Lue keskustelun säännöt.
Miehen poika aikoo muuttaa meille - katastrofi!
26.07.2018 |
Meillä rivarikolmio joten tilaa ei ole todellakaan liiaksi ja nyt mulle kerrotaan ilmoitusasiana, että miehen poika on muuttamassa meille lukio opintojen vuoksi!Mitä h*** teen tai sanon, eihän tämä näin voi käydä! Meillä kolmion ns toinen makuuhuone on mun työhuoneenani, ja täynnä tavaraa. Tämä kuulemma annetaan pojalle. APUA! Vuokrasopimus on molempien nimissä ja maksan puolet vuokrasta.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on oma yksilönsä. Jos ap ei jaksa / halua olla tilanteessa - niin ihan sama mitä muut siitä ajattelee. Pidä linjasi ap.
Tämä pitää paikkansa. Ihmiset ovat yksilöitä. Suosittelisin kuitenkin luopumaan valitusta linjasta koska tuolloin elämä ei olisi enää tuollaista wt rämpimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
599, argumentointini oli tarkoituksella yliampuva ja kliseinen.
Turha sanoa, että kun kun otan miehen, otan silloin koko paketin.
Olen valmis empimättä ottamaan kaiken mitä sieltä paketista jatkossa ilmestyy.
Sitä ei kukaan tiedä, ennenkuin itse kokee miten tilanteisiin suhtautuu.
Ja mitä sieltä ilmestyy.
Niin jaloa, epäitsekästä tai hienoa ihmisluonnetta ei ole olemassakaan.
Kaikki me olemme vain ihmisiä, omine heikkouksinemme.
Ei kannata nostaa itseään jalustalle.
Tai suhtautua alentuvasti muita kohtaan.
Eikö aloittajan nyt valittu linja ollut juuri se, että hän ei suostunut rämpimään?
Miksi hänen siis pitäisi muuttaa linjaansa?
Hän saa nyt päättää omasta elämästään eikä ole muiden passari ja rahoittaja?
Saa jopa tehdä töitään omassa rauhassa, joka häneltä oli uhkana viedä.
Poika parka, jos muuttaa kanssasi samaan asuntoon.
En voi käsittää näitä "AP:n oma vika, mitäs otti käytetyn miehen"-kommentteja. Siis mitä h*lvettiä? Samalla voi sitten todeta kaikille alkoholistin puolisoille että oma vika, mitäs otit viinaan menevän miehen. Pojan käynnit isän luona on vähän sama juttu kun viikonloppuna otetut saunaoluet tai pari lasia viiniä: ne ei haittaa. Sen sijaan päivittäistä juomista harva haluaa katsella. Tuo on ap:n ja hänen miehensä koti, eikä miehen pojan vaikka kuinka olisi lapsi. Mikäli tämä järjestely muuttuu, on ap:lla se ensin hyväksytettävä, ei ketään voi pakottaa ottamaan kotiinsa vierasta ihmistä. Nämä kommentoijat on varmaan itse onnettomassa ydinperheessä eläviä. Kokeilkaa itse äitipuolena oloa ennen kun arvostelette.
