Lue keskustelun säännöt.
Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!
26.07.2018 |
Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.
Kommentit (624)
Vihaamalla miehesi lasta olet ilkeän äitipuolen perikuva. Häpeäisit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alaikäisenä on oikeus asua jomman kumman vanhemman luona. Onhan tuossa tilanteessa kohtuullista, että asuu lukioajan isänsä luona, äitinsähän on kantanut jo pitkän aikaa yksin vastuun. Hyvä, että lapsuuden viime hetkillä saa rakennettua läheisemmän suhteen isäänsä.
Lukio menee nopeasti, poika on pian aikuinen ja muuttaa omilleen. Väliajaksi ap voinee vuokrata työhuoneen muualta. Konmarituksellakin saa tilaa kotiin kummasti :)
Ap voisi suhtautua tilanteeseen myös positiivisesti ja ilahtua siitä, että saa elämäänsä uuden ihmisen.
Siis työskenteletkö kotona täyspäiväisesti vai onko työhuoneesi esim. ompelua tai muuta harrastetta varten?
Vaikea uskoa, että tämä aloitus on totta. Ei missään parisuhteessa/perheessä tule lapsen asuinpaikka yllättävänä ilmoitusasiana muille perheenjäsenille (tässä tapauksessa ap:lle). En millään usko, että miehen pojan asuminen vain kerrottaisiin kahden viikon varoitusajalla ilmoitusasiana. Lukiohaut on tehty joskus maaliskuussa, ja lukiopaikat on varmistunut kesäkuussa. Jos miehen poika on hakenut erikoislukioon isänsä ja ap:n paikkakunnalle, on tuo poika varmasti asiasta kertonut jo maaliskuussa isälleen ja sanonut, että tulisi sitten isän luo asumaan lukioajaksi. Asia on ollut tiedossa jo kuukausia. Jos asia oikeasti on kerrottu ap:lle vasta heinäkuun puolivälissä eli pimitetty tiedossa oleva asumisjärjestely viikkojen ajan, niin ap:na vakavasti miettisin, että mitä se kertoo miehestä. Jos joku toimii parisuhteessaan niin, että pimittää tahallaan arkeen hyvin merkittävästi vaikuttavaa asiaa, niin jokin on pahasti pielessä siinä parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on omaa lihaani ja vertani. Mikään tai kukaan ei mene hänen edelleen. Ja jos kuviossa on selkeästi nähtävissä jo etukäteen, että naisystävä ei tule/ei halua tulla toimeen jälkikasvun kanssa, silloin siirrytään etäsuhteeseen tai lopetetaan suhde.
Tämä on naisen kirjoittama kommentti.
Todennäköisesti. Kaikki tuntemani äidit laittavat kyllä lapset uuden miesystävän edelle. Minä mukaan lukien. Sen sijaan tunnen paljon isiä, joita ne omat lapset ovat lakanneet kiinnostamasta tasan sillä hetkellä kun uusi nainen tulee mukaan kuvioihin. Iso osa nykyisistä onneksi on ihan fiksuja ja vastuunsa kantavia, mutta niitäkin isiä on, joille se yhteistuumin hankittu jälkikasvu on hitonmoinen riippa eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaaha, aika ovela veto pojan äidiltäkin. Nyt kun lapsilisät ja elarit just kohta loppumassa, laitetaankin poika asumaan isälleen!
Olen itse naimisissa miehen kanssa, jolla on lapsi aikaisemmasta suhteesta. Meillä on myös yhteisiä lapsia. Vaikka en miehen lapsesta suuremmin pidäkään, hän on aina meille tervetullut. Vaikka sitten asumaan, jos tilanne niin vaatii. Vanhemmuus ei lopu eroon, eikä se lopu edes lapsen täysi-ikäistymiseen.
Jos lapsen muutto yhteiseen kotiin on ap:lle ongelma, niin suosittelisin miettimään onko suhteellanne oikeasti mitään tulevaisuutta noin muutenkaan ja tekemään ratkaisun sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kertoiko ap jonkun syyn, että miksi eivät voisi muuttaa isompaan asuntoon? Ilmiselvä ratkaisu on, että hankkivat kolmen makkarin + olkkarin asunnon.
Minun mieheni poika on masentunut. Hän asui meillä vuosia, mutta monta vuotta asunut nyt äidillään. Nyt tämä 20v miekkonen olisi ollut muuttamassa isänsä eli meidän luokse.
Ilmoitin, ettei minulle käy, koska:
-minua pelottaa pojan mielenterveys
-mulla on kädet täynnä hommaa liittyen omiin lapsiini (monta)
- en jaksa passata yhtä lisää, kotitöihin hän ei osallistu
-ei käy kouluja
-oma mieheni aina pois töiden takia, ei ole poikaansa huoltamassa
-en jaksa yhtään lisää pyykkiä, tiskiä, yleistä sotkua huushollissa
-pojan äidillä ei ole muita lapsia, hoitakoon itse lapsensa
-poika ei edes puhu minulle
Miksi hemmetissä minä hänet hoitaisin, jos ei kerran omat vanhempansakaan viitsi, ehdi, pysty, halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanneratkaisu olisi että poika muuttaisi opiskelija-asuntoon mutta en ymmärrä miksi pitää tunkea meille! t. ap
En voisi kuvitella, että lukion aloittava tyttäreni asuisi jo omillaan. On vielä kovin nuori. Joko olet typerä provo tai sitten itse kovin nuori. Näistä pitäisi kyllä keskustella etukäteen ja varautua vuokraamaan isompi asunto. Vuokrakämppäähän voi vaihtaa helposti verrattuna omistusasuntoon, vai mitä?
