Lue keskustelun säännöt.
Miten saatte pakotettua teinit pukeutumaan ostamiinne vaatteisiin
03.08.2018 |
Ostan teinille halpoja vaatteita itse ja pyrin näin katsomaan että teini käyttää näin asiallisia ja varsinkin järkeviä vaatteita. Teini taas haluaisi kaikkea täysin järjettömiä ja varsinkin kalliita merkkituotteita kuten Adidasta, Vanssia ja Filaa. Meillä on siis erimielisyys siitä millaisia vaatteita teinin tulee käyttää ja minun on todella vaikeaa saada teini oukeutumaan niihin jänelle ostamiini vaatteisiin. Aina siis saa olla tappelemassa jostain näinkin turhasta.
Kommentit (37)
Pakko olla provo. Mutta ei, en pakota. Ostetaan juuri ne mitä hän haluaa. Laatu (hänen makunsa mukainen) korvaa määrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän joku kompromissi olisi järkevä. Tietty, JÄRKEVÄ (ei pihistelyä, ei yletöntä tuhlausta) vaatebudjetti, jolla täytyy hankkia kaikki tarvittava. Eli ei niin, että kaikki raha menee yhteen merkkilaukkuun, muttei myöskään niin, että sinä ostat Prisman ja Cittarin halvinta rääsyä ja käsket teinin pukeutua vaatteisiin, jotka tämä kokee rumina ja tyyliinsä sopimattomina. Teinin kuuluu jo itse saada valita vaatteensa sen budjetin puitteissa, joka vanhemmilta vaatteisiin irtoaa. Itse voi omistaan säästää kalliimpiin ja ylimääräisiin.
Osta vähemmän mutta sitä mistä pitää.
Meillä pojat on aina pukeutuneet niihin vaatteisiin, jotka minä hankin heille. Shoppailu ja vaatteet ei kiinnosta heitä tippaakaan. Tyttären kohdalla tuo taistelu alkoi noin kuudennella luokalla. Hänen kohdallaan vaan tyyli ja värimieltymykset poikkeavat omastani, ei hän välttämättä mitään merkkituotteita hingu. Pikkuhiljaa olen antanut hänelle vastuuta vaatehankinnoista. Olen opettanut ostamaan hyvää ja kestävää laatua ja pysymään budjetissa. Jos valitsee jonkin kalliin jutun, jossain muualla pitää kelvata halvempi. Mielestäni hän on nykyisin hyvinkin vastuullinen kuluttaja eikä ostaa humputa turhia vaatteita. Hänen ostoksensa on harkittuja ja tarpeeseen . Jonkin verran löytyy vaatteita myös kirppikseltä.
No itse ihmettelen niitä vanhempia jotka suostuvat maksamaan merkistä mansikoita.
Merkkivaatteita saa meillä ostaa omilla rahoilla, minä ostan kohtuuhintaisia tai teen itse. ( ompelija)
Ei ole vielä kumpikaan laittanut omiaan merkkiin, vaikka niitä välillä vinkua Tokmannin, että ei ilmeisesti ole heidänkään rahojensa arvoisia kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin teini sain itse valita vaatteeni jotka äiti maksoi
Onnistuu kun teini on mukana ostoksilla ja saa itse valita. Ennen ostoksia jo katsotaan mitä vaatteita tarvitsee, sitten kerron rahasumman mitä niihin on tarkoitus käyttää. Kauppaan menen mukaan lähinnä maksajan roolissa, poika ymmärtää jo että jos tarvitsee farkut, pari t-paitaa ja lisäksi verkkarit, ja budjetti on 150 euroa, sillä ostetaan tarvittavat vaatteet eikä niitä kalliita merkkejä. Jouluna ja syntymäpäivänä saa sitten lahjakortin mieleiseensä vaateliikkeeseen että pääsee käsiksi myös niihin "aivan pakollisiin" merkkituotteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä teinit on tehneet kaikki omat vaatehankintansa seiskalta alkaen. Nuorempi perii aika paljon isommalta, mutta käyttää sitten niistä ne, mitkä haluaa.
