Lue keskustelun säännöt.
Puolison lapsi herkuttelee, mikä avuksi?
02.08.2018 |
Ahdistaa nyt lomalla katsoa tätä sivusta. Lapsen elintavat on muuttuneet todella huonoiksi. Pelkään että kohta hän ei yksinkertaisesti pysty olemaan päivääkään ilman mitään herkuttelua. En ole asiasta hiiskaissutkaan, koska olen 100 % varma että minun kehoituksesta hän ei äitinsä kanssa asialle mitään tee.
Tuntuu niin pahalta että haluaisin erota vain ja ainoastaan tästä syystä.
Kommentit (12)
Toivoisin että herättäisi jotain keskustelua koska on todella ikävä asia. Lapsen terveydelle katastrofi, toki myös haittaa sosiaalisia suhteita jos muuttuu ulkomuoto liikaa.
Minun mielenterveydelle kova pala. Olisi kiva viedä lasta mäkkäriin ja tuoda kotiin herkkuja, mutta viehän tälläinen fiilikset kaikkeen sellaiseen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla itselläsi jotenkin kärjistynyt suhde ruokaan? Ero kuulostaa tuosta syystä lähinnä omituiselta.
Uskon että moni muukin kokisi tilanteen ahdistavaksi. Ei tällaista ollut kaksi vuotta sitten. Herkuista on tullut todella kiinteä osa lapsen arkea. Siitä on todella helppoa tehdä pysyvä tapa.
Elämä ei vaan ole kivaa näillä syömistottumuksilla. kun lasten kanssa olisi oikeasti kivaa syödä herkkuja jos niitä syötäisiin harvemmin.
Kukaan järkevä aikuinen ei puolla herkkujen ylensyöntiä tai pidä sitä vähäpätöisenä asiana. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla itselläsi jotenkin kärjistynyt suhde ruokaan? Ero kuulostaa tuosta syystä lähinnä omituiselta.
Tosiaan itselläni on ihan normaali suhtautuminen ruokaan.
Tää homma vaan alkanut lähteä lapasesta. Lapsi suunnittelee monta kertaa viikossa äitinsä kanssa jotain herkkua mitä voisi syödä jossain taas pian. Ja kun he eivät koskaan pysähdy miettimään kuinka usein niitä herkkuja kannattaisi syödä. Tiedän elämänkokemuksella että pahimmassa tapauksessa muu elämä jää ja herkut pysyy.
Ap
Ei kuulosta terveeltä. Todella ikävä kuulla ettei lapsen vanhemmat ole asiasta huolissaan..
Eroa mietin siitä syystä, että en vain usko tähän asiaan tulevan muutosta. Tuntuisi tyhmältä katsoa vuosikausia sivusta kun lapsen elämää tuhotaan päivä päivältä pikkuhiljaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutulta kuulostaa. Paitsi poikapuoli ei muuta ole koskaan oppinut syömäänkään kuin herkkuja ja roskaruokaa. Sekä on limsojen suurkuluttaja. Eikä harrasta mitään muuta kuin älylaitepelaamista ja makaisi vain sohvalla sipsipussi kainalossa ja puhelin kädessä.
Pitäisikö puhua sen toisen vanhemman kanssa ensin? Asia on hänen vastuullaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis asut lapsen äidin kanssa? Oletko puhunut asiasta aikuisten kesken?
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulostaa. Paitsi poikapuoli ei muuta ole koskaan oppinut syömäänkään kuin herkkuja ja roskaruokaa. Sekä on limsojen suurkuluttaja. Eikä harrasta mitään muuta kuin älylaitepelaamista ja makaisi vain sohvalla sipsipussi kainalossa ja puhelin kädessä.
Kiitos myötätuntoisesta viestistä! Ei tuollaista vain ole kevyttä katsoa joka päivä vierestä . Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö puhua sen toisen vanhemman kanssa ensin? Asia on hänen vastuullaan.
Ei valitettavasti maksa vaivaa. Hänelle ei jostain syystä tämä asia ole kuolemanvakava. Enkä ymmärrä miksi. Ap
Itse olin samanlainen. Olen kuitenkin liikkunut aina paljon ja annokset eivät olleet jättimäisiä.
Tarvitsin ihan apua ja sain vinkkejä kevyistä herkuista.
Nykyään teen kunnon ruuan, salaattia ja leivän. 2 h päästä syömisestä voin hakea herkkua.
Esim teen light mehusta mehujäätä, hedelmäsalaattia ja rahkaa.
Onko sinulla itselläsi jotenkin kärjistynyt suhde ruokaan? Ero kuulostaa tuosta syystä lähinnä omituiselta.