Lue keskustelun säännöt.
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12265)
Uskollisuus-kunniani..stefan olivier
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi kirjoista joita luen on Elena Ferranten Napoli-sarjan neljäs osa.
P. G. Wodehouse: Verraton Jeeves
Vierailija kirjoitti:
Yksi kirjoista joita luen on Elena Ferranten Napoli-sarjan neljäs osa.
Samaa luen. On kyllä hyvä sarja.
Vierailija kirjoitti:
Olli Jalosen Taivaanpallo. Mielenkiintoinen ja hauska lukukokemus. 1700-luvun vaihteen maailmaa kasvavan älykkään pojan silmin Saint Helenalta ja Lontoosta.
Oli mielenkiintoinen kirja, aluksi vaati aika tavalla keskittymistä. Poika kertoo lapsen tavalla tapahtumista välähdyksenomaisesti ja se tuotti minulle alkuun vaikeutta. Huima seikkailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antti Tuurin Kylmien kyytimies
Vierailija kirjoitti:
Antti Tuurin Kylmien kyytimies
Olen myös lukenut tämän. Tuurilla on kyllä omalaatuinen niukka tyyli. Sopii tällaiseen kirjaan. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Stop äärioikeistoagitaattorit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just lopettelen Väinö Linnan Tuntematon sotilas-kirjaa. Ja aloitan Sotaromaanin.
Sen jälkeen luen Ville Kivimäen Murtuneet mielet.
Olen ostanut nämä joulun jälkeen. Tiesin, että joudun leikkaukseen ja saikulle. Tuntematon sotilas on tullut luettua pari kertaa aiemmin. Nyt haluan lukea nämä peräkkäin.Äärioikeistonationalistit keskustelemassa Vauva.fi:ssä, näyttää olevan melkoista agitointia, näin ennen vaaleja meneillään. Älkää ihmiset lähtekö, vanhojen aikojen käyttämiseen, populistiporvareiden mainoksina- juttuihin mukaan.
Suomen sota-aikoja vääristeleviä hölmöjä ovat. Linna nukkuu jo rauhassa, kuten tuntemattomat sotilaatkin.
Tiedän, että olet itse nationalistitrolli, mutta siltä varalta että muut eivät sitä hoksanneet -
Tuntematon sotilas on kaikkea muuta kuin nationalistinen teos. Se pilkkaa sodan glorifiointia.
Kivimäen Murtuneet mielet taas on puolestaan väitöskirjaan perustuva teos siitä, kuinka sodassa kaltoinkohdeltiin älyllisesti rajoittuneita (esim. pantiin kehitysvammaisia rintamalle) ja kuinka monin tavoin ihmisen psyyke meni rintamalla rikki.
Kumpikin teos siis nationalismin glorifioinnin sijaan osoittaa sen, että sodassa on kyse aivan tavallisista ihmisistä. Ihmisistä, joilla ei yleensä ole edellytyksiä perinteiseen sankaruuteen vaan jotka ovat rämpineet sodan kauhuista ja järjettömyydestä läpi vain koska on pakotettu, tehden typeryyksiä ja toimien inhimillisesti sankarillisuuden sijaan.
Mutta kuten sanottua, sinä olet juuri tällainen äärioikeiston agitaattori, joka nyt trollailemalla yrittää saada vasemmiston näyttämään tyhmiltä. Fail.
Nietzschen Näin Puhui Zarathustra
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Svetlana Aleksijevits, Neuvostoihmisen loppu. Kun nykyhetkestä tuli second handia.
Siis vuoden 2015 nobelkirjailija. Olen vasta kirjan alussa, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta ja käännös sujuvalta. Suomentanut Vappu Orlov.
Leila Slimanin Kehtolaulu. Aloitin just, vaikuttaa hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elena Ferranten Loistava ystäväni, kuuntelen äänikirjana.
Paperiversiona Kun suljen silmäni -trilleri.
Antti Eskola: Vanhakin saa ajatella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yvan Goll 1891-1950
Chaplinin hymyn takana
Näytelmiä, runoja, lyhyt proosaa.
--------
AURINKO
Leipurit pirskottavat sarastukseen tuoksua
Tuossa puodin ikkunassa
vehnäpeltojen takana
korjatun viljan hahmossa
se kohoaa
muhkea kolmikiloinen leipä
paistolämmin
kullanruskea
AURINKO
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antti Tuurin Kylmien kyytimies
Olen myös lukenut tämän. Tuurilla on kyllä omalaatuinen niukka tyyli. Sopii tällaiseen kirjaan. Suosittelen.
Kylmien kyytimiehestä ja muutenkin Tuurin uudemmasta tuotannosta... Mä olen lukenut Tuuria aika paljon ja aina pitänyt hänen tyylistään ja tarinoistaan. Mutta kun luin Kylmien kyytimiehen ja Ikitien melko lyhyen ajan sisällä, tuli mieleen, onko Tuuri ottanut askelen liian melodramaattiseen suuntaan. Ovatko suuret tunteet vilpittömiä vai lukijoiden kosiskelua? Haluaisin uskoa, että ensimmäistä, sillä arvosta Tuuria todella. Mutta inhottava kyynikko sisälläni väittää muuta.
Onko joku muu pohtinut samaa? Siis mielestäni ne suuret, tunteelliset, kauheat kohtaukset oli kirjoitettu hirveän hyvin ja Ikitie oli mulle sellainen, että luin sen päivässä, koska en yksinkertaisesti pystynyt laskea sitä käsistäni, niin kovasti se piteli otteessaan. Mutta jonkin ajan kuluttua päähäni putkahti tämä ilkeä kaava.
Toivottavasti Antti Tuuri ei lue tätä. (Joku hymiö tähän perään.)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Saapasnahka-torni
Ou jee!
Ap
"Synnin palkka on kuolema. Suomalaiset noidat ja noitavainot 1500 - 1700 -luvuilla"
Ihan kiinnostava, mutta paikoin vähän epäloogisesti kirjoitettu. Oon viime aikoina innostunut lukemaan yleistajuisia tietokirjoja, ja esim. Mirka Lappalaisen "Susimessu" ja Ann Heberleinin "Pieni kirja pahuudesta" olivat kyllä paremmin kirjoitettuja kuin tämä.
Kaunokirjoista on kesken Andreï Makinen "Vain rakkaus". Makine on aina ihana, vähän kuin romaanimittaista proosarunoa lukisi. Tätä luen toista kertaa, mutta edellisestä on kyllä jo aikaa, niin etten läheskään kaikkea muista.
Äärioikeistonationalistit keskustelemassa Vauva.fi:ssä, näyttää olevan melkoista agitointia, näin ennen vaaleja meneillään. Älkää ihmiset lähtekö, vanhojen aikojen käyttämiseen, populistiporvareiden mainoksina- juttuihin mukaan.
Suomen sota-aikoja vääristeleviä hölmöjä ovat. Linna nukkuu jo rauhassa, kuten tuntemattomat sotilaatkin.