Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (13210)
Ninni Schulman - Flickan med snö i håret
Vierailija kirjoitti:
Veikko Huovinen: Hamsterit
Hivelee tällaisen kotivaraihmisen sielua. Tykkään Huovisen tyylistä muutenkin. Kieli on todella elävää.
Hamsterit kuuluu kotikirjastooni, luen sen uudestaan 4-5 vuoden välein, yleensä elo-syyskuun aikana kun hamstraus on parhaimmillaan, suuri osa marjoista ja pieni osa sienistä jo kerätty, talvivastat kuivattu, klapit sisällä ja halot tuotu pihaan kuivumaan ja siitä se jatkuu kiihtyvällä vauhdilla Huovisen oppien mukaan.
Pajtim Statovci- Bolla
Kertomus Kosovosta 90-luvun lopusta 2000 - luvun alkuun, jossa albaani Arsim ja serbi Milos kohtaavat ja rakastuvat. Arsimilla vaimo ja lapsiakin tulee. Silti hän kuvittelee yhteistä elämää tämän toisen miehen kanssa. Sitten sota aika tuo myös muutoksia ja tavallaan erottaa miehet toisistaan ja muuttaa samalla heidän elämänsä ja heitä ihmisinä ainakin jonkin verran.
Loppuun vielä ajatuksia kirjasta. Se herätti niin paljon ajatuksia. Jos haluat lukea sen niin älä lue tätä. Itse en pitänyt kirjasta oikeastaan yhtään. Se on minusta todella raaka kirja omalla tavallaan. Kirjan ihmiset eivät näyttäydy sellaisina, että heistä voisi edes pitää.
Arsim on päähenkilönä todella julma ja pinnallinen ihminen jo ennen sotaa. Hakkaa lapsiaan ja vaimoaan, joista ei välitä oikeastaan yhtään. Samalla Milos on hänelle minusta olemassa vaan siksi, että tämä on kaunis mies, jota kelpaa katsella. Hän ei välitä ihmisistä, jotka ovat rumia tai jotenkin vajavaisia.
Se tilanne tulee ilmi sitten, kun hän kohtaa muuttuneen "särkyneen" Milosin vuosien päästä. Itsekkäästi ottaa hänet mukaansa, mutta koska mies ei ole enää sama mies vaan kaikkea muuta niin hän on myös täysin arvoton Arsimille. Arsim mukamas luulee pelastavansa Milosin, mutta samalla jättää tämän kuin roskan heitteille jolla ole mitään väliä enää. Milos on saattanut tehdä pahoja asioita sodassa ja on varmaan tehnyt, mutta Arsimin toiminta tätä nykyään puolustuskyvutöntä ihmistä kohtaan on hyvin julmaa.
Se kärjistyy minusta siihen, kun Arsim heittää hänen muistokirjansa maahan kuin roskan ja toteaa niiden asioiden olevan valetta ja tuo muistikirja on ollut ainoa asia mihin Milos on saanut kirjoitettua elämässään sodan jälkeen ja pystynyt jotenkin käsittelemään kaikkea jääden muuten ilman apua. Näin kirja ei minusta ole rakkaustarina toisaalta. Se on tavallaan ihmisten hyötymistä toisistaan ja hetken huumaa.Sellainen kirja missä ei ole mitään hyvää. Ei mitään positiivista ajatusta. Hyvin synkkä kirja. Pitkästi ja pahoittelut tästä, mutta kirja sai todella minut miettimään kaikkea.
Taistelun, i osa 2, A. Hitler.
Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura.
Vierailija kirjoitti:
Taistelun, i osa 2, A. Hitler.
Kova suoritus, jos saat luettua loppuun asti. Itse joskus yritin, mutta osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi.
Jussi Halla-ahon elämänkerta. Muutama sivu vielä jäljellä. Nauroin ääneen soinin ja marinin dissaamiselle.
marin on yli-ikäinen teinityttö myös henkisesti ja soini vain yksinkertaisesti opportunisti. Halusi maahanmuuttokriitikoiden äänet, mutta ei halunnut antaa heille valtaa.
Lopputulemana möhis makoili pari päivää sohvalla ja höpisi jotain vanhasta samuraista. Hänen oma karisma riitti luomaan 0,5% puolueen ja Halla-ahon avulla se kasvoi aivan eri mittakaavaan.
Anna Quindlen - Mustelmilla
Väkivaltaisen miehensä kanssa elävä nainen saa viimein tarpeekseen ja pakenee poikansa kanssa ja yrittää saada uuden elämän alkuun muualla. Mies yrittää löytää heidät. Hyvin ennalta arvattava kirja. Pystyi helposti tietämään mitä on tulossa ja samalla vähän tylsästi kirjoitettu tarina, jossa epäuskottavuutta myös esimerkiksi joidenkin tapahtumien ja ihmisten kautta.
Minua häiritsi se miten nurinkurinen asetelma hahmojen välillä oli, ihan kuin olisi haluttu alleviivata sitä, että tämä tsunamissa perheensä menettänyt tyttö on samanikäisiä kypsempi, niin kovia kokenut ihan eri maailmassa kuin muut samanikäiset, vertailtiin koko ajan samalla lomalla vanhempiensa kanssa olevaan toiseen tyttöön. Ei perheen menettäminen tsunamissa tee kenestäkään sen erityisempää, ikäistään kypsempää käytökseltään tai ajattelultaan, usein vaikuttaa ihan päinvastoin. Oikeastaanhan tämä käyttäytyi hyvinkin lapsenomaisesti, asenne siitä että kukaan ei voi minua ymmärtää koska olen kokenut tämän, ihan kuin maailmassa ei voisi olla mitään muita vastoinkäymisiä. Sama homma ihastuspojallaan, uhmakasta käytöstä ja eristäytymistä samanikäisistä, aika turhaa. Mielestäni näitä korostettiin ilman syytä. Luin kuitenkin loppuun, koska aihe tosiaan koskettaa itseäni. Tosin en tunnistanut tuosta oikeastaan mitään omia kokemuksia.
Tällä hetkellä minulla on kesken Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaani, olen lukenut joskus aiemmin, mutta luen uudestaan koska klassikko. Oikeastaan ihan kivaa lukea keskellä kesää kuvailuja syksyisen ja talvisen maaseudun tai pikkukaupungin tunnelmista. Kesken on myös Tove Janssonin Vaarallinen juhannus, rakastan muumikirjojen maailmaa.