Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (13364)
Eilisvuosi (Caro Claire Burke, suomentanut Outi Järvinen). Olen vasta alussa, joten käsitykseni kirjasta on vielä hatara. Teosta kuvaillaan seuraavasti: "Kohauttava feministinen aikalaissatiiri riisuu somevaikuttajan kiiltokuvaelämän silkaksi painajaiseksi."
Vierailija kirjoitti:
Eilisvuosi (Caro Claire Burke, suomentanut Outi Järvinen). Olen vasta alussa, joten käsitykseni kirjasta on vielä hatara. Teosta kuvaillaan seuraavasti: "Kohauttava feministinen aikalaissatiiri riisuu somevaikuttajan kiiltokuvaelämän silkaksi painajaiseksi."
Voin uskoa tuon, sillä some"vaikuttajat" ovat painajaismaisia.
Sain juuri päätökseen Maria Langin Pimeä elokuun yö. Oikein kiva ja tunnelmallinen dekkari, jonka loppuratkaisu ei ollut mitenkään mykistävä, mutta ei se haitannut. Ajankuva oli kiintoisa. Puckin ja Einarin suuresti rakastettua Pirpana-vauvaa syötettiin kellonaikojen mukaisesti ja jos vauva nukkui, oli ihan ok jättää hänet yksin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Sain juuri päätökseen Maria Langin Pimeä elokuun yö. Oikein kiva ja tunnelmallinen dekkari, jonka loppuratkaisu ei ollut mitenkään mykistävä, mutta ei se haitannut. Ajankuva oli kiintoisa. Puckin ja Einarin suuresti rakastettua Pirpana-vauvaa syötettiin kellonaikojen mukaisesti ja jos vauva nukkui, oli ihan ok jättää hänet yksin kotiin.
Maria Langin dekkarit ovat ihania! Niistä tosiaan välittyy silloinen ruotsalainen ajankuva, ovat muutenkin hyvää viihdettä.
Vierailija kirjoitti:
Pasa & Atpo : Eniten vi**taa Suomi. (Tekoälyn mahdollisen sensuroinnin vuoksi kirjan nimeä vähän editoitu)
Kirjassa on tarina sadasta suomalaisesta asiasta, miksi ne ovat salaperäisten kirjoittajien mielestä pielessä.
Parhaista joitakin mainintoja : 6. Maito, miksi Suomessa aikuiset juo maitoa vaikka missään muualla ei niin tehdä, 22 Korruptio, eihän Suomessa sitä ole, eihän?. 36: Sauna, Hyvä idea, pilattu kilpailuilla, lämpökuolemilla. 40 Mökkeily: Kun se kerran on hankittu, sinne pitää mennä, hyttyset, Lahdentien perjantairuuhkat, puuceet, mökkivieraat. Näitä tarinoita löytyy ja ovat hyviä. 4,5/5
Heh, ostin tuon kirjan vuosia sitten lentomatkalle. Näinhän ne asiat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Olavi Hurmerinta : Katsolan perhe
60-luvulla tv valtasi Suomen ja silloin perustettiin Katso-lehti, siinä oli ohjelmavihjeitä kaikilta kahdelta kanavalta ja jotain artikkeleita sekä joka kerran Olavi Hurmerinnan pilapiirros. Tähän kirjaan on kerätty ilmeisesti parhaimmat(?) piirrokset. Täytyy kyllä ihmetellä millainen Suomi on ollut 60 vuotta sitten pilapiirrosten mukaan. Lasten tehdessä jotain kiellettyä, he saivat piiskaa paljaalle pyllylle, isä määräsi mitä kanavaa katsottiin telkusta, muilla ei ollut sanan sanomista. Kodin ulkopuolella miehet eivät saaneet silmiään irti minihameisista naisista, törmäiltiin päin tolppia tai ajettiin autolla ojaan. Vanhempia ihmisiä piti tervehtiä ja totella vaikka eivät olleet sukua tai tuttuja. Aika on todella muuttunut, yrittäisipä joku tuollaisia kuvia nykyään. Tosin olihan Kauppalehdessä vähäpukeinen kolmossivun tyttö ja se poistui vasta 90-luvulla, silloinkin siitä nousi kova meteli miesten piirissä. 2/5
Pilapiirrokset ovat pilapiirroksia.
Todellisuus saattoi olla toisenlainen.
Erich Fromm Olla ja omistaa.
Kertoo. miten rakkaus voi muuttua ihmisen omistamiseksi, pienentämiseksi ja muuttamiseksi vain omia tarpeita tyydyttäväksi.
