Lue keskustelun säännöt.
Rakastuin hoitolapseen. :'( Olen idiootti. En ota enää ikinä hoitoon kenenkään lapsia, vaikka äärimmäisen lapsirakas olenkin!
29.07.2018 |
Tuo pikkupoika on ollut mun luona kohta viikon ja huomenna aamulla äitinsä hakee hänet pois. Sydämeni oikeasti revitään rinnasta. Miksi ihmeessä lupauduin ottamaan pojan hoitoon luokseni ja vielä näin pitkäksi aikaa? Mun pitäisi jo tuntea itseni, että kiinnyn tosi helposti ja lapsia rakastan eniten tässä maailmassa. Pojan äiti ei koko viikon aikana kysynyt kertaakaan, mitä 3-vuotiaalle lapselleen kuuluu. Hemmetin kylmää minusta!
Poika oli mulle tullessa jotenkin tosi apean oloinen, mutta reilussa päivässä muuttui kuin toiseksi lapseksi. Hän muuttui iloiseksi ja nauravaiseksi. Tuo poika rakastaa huomiota ja hellyyttä valtavasti. Väkisinkin tulee mieleen, ettei noita taida kotonaan paljoa saada.. Tai sitten vaan oma mieleni tekee tepposet. Eihän lapset voi vaihtaa huoltajaa kuin jokin tavara, tiedän sen. Silti pojasta luopuminen on minulle ihan painajaista, mutta pakkohan se on tehdä. :(
Kyllä on elämä vaikeaa tämmöisen liikaa kiintyvän luonteen kanssa. Kertokaa vaikka omia kokemuksianne liikaa kiintymisestä.. Noh, ainakin olen antanut tuolle pojalle hyvän viikon kanssani. Hän on oikeasti nauttinut. Minun pitää jättää nämä typerät omat tunteeni pois ja olla aikuinen tässä tilanteessa.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ymmärrät miten me sijaisvanhemmat rakastamme lapsia.
Oletko läheisriippuvaista tai takertuvaista sorttia? Ei tuo ole ihan normia.
Vierailija kirjoitti:
Ennakoin paskamyrskyä ottaen huomioon palstan luonne.
Jos joku tykkää olla lasten kanssa, niin hän on automaattisesti pe... pe... pe... Kyllä palstalla tiedetään nämä jutut. Täydelliseksi hirviöksi lapsirakas ihminen muuttuu silloin, jos hän sattuu olemaan sukupuoleltaan mies (voi miesraukkoja).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai lapset ovat hurmaavia, varsinkin sellaiset, joiden perusluottamus aikuisiin ei ole oikein kohdallaan.
Jos se yhtään lohduttaa, niin samaiset lapset osaavat olla aika pirulaisia, ennen kuin ihan oikeasti kiintyvät. Kaikki kunnioitukseni sijaisperheille ja muille, jotka näitä lapsia paikkaavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin on väärä sana
Mielestäni se kuvaa tunteitani. Aloin äkisti rakastaa tuota lasta tänä aikana, kun hän oli hoidossa luonani. Ei minusta "rakastua"-verbi ole omistettu ainoastaan romanttiselle rakkaudelle.
En minä tiedä kunnolla pojan kotioloista ja kuten sanoin, saatan tulkita väärinkin. Ehkäpä poika oli jostain yksittäisestä syystä vaan apea aluksi ja/tai jännitti hoitoon tulemista. Mistäs sitä tietää. Mun on pakko yrittää ajatella pojalla olevan hyvä olla omassa kodissaan ja omien tunteideni nyt vaan olevan vääriä ja typeriä. Silti itkettää luopua hänestä huomenna. Niin ihana lapsi. :'(
En pystyisi ikinä toimimaan sijaisperheenä, koska en kestäisi sitä lapsesta luopumista. Oikeasti, tämä poika oli luonani viikon ja nyt jo tuntuu kuin sydän revittäisiin rinnasta irti hoitojakson loppuessa, vaikka tiesin hoidon pituuden alunperinkin. Olen liian tunteellinen, täystollo. Saatan olla läheisriippuvainenkin. Olen lapsesta asti kiintynyt liikaa kaikkeen; paikkoihin, esineisiin, eläimiin, ihmisiin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin on väärä sana
Mielestäni se kuvaa tunteitani. Aloin äkisti rakastaa tuota lasta tänä aikana, kun hän oli hoidossa luonani. Ei minusta "rakastua"-verbi ole omistettu ainoastaan romanttiselle rakkaudelle.
En minä tiedä kunnolla pojan kotioloista ja kuten sanoin, saatan tulkita väärinkin. Ehkäpä poika oli jostain yksittäisestä syystä vaan apea aluksi ja/tai jännitti hoitoon tulemista. Mistäs sitä tietää. Mun on pakko yrittää ajatella pojalla olevan hyvä olla omassa kodissaan ja omien tunteideni nyt vaan olevan vääriä ja typeriä. Silti itkettää luopua hänestä huomenna. Niin ihana lapsi. :'(
En pystyisi ikinä toimimaan sijaisperheenä, koska en kestäisi sitä lapsesta luopumista. Oikeasti, tämä poika oli luonani viikon ja nyt jo tuntuu kuin sydän revittäisiin rinnasta irti hoitojakson loppuessa, vaikka tiesin hoidon pituuden alunperinkin. Olen liian tunteellinen, täystollo. Saatan olla läheisriippuvainenkin. Olen lapsesta asti kiintynyt liikaa kaikkeen; paikkoihin, esineisiin, eläimiin, ihmisiin.
ap
Minkä takia tämä lapsi oli viikon hoidossasi, jos et hänen kotioloistaan tiedä kuitenkaan etkä ilmeisesti tunne lasta tai perhettä kovin hyvin ennästään? Miten hän sinun hoiviisi noin pitkäksi ajaksi päätyi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksesi jotenkin kosketti minua. :(
Voitko pyytää pojan äidiltä, voisiko poika olla luonasi useammin? Jos hän kerta tykkää olla luonasi ja sinä olet kovin kiintynyt häneen, niin uskoisin jollain tavoin olevan ihan mahdollinen juttu. Toivottavasti näette vielä ja voitte pitää jatkossa yhteyttä toisiinne.
Tee niinkuin A. Auerin sukulaiset jotka kiintyivät hänen lapsiinsa. Syötät pojalle vähän pedo-stooria ja teet lasun. Äiti lentää linnaan ja saat lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku puolituttu on jättänyt lapsensa viikoksi sulle hoitoon eikä ole kysellyt perään kertaakaan niin olen aika varma, että saat lasta jatkossakin hoitoon ihan niin paljon kuin haluat.
Kannattaa äidiltä kysyä.
Silloinhan eroamienkaan ei olisi niin paha, kun tietäisit, että lapsi tulee uudestaan.
Ennakoin paskamyrskyä ottaen huomioon palstan luonne.