Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

Torey Hayden: Auringonkukkametsä

Vierailija kirjoitti:

Michelle Obama menossa äänikirjana

Mitä mieltä, onko kiinnostava?

Saara Aallon No Fear.

Kari Enqvist Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat

Kosmologi Kari Enqvist on popularisoinut suhteellisuusteoriaa runoilijoille ja kuvannut ymmärrettävästi todellisuuden rakennetta. Tällä kertaa Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnollakin noteerattu Tieto-Finlandia-voittaja kysyy, millaisen merkityksen uskonnoton voi liittää ihmiselämään. Kun ihminen kuolee nuorena, sanomme hänen menneen "liian varhain". Mitä tarkoitamme? Onko luonnonjärjestystä sorkittu ja kuka on vastuussa? Jumala se ei ainakaan ole, toteaa Enqvist ja laskee syyn sattuman niskoille. Enqvist kirjoittaa massatuhoista ja purkaa ydinaseet osasiinsa. Yksityinen kuolema on läsnä, kun hän tarkastelee vanhempiaan kuoleman lähestyessä. Suru vanhempien rakkaudettomaksi kokemastaan elämästä saa tutkijan ihmettelemään, mikä estää ihmistä katsomasta lähelle ja haikailemaan kuoleman taa uskomuksiin ja mysteereihin. Kun äidin käytös Alzheimerin taudin edetessä muuttuu, vahvistuu mielikin biokemiaksi ja ajatus sielusta tuntuu absurdilta. Kosmologi on vilpittömän hämillään uskonnon edessä, mutta hän tekee havainnon: uskonto ei ole perusteltavissa saati kumottavissa rationaalisella päättelyllä. Anarkistisen uteliaasti Enqvist tarkastelee väkivaltaa uskonnollisena tekona ja uskoa mielen sairautena, meeminä, joka viruksen tavoin on pesiytynyt aivoihin. Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat havahduttaa mysteereistä todellisuuteen. Esseemäisen maltillisesti se osoittaa, kuinka mysteerit eivät ole ratketessaan todistaneet henkimaailmasta vaan luonnon lakien ylivallasta. Minuuden matkakertomus onkin tarina molekyylimaailman rapautumisesta. Mutta täytyyhän jotain muutakin olla olemassa, "jotain suurempaa" kaipaava ihminen huudahtaa. Kylmän universumin äänellä Enqvist vastaa: ei täydy; mutta toteaa myös, ettei pelkkä tiede anna elämään mieltä, vaan inhimillisyys vaatii myös epätäydellisyyttä. Mysteerien ja uskomusten sijaan Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat kehottaakin arvostamaan enemmän sitä mitä varmasti - ja vielä - on.

Vierailija kirjoitti:

Lionel Shriver: Poikani Kevin.

Kirja vaikutti aluksi erittäin mielenkiintoislta, mutta into hieman lopahti kun tajusin mihin siinä pyritään. Toivottavasti en nyt paljasta juonesta liikaa, mutta maailmassa kouluampumisia tapahtuu kahdessa maassa, Yhdysvalloissa ja Suomessa. Suomessa syylliseksi todetaan koulukiusaajat, Jenkkilässä äiti. Minusta kumpikaan tulkinta ei ole oikein, kaikkea pahuutta ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollista ymmärtää.

Vedän sanani takaisin kun luin hieman pidemmälle. Kirja on koskettava, surullinen ja mielenkiintoinen. Suosittelen kirjaa kaikille lapsen hankintaa suunnitteleville.

J. Pekka Mäkelä, Hunan

Finlandia-ehdokas v. 2018

Jännäri Lemmikki. Valittu Pohjoismaiden parhaaksi rikosromaaniksi 2018.

Tätä ennen " ahmin" Mikael Persbrandtin Muistini mukaan muistelmat. Se pitää vielä lukea uudelleen. Aivan huikea kirja.

Tess Gerritsen: Kaksoisolento

Gerritsenin kirjojen tapahtumat liittyvät usein sairaalamaailmaan, lääkäreihin, kirurgeihin ja ruumiinavaushuoneeseen.

Kaksoisolento ei mielestäni ole paras Gerritsenin teos. Parempia ovat olleet Lapsen sydän, Synnintekijä, Kirurgi ja Taidonnäyte.

Stephen King - Ulkopuolinen

Toni Virtasen "miten hoidan hiuksiani".

Sonia Paloahde: Aavistus.

Mikä pettymys. Periaatteessa mielenkiintoinen stoori, mutta niin tylsän ennalta-arvattava ja todella raskaslukuinen sen vuoksi. Suurin osa kirjasta tuntui olevan pelkkää ajatuksenvirtaa. Lopussa ehkä hieman petrattiin, mutta ei pelastanut kyllä millään tätä lukukokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Tess Gerritsen: Kaksoisolento

Gerritsenin kirjojen tapahtumat liittyvät usein sairaalamaailmaan, lääkäreihin, kirurgeihin ja ruumiinavaushuoneeseen.

Kaksoisolento ei mielestäni ole paras Gerritsenin teos. Parempia ovat olleet Lapsen sydän, Synnintekijä, Kirurgi ja Taidonnäyte.

