Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12265)
Susanna Alakosken Pumpulienkeli.
Olen vasta alussa, hyvältä vaikuttaa.
Sukupolvitarina naisten elämästä.
Lydia Davis: Kafka valmistaa päivällistä
Nerokasta lyhytproosaa.
Esko Valtaojan Maailmanloppu peruttu.
Luen parhaillaan Elena Ferranten Napoli-sarjan kolmatta osaa Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. Olen ollut aivan koukussa tähän sarjaan alusta alkaen, ja varmastikin siksi, että minullakin on ollut elämässäni samanlainen vaikea ystävyyssuhde kuin Elenalla ja Lilalla.
Onko kukaan kerenny lukemaan sitä Jukka Viikilän Finlandia-palkinnon voittajaa? Luin sen edellisen ja minusta sen kirjalliset ansiot jäi vähän laimeeks. Mutta uusinta on kyllä kovasti kehuttu joten odotukset on korkealla.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kerenny lukemaan sitä Jukka Viikilän Finlandia-palkinnon voittajaa? Luin sen edellisen ja minusta sen kirjalliset ansiot jäi vähän laimeeks. Mutta uusinta on kyllä kovasti kehuttu joten odotukset on korkealla.
Olen, jätin kesken. Liian paljon henkilöhahmoja, liian pirstaleinen, liian kokeellinen makuuni. En nykyään jaksa lukea kuin melko perinteisiä romaaneja. Monesti tuo kokeellisuus tuntuu itsetarkoitukselliselta. Mutta ehkä sinä pidät.
How to subnet ja LateX Handbook
Sota ja rauha. Aloitin n. 45 vuotta sitten. Kenneth Erikssonin Kovat kadut, poliisin muistelmat.
Veljeni Joey Ramone.
Kertoo Ramones yhtyeen laulajan elämästä lapsuudesta alkaen, veljensä ja muiden aikalaistensa kertomana.
Kari Lumikero: Uutismies
Paikoin hyväkin mutta ilman tämän kirjan lukemistakin voisi elää.
Julia Childin My Life in France. Oli siis kuuluisa amerikkalainen amatöörikokki, joka muutti miehensä työn takia Ranskaan, rakastui maan ruokaan ja kulttuuriin, loi amerikkalaiselle yleisölle tarkoitetun keittokirjan ranskalaisesta ruuasta ja esiintyi tv:ssä laittaen ruokaa. Oikein mukavaa luettavaa, tekee mieli laittaa beurre blancia vaalean kalan kanssa nyt kun on tätä lukenut, onneksi ostin myös ko. keittokirjan niin pääsen kokkailemaan :D
Nietzsche: Näin puhui Zarathustra
Vierailija kirjoitti:
Luen parhaillaan Elena Ferranten Napoli-sarjan kolmatta osaa Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät. Olen ollut aivan koukussa tähän sarjaan alusta alkaen, ja varmastikin siksi, että minullakin on ollut elämässäni samanlainen vaikea ystävyyssuhde kuin Elenalla ja Lilalla.
Napoli-sarja on kyllä mahtava ja tuo ystävyyssuhde kuvattu niin mielenkiintoisesti. Jos palaat ketjuun, kerro toki lisää omasta ystävyyssuhteestasi.
Ap
luen montaa kirjaa yhtäaikaa.en pidä näistä finlandia ehdokkaista,ovat niin kuivaa luettavaa ja menevät meikäläisen ymmärryksen yli,paitsi tommi kinnusen kirjat .tilaan jatkuvasti uusia kirjoja netistä.olen lukenut ihan lapsesta asti kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MAx Seeck, Kauna.
Osa 3 trilogiassa(?) josta olen aiemmin lukenut Uskollinen lukija ja Pahan verkko kirjat. Loistavia.
Kauna ihan hyvä, Uskollinen lukija huippu mutta Pahan verkko surkea.
Minä luin ensin Uskollisen lukijan, joka oli mielestäni kovin yliampuva ja epäuskottava. Otin sitten kuitenkin lukuun myös Kaunan, josta en myöskään hirveästi pitänyt, mutta ehkä totuin Seeckin tyyliin, koska se silti oli mielestäni parempi kuin Uskollinen lukija. Nyt on loppumetreillä menossa Pahan verkko, joka on minusta paras näistä kolmesta.
Olisi ollut järkevää lukea sarjaa aikajärjestyksessä, mutta menihän tämä näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Onko kukaan kerenny lukemaan sitä Jukka Viikilän Finlandia-palkinnon voittajaa? Luin sen edellisen ja minusta sen kirjalliset ansiot jäi vähän laimeeks. Mutta uusinta on kyllä kovasti kehuttu joten odotukset on korkealla.
Yritin. Mä veikkaan että tästä tulee keskenjääneiden kirjojen kingi.
Keski-ikäinen äijä horisee sydänleikkauksestaan ja sadat randomit hölisee sitä sun tätä. Kuin Viikilä yrittäisi olla sukupolvemme DFW. Miettinyt millainen olisi taiteellisin ja vaikeaselkoisin kirja, jonka kehtaan kirjoittaa.
Hattu päästä niille, jotka tämän jaksavat lukea.
Ernest Hemingway, Kenelle kellot soivat. Suosittelen lukemaan edellisen kirjan jonka luin, John Steinbeckin Vihan hedelmät. On yllättävän ajankohtainen vaikka kirjoitettu 1937.