Suomalaiset mustavalko elokuvat, miksi ne puhuu noin hassusti?

Aikansa äänitystekniikka muuttaa ääntä.

Puhe on suoraan teatterin lavalta. Näyttelijät olivat saaneet teatterikoulutuksen ja käyttivät ääntä samalla  tavalla myös kameran edessä. Oli tärkeää puhua selvästi ja artikuloida jokainen äänne, jotta takariviin saakka kuuluu ja  puheesta saa selvää.

Onhan se puhe hassun kuuloista mutta itse pidän mustavalkoleffoista, niissä on jotain erityistä😌

Tuohon aikaan heidät oli koulutettu puhumaan sillä tavalla.

ja kaikki naiset puhuu silleen superiloisesti kokoajan. Ei varmaan nykyaikana kukaan osaisi tuota puhetta matkia :D

ja todellakin jotain erityistä näissä :)

Ymmärrät kun tulet aikuiseksi.

Yliartikuloivat ja käyttävät ääntä korostetun eläytyvästi kuin lausuisivat runoa tyyliin Ella Eronen.

Parempihan tuo on kuin nykyajan tyyli, jossa vuorosanat mutistaan ja sen jälkeen peitetään kovaäänisellä musiikilla.

Mustavalkoelokuvissa toki "ylinäytellään", kuten teatterissa, mutta on ihmisten normaali puhetapakin muuttunut. Yle Areenassa oli kerran pätkä "sosiaalisesta kokeesta" 60-luvulta, saiko nainen kävellä yksin kesällä rauhassa kaupungilla. Tämä autenttinen keskustelu vaikutti nykysilmään (tai korvaan) melkoiselta teatterilta. Ihmiset teitittelivät toisiaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Puhe on suoraan teatterin lavalta. Näyttelijät olivat saaneet teatterikoulutuksen ja käyttivät ääntä samalla  tavalla myös kameran edessä. Oli tärkeää puhua selvästi ja artikuloida jokainen äänne, jotta takariviin saakka kuuluu ja  puheesta saa selvää.

No ei tämä nyt ihan kaikkia koske, esimerkiksi Valentin Vaala löysi elokuviinsa paljon näyttelijöitä, joilla ei ollut teatterikokemusta.