Miehelläni on poika, jonka äidin kanssa erosivat raskausaikana (nainen jätti). Eivät olleet naimisissa ja mies ei siis koskaan ehtinyt elää perhe-elämää. Minä en todellakaan halua asua miehen pojan kanssa samassa talossa, joten olisi siis pitänyt hylätä mies tällä perusteella että jos kuitenkin joskus vaikka poika saakin päähänsä muuttaa meille? No en hylännyt ja elän onnellista perhe-elämää miehen kanssa. Poika saa toki käydä täällä ja käykin tosi usein sekä viettää lomiaan. En kuitenkaan kuuna päivänä suostuisi että hän muuttaisi minun puoliksi omistamaani taloon. Toki olen ajatellut sen skenaarion, että jos pojan äidille sattuisi jotain. Olen miettinyt, että alkuun koittaisin ehkä miten asuminen sujuu koska olisihan tilanne niin äärimmäinen, mutta tuskin voisin pojan aikuisikään asti asua samassa talossa. Siispä jos näin kävisi niin luultavasti jättäisin mieheni. Pidän tätä kuitenkin äärimmäisen epätodennäköisenä (että pojan äiti kuolisi tms.). Ja muussa tapauksessa ei ole tarpeeksi painavaa syytä miksi pojan pitäisi muuttaa tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää näitä "AP:n oma vika, mitäs otti käytetyn miehen"-kommentteja. Siis mitä h*lvettiä? Samalla voi sitten todeta kaikille alkoholistin puolisoille että oma vika, mitäs otit viinaan menevän miehen. Pojan käynnit isän luona on vähän sama juttu kun viikonloppuna otetut saunaoluet tai pari lasia viiniä: ne ei haittaa. Sen sijaan päivittäistä juomista harva haluaa katsella. Tuo on ap:n ja hänen miehensä koti, eikä miehen pojan vaikka kuinka olisi lapsi. Mikäli tämä järjestely muuttuu, on ap:lla se ensin hyväksytettävä, ei ketään voi pakottaa ottamaan kotiinsa vierasta ihmistä. Nämä kommentoijat on varmaan itse onnettomassa ydinperheessä eläviä. Kokeilkaa itse äitipuolena oloa ennen kun arvostelette.
Miehelläni on poika, jonka äidin kanssa erosivat raskausaikana (nainen jätti). Eivät olleet naimisissa ja mies ei siis koskaan ehtinyt elää perhe-elämää. Minä en todellakaan halua asua miehen pojan kanssa samassa talossa, joten olisi siis pitänyt hylätä mies tällä perusteella että jos kuitenkin joskus vaikka poika saakin päähänsä muuttaa meille? No en hylännyt ja elän onnellista perhe-elämää miehen kanssa. Poika saa toki käydä täällä ja käykin tosi usein sekä viettää lomiaan. En kuitenkaan kuuna päivänä suostuisi että hän muuttaisi minun puoliksi omistamaani taloon. Toki olen ajatellut sen skenaarion, että jos pojan äidille sattuisi jotain. Olen miettinyt, että alkuun koittaisin ehkä miten asuminen sujuu koska olisihan tilanne niin äärimmäinen, mutta tuskin voisin pojan aikuisikään asti asua samassa talossa. Siispä jos näin kävisi niin luultavasti jättäisin mieheni. Pidän tätä kuitenkin äärimmäisen epätodennäköisenä (että pojan äiti kuolisi tms.). Ja muussa tapauksessa ei ole tarpeeksi painavaa syytä miksi pojan pitäisi muuttaa tänne.
Minkä takia miesten pitäisi kestää tuollaisten naisten lapsia, jos kyseisten naisten asenne on tuollainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää näitä "AP:n oma vika, mitäs otti käytetyn miehen"-kommentteja. Siis mitä h*lvettiä? Samalla voi sitten todeta kaikille alkoholistin puolisoille että oma vika, mitäs otit viinaan menevän miehen. Pojan käynnit isän luona on vähän sama juttu kun viikonloppuna otetut saunaoluet tai pari lasia viiniä: ne ei haittaa. Sen sijaan päivittäistä juomista harva haluaa katsella. Tuo on ap:n ja hänen miehensä koti, eikä miehen pojan vaikka kuinka olisi lapsi. Mikäli tämä järjestely muuttuu, on ap:lla se ensin hyväksytettävä, ei ketään voi pakottaa ottamaan kotiinsa vierasta ihmistä. Nämä kommentoijat on varmaan itse onnettomassa ydinperheessä eläviä. Kokeilkaa itse äitipuolena oloa ennen kun arvostelette.