Muutin omilleni mennessäni lukioon, nyt olen päälle kolmekymppinen. En olisi voinut kuvitellakaan muuttavani isäni luokse. Meitä on erilaisia ja joka lähtöön.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta kertoiko ap jonkun syyn, että miksi eivät voisi muuttaa isompaan asuntoon? Ilmiselvä ratkaisu on, että hankkivat kolmen makkarin + olkkarin asunnon.
Tämä olisi loistava ratkaisu! Vuokra puoliksi, jolloin mies maksaa puolet yhteisistä tiloista +pojan huoneen ja ap puolet yhteisistä +työhuoneensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse naimisissa miehen kanssa, jolla on lapsi aikaisemmasta suhteesta. Meillä on myös yhteisiä lapsia. Vaikka en miehen lapsesta suuremmin pidäkään, hän on aina meille tervetullut. Vaikka sitten asumaan, jos tilanne niin vaatii. Vanhemmuus ei lopu eroon, eikä se lopu edes lapsen täysi-ikäistymiseen.
Jos lapsen muutto yhteiseen kotiin on ap:lle ongelma, niin suosittelisin miettimään onko suhteellanne oikeasti mitään tulevaisuutta noin muutenkaan ja tekemään ratkaisun sen mukaan.
Yllättivintä olisikin ollut, jos olisit pitänyt miehen lapsesta. Ajattele, miehelläsi on ollut elämää ennen sua ja sun pershedelmiä.
En suostuisi ottamaan poikaa asumaan. Itsekin asuin tuon ikäisenä koulun asuntolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaan kokemukseen perustuva varoitus: minulla avioliitto lähti alamäkeen, kun miehen sisko muutti meille opintojen vuoksi parin lukukauden ajaksi eli n. 10 kuukaudeksi.
Mies ei halunnut koko aikana kertaakaan seksiä "kun sisko voi kuulla", ja se jäi päälle.
Ero tuli pari vuotta myöhemmin, vaikka mielestäni avioliittomme oli siihen saakka toiminut täydellisesti, seksiäkin oli aina riittänyt.
Ala salasuhteeseen pojan kanssa. Se on ihan yleinen kuvio näissä tapauksissa. Naisille se on jopa ihan hyväksyttyä, joten lyöt kaksi kärpästä yhdellä iskulla :)
En mäkään haluaisi että miehen lapsi muuttaisi meille, nyt on kolme makuuhuonetta, juuri sopivasti kahdelle lapselle ja vanhemmille, niin mihin tämä bonuslapsi menisi nukkumaan. Eikä tässä oo kyse mistään vihasta miehen lasta kohtaan, vaan tämä on meille sopiva koti eikä tänne yksinkertaisesti vaan mahdu enempää ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
En mäkään haluaisi että miehen lapsi muuttaisi meille, nyt on kolme makuuhuonetta, juuri sopivasti kahdelle lapselle ja vanhemmille, niin mihin tämä bonuslapsi menisi nukkumaan. Eikä tässä oo kyse mistään vihasta miehen lasta kohtaan, vaan tämä on meille sopiva koti eikä tänne yksinkertaisesti vaan mahdu enempää ihmisiä.
Voi voi, jos lähivanhempi vaikka kuolee, sitähän ei sulta kysytä. Mitäs otit käytetyn?
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö kuinka paljon tuon ikäinen syö ruokaa? Ja hikoilee? Ap:n on hyvä ymmärtää, että kyse ei ole pelkästä työhuoneen viemisestä. Tuo melkein aikuinen poika tarvitsee ruokaa ja pyykkihuoltoa. Sinun oletetaan osallistuvan vieraan lapsen elättämiseen. Jääkaapista katoaa sapuskat ja murkkuhiki haisee. Eteinen on täynnä isoja, haisevia lenkkareita, pelikone möykkää yötä päivää, musiikki raikaa, mauto parkkeeraa pihaan ja kylään tulee joka päivä lauma energiajuomasta kiihtyneitä jonneja. Myös tyttöystävä ilmestyy istumaan aamiaispöytään. Niin, etkä voi enää olla kotonasi alusvaatteillasi, ja olohuoneessa isä ja poika katsovat jalkapalloa ja sinä voit seurata lempisarjaasi netflixistä kännykkäsi kautta. Kuulokkeiden kanssa.
Harkitse miten sinua aiotaan hyväksikäyttää ja haluatko todella sitä.
Lukioikäinen osaa kyllä itsekin laittaa ruokaa ja pestä omat pyykkinsä. Noihin kaverikyläilyihinkin voi laittaa säännöt niinkuin pienemmillekin lapsille.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi ottamaan poikaa asumaan. Itsekin asuin tuon ikäisenä koulun asuntolassa.
Sit sä varmaan muuttaisit pois itse?
No, onhan tuo varmasti shokki. Eikä tuollaista asiaa ilmoiteta, vaan siitä keskustellaan.
Mutta kiva kuitenkin, että isä on valmis ottamaan pojan kotiinsa asumaan.
Toivottavasti saatte asiat puhuttua, ja sinunkin vihasi ja pettymyksesi laantumaan.