Minä annan rahat ja käsken ostoksille
Kyllä se saa päättää itse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin teinille ihanan kesäkoltu Gudrun Sjödeniltä. Sanoin että kännykkä pois, jos ei pidä minun ostamaani vaatetta.
Älä osta sille niitä kalliita merkkivaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osta teinille kuin niitä vaatteita, jotka hän on itse valinnut. Mutta minulla on oikeus määritellä budjetti, jos minä maksan. Meillä tosin saa niitä merkkivaatteitakin, niiden käyttöikä on usein pidempi kuin halpismerkkien vaatteiden (tämä teini tuskin kasvaa enää kovin paljon).
Vierailija kirjoitti:
No itse ihmettelen niitä vanhempia jotka suostuvat maksamaan merkistä mansikoita.
Merkkivaatteita saa meillä ostaa omilla rahoilla, minä ostan kohtuuhintaisia tai teen itse. ( ompelija)
Ei ole vielä kumpikaan laittanut omiaan merkkiin, vaikka niitä välillä vinkua Tokmannin, että ei ilmeisesti ole heidänkään rahojensa arvoisia kuitenkaan.
Joissakin tapauksessa merkistä kannattaa maksaa esim ulkoilu- ja urheiluvaatteiden kohdalla. Samoin kengissä ja päällysvaatteissa. Kyllähän joku Peak performancen huppari tai collari kestää käyttöä ja pesua ihan toisella tapaa kuin nuorisomuotiliikkeiden vastaavat. Neidin farkut joudun ostamaan kanssa erikoisliikkeistä koska urheilutaustan vuoksi halpikset ei vaan istu hänen päällään. Sanoisin, että tietyissä asioissa ei kannata pihistellä, mikäli sen merkin lisäksi sillä rahalla saa parempaa laatua. Ostaa sitten vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei teinit määrää. Saavat sitten pukeutua sellaisiiin vaatteisiin mihin itse haluavat kun muuttavat pois kotoa ja menevät töihin. Siihen asti minä päätän. Ihmeen löysää ja lepsua lastenkasvatusta nykyään. Kuri pitää olla.
Mä itseasiassa yllätyin kun cittarissa oli adidaksen verkkaireita eikä mitenkään erikoisen kalliita.... lapsi oli tyytyväinen.
Eikö voi teinille antaa vaatebudjetin ja vapauden valita?
Jos se on esim. 100 niin sitten teini hakee netistä hyviä diilejä tai ostaa käytettyä jos haluaa Adidasta yms.
Anna sen mennä alasti tai kerro sille että kustantaa merkkivaatteet itse. Eihän en opi rahan arvoa elleivät joudu näkemään vaivaa sen eteen.
Meillä teinit ostaa itse. Isoimmat ja kalliimmat hankinnat pyritään tekemään joko alennusmyynneistä tai ulkomailta. Esim untuvatakit on olleet jo kolme vuotta, alkujaan saatiin puoleen hintaan joulualesta. Suurin osa kesävaatteista ostettiin halvalla Ranskasta vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Meillä teinit ostaa itse. Isoimmat ja kalliimmat hankinnat pyritään tekemään joko alennusmyynneistä tai ulkomailta. Esim untuvatakit on olleet jo kolme vuotta, alkujaan saatiin puoleen hintaan joulualesta. Suurin osa kesävaatteista ostettiin halvalla Ranskasta vuosi sitten.
Ei tule onnistumaan. Teini hassaa rahat kaikkeen turhuuksiin eikä osta mitään järkevää ja käytännöllistä.
Provohan tämä, mutta oikeasti ihmettelen vanhempia, jotka ostavat nuorille vaatteita. Itsekin sain usein rumia paitoja, jotka eivät yhtään istuneet tai näytin ne päällä iloiselta mieheltä