Istun täällä kotona ja itken

Noh, mitä nyt on tapahtunut?

Grow up. On tässä muitakin päähän potkittu ja pakko täällä on porskuttaa. Tai ei ole pakko, mutta se on sitten oma valinta se. 

Voimia sinulle. Muuta en osaa sanoa, kun en tiedä menetyksistäsi.

Ulkoilu voisi auttaa, ainakin hetkeksi.

Eikä aina tarvitse jaksaa.

Hyväksy se, että pettymys kuuluu elämään ja että tällä hetkellä tunnet kovaa pettymystä. Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan, lohduta itseäsi, siltiä poskeasi/halaa itseäsi ja sano itsellesi, että voi sua raukkaa, sulla on nyt tosi vaikeaa. Ja itke ihan rauhassa, anna pettymyksen tuntua. Se tuntuu pahalta, mutta hyväksy se. Yritä ajatella, että olet keskellä myrskyä, mutta siinä myrskyn silmässä, jossa on rauhallista ja josta voit tarkkailla rauhassa sitä myrskyä. Missä tuntuu? Puristaako rintaa, sattuuko ylävatsaan, miltä tunne tuntuu? Se pahin tunnemyrsky kestää yleensä vain hetken, alle minuutin, ja sitten tunne alkaa laantua. Ja kun toistat tätä aina, kun muistat se pettymyksen ja tunne tulee, niin se alkaa lieventyä, ja joskus, ajan kanssa, tämäkin pettymys on vain yksi pieni notkahdus menneisyydessäsi, eikä se herätä enää isompia tunteita.

Äläkä vaadi itseltäsi liikoja, elä hetki kerrallaan, tee joka päivä jotain sellaista, mistä nautit, olkoon se vaikka telkkarin katselsemista, kävelyllä käymistä tai ihan mitä vaan, mikä juuri tällä hetkellä tuntuu sopivalta.

Kiitän  vinkeistänne ja lohduttavista sanoistanne, mutta eipä se minun elämäni pettymyksiäni muuta mihinkään suuntaan.  Olen niin monesti joutunut pettymään ja suoraan sanottuna kestopettymykset ovat lamaannuttaneet minut jo täysin.   Eniten harmittaa menneisyyteni toiminta, että miksi en toiminut aikoinani joissakin asioissani toisin, vaan annoin armon käydä oikeuden edestä, ja nyt sitten myöhemmin joudunkin itse kärsimään eniten toisten aiheuttamista rikollisista tuomitsemattomista toimistaan itseäni kohtaan.

En vaan jaksaisi enää tätä "kusetusta" muulta suunnaltakaan lainkaan.