Pojan kasvattaminen yksin

Onko sinulla veljeä, hyvää miespuolista ystävää tai jotain muuta (pysyvää) miestä elämässäsi, joka voisi puuhastella "miesten juttuja" ja olla esimerkillinen mieskuva pojallesi?

Älä väkisin mitään isäehdokkaita raahaa lapsen elämään, ennen kuin tiedät heidän myös pysyvän siinä. Miehen roolimalli voi kuitenkin olla sen aikaa joku aivan muu kuin isä. Ei lapsesta mitään prinsessaa tule, vaikka äidin kanssa kasvaisikin, jos sitä mietit.

Nyt teillä on oiva mahdollisuus olla ehkäpä entistäkin läheisemmät poikasi kanssa, nauti siitä!

Minun pojastani kasvoi varsin fiksu eteenpäin pyrkivä vahvatahtoinen nuori mies. Ei juo eikä lyö. On kunnalla töissä ja avovaimo on. Olen hänestä ylpeä.

3-vuotiaasta kasvatin yksin, ei minkäänlaista leikki-isää hankittu meidän huusholliin.

Minulla on kolme veljeä mutta eivät mitenkään osallistuneet meidän elämäämme. Olin isänä ja äitinä.

Terve maalaisjärki, enempää ei tarvita!

Kyllä se vaikuttaa lapseen kun ei ole sitä miehen mallia. Se on sitten eri asia että se vaikuttaako kuinka paljon.

Hyvin onnistuu. Minäkin onnistuin kahden pojan kanssa.

Tietenkin vaikuttaa, mutta kylla ihminen voi myos olla onnellinen ja tasapainoinen, vaikka elamasta puuttuisikin jotain merkittavaa (isa esimerkiksi)! Itse olen kasvattanut myos poikani yksin, en omasta tahdostani vaan olosuhteiden pakosta, raskasta se on mutta paivaakaan en antaisi pois. Olen todella iloinen etten koskaan "hankkinut" mitaan isapuolta pojalle, vaan keskityin haneen. Tyon ja pojan lisaksi ei paljon muuta elamaan mahtunutkaan moneen vuoteen, onneksi oli muutama hyva ystava ja sukulainen kuitenkin. Nyt poika on jo aikuinen, 21 v. tasapainoinen nuorimies, toki suree isan puuttumista aina joskus mutta sanoo minulle aina kiitos kasvatuksesta, tuesta ja rakkaudesta - tuemme toinen toisiamme nyt:-) Minulla on nyt taas vapautta ja aikaa ja aikuinen poika, voisiko parempaa olla! Poika oli pieni ihminen josta tuli paras ystavani!

Harrastusten kautta saa miehen mallia. Eikö niitä mieskavereitakin ole olemassa? Aamu-tv:ssä oli jotain juttua näistä.

Ilman isää on parempi kuin huonon isän kanssa. Yhtälailla tyttö tarvitsee miehen mallia.

Pienelle lapselle merkkaa vakiintuneet olot ja saada rakkautta ja turvaa. Kuten äidillekin. Äidin voinnista on moni asia kiinni..

Miettii mitä itse haluaa lapselle tarjota kun kaikkea nyt ei vain voi tuosta vain ojentaa.

Elämä elää. Tänään näin huomenna noin. Mitäs siitä.

Pojat on helpompi kasvattaa, koska pojat ovat kuitenkin empaattisempia, rauhallisempia ja rennompia. Ei siihen miehen mallia tarvitse vaan terveen aikuisen malli. Itse asiassa niitten pikkuprinsessojen kanssa voi olla vaikeampaa kun likoilla koko ajan kaikki keskittyy kaikenlaiseen keimailuun, omaan egoon, huomioh****amiseen ja ulkomuotoon. Siihen ei edes perinteinen ydinperhe auta, jos talossa asuu wannabe-prinsessa.