Tykkään noista, erityisesti Lapsen sydän ja Kirurgi on jäänyt mieleen. Robin Cook ja Michael Palmer on samaa genreä, lääketieteellisiä jännäreitä. Olen tainnut lukea kaikki näiden kolmen teokset, ehkä joku uusin on vielä lukematta. Muuten kiva, mutta sitten kun on itse menossa leikkaukseen,  niin mielikuvitus saattaa  alkaa laukkaamaan... :D

Jodi Picoult: Yhdeksäntoista minuuttia

"Yhdeksässätoista minuutissa ehtii leikata nurmikon, värjätä hiukset, tai viikata pyykit. Sterlingin pikkukaupungista ajaa Vermontin rajalle yhdeksässätoista minuutissa. Samassa ajassa voi pysäyttää maailman. Yhdeksässätoista minuutissa ehtii myös kostaa"

 Aiheena koulukiusaaminen, kouluampuminen, ei ihan kevyintä luettavaa

Tiaisten salainen elämä. Mielenkiintoista ja yllättävääkin tietoa tinttien käyttäytymisestä.

Suosittelen! On hauskasti kirjoitettu ja viihdyttää muitakin kuin lintubongareita.

Michelle Obaman kirja.

Katarina Wennstam Alfauros Tämä ei oo mielestäni samaa tasoa kahden edellisen kanssa. Lukiessa tulee jotenkin likainen olo ja tekee mieli huutaa et miks ihmeessä tyttöparka takertuu moiseen paskiaiseen uudestaan ja uudestaan.

Saatana saapuu Moskovaan. Luen nyt tätä, kun en ole aloittanut vielä uutta kirjaa. Tämän oon lukenut sen verran monta kertaa, ettei tätä melkein lasketa lukemiseksi. Ajattelin aloittaa yhden virolaisen matkakertomuskirjan nimeltä Ühel teljel ümber planedi. Se kertoo pariskunnan moottoripyörämatkasta ilmeisesti maapallon ympäri. Ajattelin myös aloittaa jonkun uuden venäläisen klassikon, ehkä Kuolleet sielut.

Ap

In Search of Lost Time, Marcel Proust.

Vierailija kirjoitti:

In Search of Lost Time, Marcel Proust.

No, mitä tykkäät? Ajattelin joskus, että tuo pitäisi lukea, mutta kuuntelin sitä vähän Areenasta, eikä temmannut mukaansa. Ajattelin kyllä yrittää joskus toiste vielä. Mutta tosiaan, Areenassa on kuunneltavissa kokonaisuudessaan, jos jotakuta kiinnostaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kari Enqvist Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat

Kosmologi Kari Enqvist on popularisoinut suhteellisuusteoriaa runoilijoille ja kuvannut ymmärrettävästi todellisuuden rakennetta. Tällä kertaa Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnollakin noteerattu Tieto-Finlandia-voittaja kysyy, millaisen merkityksen uskonnoton voi liittää ihmiselämään. Kun ihminen kuolee nuorena, sanomme hänen menneen "liian varhain". Mitä tarkoitamme? Onko luonnonjärjestystä sorkittu ja kuka on vastuussa? Jumala se ei ainakaan ole, toteaa Enqvist ja laskee syyn sattuman niskoille. Enqvist kirjoittaa massatuhoista ja purkaa ydinaseet osasiinsa. Yksityinen kuolema on läsnä, kun hän tarkastelee vanhempiaan kuoleman lähestyessä. Suru vanhempien rakkaudettomaksi kokemastaan elämästä saa tutkijan ihmettelemään, mikä estää ihmistä katsomasta lähelle ja haikailemaan kuoleman taa uskomuksiin ja mysteereihin. Kun äidin käytös Alzheimerin taudin edetessä muuttuu, vahvistuu mielikin biokemiaksi ja ajatus sielusta tuntuu absurdilta. Kosmologi on vilpittömän hämillään uskonnon edessä, mutta hän tekee havainnon: uskonto ei ole perusteltavissa saati kumottavissa rationaalisella päättelyllä. Anarkistisen uteliaasti Enqvist tarkastelee väkivaltaa uskonnollisena tekona ja uskoa mielen sairautena, meeminä, joka viruksen tavoin on pesiytynyt aivoihin. Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat havahduttaa mysteereistä todellisuuteen. Esseemäisen maltillisesti se osoittaa, kuinka mysteerit eivät ole ratketessaan todistaneet henkimaailmasta vaan luonnon lakien ylivallasta. Minuuden matkakertomus onkin tarina molekyylimaailman rapautumisesta. Mutta täytyyhän jotain muutakin olla olemassa, "jotain suurempaa" kaipaava ihminen huudahtaa. Kylmän universumin äänellä Enqvist vastaa: ei täydy; mutta toteaa myös, ettei pelkkä tiede anna elämään mieltä, vaan inhimillisyys vaatii myös epätäydellisyyttä. Mysteerien ja uskomusten sijaan Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat kehottaakin arvostamaan enemmän sitä mitä varmasti - ja vielä - on.

Hieno kirja!

Nyt on menossa Mark Twainin "Matkakirjeitä Maasta".

Järkyttävän terävää satiiria puritaanisesta fundamentalismista tai yleensäkin perus Twainin aikana vallinneesta kristinuskosta.