J P Koskinen: Tulisiipi
Suomalaisen siirtolaisuuden historiaa Amerikasta Neuvosto-Karjalaan, päähenkilönä ja kokijana siirtolaisperheen poika Kaarle.
Boris Becker: Sisällä. Voittoja. Tappioita. Uusi alku.
Entinen tennisihmelapsi Boris Becker, joka voitti Wimbledonin 17-vuotiaana ja myöhemminkin, kertoo britannialaisessa vankilassa viettämästään ajasta. Hänet tuomittiin konkurssirikoksista 2,5 vuodeksi vankeuteen. Kirjassa hän kuvailee vankilakokemuksiaan ja muistelee menneitä. Hän on puilla paljailla ja yrittää ansaita edes vähän rahaa kirjoittamalla tylsän kirjan. Rikokset eivät tietenkään ole hänen syytään, vaikka hän teki riskisijoituksia lainarahoilla ja menetti kaiken.
Pirjo Rissasen Äitienpäivä.
En ole ennen hänen kirjojaan lukenut, ihan hyvää tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Erich Fromm Olla ja omistaa.
Kertoo. miten rakkaus voi muuttua ihmisen omistamiseksi, pienentämiseksi ja muuttamiseksi vain omia tarpeita tyydyttäväksi.
Kirja kiinnostaisi, mutta kirjaston haku ei tuottanut tulosta tuolle kirjalle :(
Vierailija kirjoitti:
Pirjo Rissasen Äitienpäivä.
En ole ennen hänen kirjojaan lukenut, ihan hyvää tekstiä.
Kaikki Pirjo Rissasen kirjat on hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin äsken Louise Pennyn Sokeiden valtakunnan. Pääosin Three Pines -sarja on ollut oikein mainio, saas nähdä miten nyt.
Tämä oli hyvä. Alku vähän liian hidas, mutta sitten meni ahmimalla. Penny on luonut loistavat hahmot ja Three Pinesin kyläyhteisön. Vanha juoppo runoilija Ruth Zardo on kammottavuudessaan huikea ja monesti sain nauraa.
Kalevala.
Ollut kesken jo 50 vuotta. Äidinkielentunnilla 70-luvulla se piti lukea, mutta keskenhän se jäi heti ensimetreillä.
Vierailija kirjoitti:
Heini Junkkaala: Pirkko Saisio. Sopimaton.
Pirkko Saision elämäkerta, 959 sivua! Kirja on mielenkiintoisesti kirjoitettu, mutta alusta olisi voinut karsia paljon sivuja, kun lapsuudesta ja kouluajasta kerrotaan satoja sivuja.
Jos kirjan pituus on 959 sivua se kertoo ainakin editointiongelmista. Tuollaisen kotiin kantaminen edellyttää jo halkotelinettä. Voisiko lukijaa rakastaa kuten itseään ja tyytyä vähempään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erich Fromm Olla ja omistaa.
Kertoo. miten rakkaus voi muuttua ihmisen omistamiseksi, pienentämiseksi ja muuttamiseksi vain omia tarpeita tyydyttäväksi.
Kirja kiinnostaisi, mutta kirjaston haku ei tuottanut tulosta tuolle kirjalle :(
Erich Frommilla on kirja nimeltä Olla vai omistaa, mutta en ole varma, kuinka paljon sen sisältö käsittelee rakkautta ja kuinka paljon omistamista ja olemista yleensä
Hiiriä ja ihmisiä. Kuulunee niihin klassikoihin, jotka kuuluu elämässä lukea.
Niklas Natt och Dag: Susien leikki. Taas ollaan Ruotsin keskiajan aatelisjuonitteluissa kuten edellisessä osassa Toiveet ja kohtalo. Jokseenkin synkkää tekstiä olen tottunut tältä kirjailijalta odottamaankin, mutta ennen kaikkea kiinnostavaa ajankuvaa ja mukaansatempaava juoni kunhan hahmottaa kuka kukin on.
Stephen King, Peter Straueb Pimeyden talo
Kesälukemisena ollut Anthony Doerrin (eli Kaikki se valo jota emme näe -kirjoittajan) Davidin uni.
Yli 400 sivun jälkeen viimeisen sivun loppuratkaisu jäi arvoitukselliseksi. Raivostuttavaa! Mikäli joku muukin on lukenut kirjan, kuulisin mielelläni miten hän on ymmärtänyt lopun. 😄
Muuten hyvä kirja, ehkä vähän masentava.