän sarjaan alusta alkaen, ja varmastikin siksi, että minullakin on ollut elämässäni samanlainen vaikea ystävyyssuhde kuin Elenalla ja Lilalla.
Mä en ole lukenut, mutta katsoin Yle Areenasta tästä tehdyn sarjan. Siitä tykkäsin, voisinkin lukea myös nämä kirjat. Kiitti vinkistä! Areenassa näkyy olevan dokumentti tästä Elena Ferrantesta.
Äidin petos. Tositapahtumiin perustuva, tyttö joka Norjan Vilja Eerika. Todella paljon samoja piirteitä.
Surullista. Poikkeaa Viljasta siinä mielessä että tyttö jäi henkiin mutta isäpuoli ja veli raiskaavat useasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitin juuri Samuel Bjørkin Yölinnun. Ihan alussa vasta, mutta vaikuttaa lupaavalta.
Luin loppuun ja aloitin Minä matkusta yksin -romaanin, joka on Yölintua edeltävä osa. Taas lähti väärässä järjestyksessä, mutta eipä tuo pahemmin haittaa.
Nämä ovat perusdekkareita, joita on markkinoilla paljonkin, mutta ihan viihdyttäviä silti. Välillä välipalana tällaistakin, aina ei jaksa vaikeammin avautuvaa.
Mä luin sen myös. En muista juuri mitään siitä.
Ärsyttää, kun pohjoismaisisaa dekkareissa kilpaillaan kuka keksii kammottavimman insestirikoksen.
Toinen juttu: joka toisessa dekkarissa on päähenkilönä poliisia auttava profiloija, psykologi tms. Tylsää.
Oikeasti poliisin määrärahat ei riitä tällaiseen että muutenkin kalliissa murhatutkimuksessa roikkuisi joku Helsingin yliopistossa opiskellut psykologi☺ joka olisi käynyt yhdellä FBI:n luennolla tai jossain Pentagonin kirjekurssilla Teamsin välityksellä. Murhat kuitenkin Suomessa tekee usein joku pirinisti/alkkis joka löytyy tekopaikan läheltä kapakasta verisenä mora kädessä örisemässä Iron Maiden bändipaita päällä.
Palaan kohta lukemaan uudelleen Agatha Cristien Neiti Marplen ja Poirotin.
Aloitin juuri Samuel Bjørkin Yölinnun. Ihan alussa vasta, mutta vaikuttaa lupaavalta.