Miehelläni on poika, jonka äidin kanssa erosivat raskausaikana (nainen jätti). Eivät olleet naimisissa ja mies ei siis koskaan ehtinyt elää perhe-elämää. Minä en todellakaan halua asua miehen pojan kanssa samassa talossa, joten olisi siis pitänyt hylätä mies tällä perusteella että jos kuitenkin joskus vaikka poika saakin päähänsä muuttaa meille? No en hylännyt ja elän onnellista perhe-elämää miehen kanssa. Poika saa toki käydä täällä ja käykin tosi usein sekä viettää lomiaan. En kuitenkaan kuuna päivänä suostuisi että hän muuttaisi minun puoliksi omistamaani taloon. Toki olen ajatellut sen skenaarion, että jos pojan äidille sattuisi jotain. Olen miettinyt, että alkuun koittaisin ehkä miten asuminen sujuu koska olisihan tilanne niin äärimmäinen, mutta tuskin voisin pojan aikuisikään asti asua samassa talossa. Siispä jos näin kävisi niin luultavasti jättäisin mieheni. Pidän tätä kuitenkin äärimmäisen epätodennäköisenä (että pojan äiti kuolisi tms.). Ja muussa tapauksessa ei ole tarpeeksi painavaa syytä miksi pojan pitäisi muuttaa tänne.
Minkä takia miesten pitäisi kestää tuollaisten naisten lapsia, jos kyseisten naisten asenne on tuollainen?
Hieno argumentaatio kun faktoissa ei enää riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää näitä "AP:n oma vika, mitäs otti käytetyn miehen"-kommentteja. Siis mitä h*lvettiä? Samalla voi sitten todeta kaikille alkoholistin puolisoille että oma vika, mitäs otit viinaan menevän miehen. Pojan käynnit isän luona on vähän sama juttu kun viikonloppuna otetut saunaoluet tai pari lasia viiniä: ne ei haittaa. Sen sijaan päivittäistä juomista harva haluaa katsella. Tuo on ap:n ja hänen miehensä koti, eikä miehen pojan vaikka kuinka olisi lapsi. Mikäli tämä järjestely muuttuu, on ap:lla se ensin hyväksytettävä, ei ketään voi pakottaa ottamaan kotiinsa vierasta ihmistä. Nämä kommentoijat on varmaan itse onnettomassa ydinperheessä eläviä. Kokeilkaa itse äitipuolena oloa ennen kun arvostelette.
Miehelläni on poika, jonka äidin kanssa erosivat raskausaikana (nainen jätti). Eivät olleet naimisissa ja mies ei siis koskaan ehtinyt elää perhe-elämää. Minä en todellakaan halua asua miehen pojan kanssa samassa talossa, joten olisi siis pitänyt hylätä mies tällä perusteella että jos kuitenkin joskus vaikka poika saakin päähänsä muuttaa meille? No en hylännyt ja elän onnellista perhe-elämää miehen kanssa. Poika saa toki käydä täällä ja käykin tosi usein sekä viettää lomiaan. En kuitenkaan kuuna päivänä suostuisi että hän muuttaisi minun puoliksi omistamaani taloon. Toki olen ajatellut sen skenaarion, että jos pojan äidille sattuisi jotain. Olen miettinyt, että alkuun koittaisin ehkä miten asuminen sujuu koska olisihan tilanne niin äärimmäinen, mutta tuskin voisin pojan aikuisikään asti asua samassa talossa. Siispä jos näin kävisi niin luultavasti jättäisin mieheni. Pidän tätä kuitenkin äärimmäisen epätodennäköisenä (että pojan äiti kuolisi tms.). Ja muussa tapauksessa ei ole tarpeeksi painavaa syytä miksi pojan pitäisi muuttaa tänne.
Minkä takia miesten pitäisi kestää tuollaisten naisten lapsia, jos kyseisten naisten asenne on tuollainen?
Hieno argumentaatio kun faktoissa ei enää riitä.
Mitäs faktoja tässä tapauksessa on? Nainen ei siedä miehen lapsia, mutta miehen pitäisi sietää hänen puoliksi omistamassaan asunnossa naisen lapsia? Eikö nuo nyt ole aika selkeät faktat joita sitten jäin ihmettelemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää näitä "AP:n oma vika, mitäs otti käytetyn miehen"-kommentteja. Siis mitä h*lvettiä? Samalla voi sitten todeta kaikille alkoholistin puolisoille että oma vika, mitäs otit viinaan menevän miehen. Pojan käynnit isän luona on vähän sama juttu kun viikonloppuna otetut saunaoluet tai pari lasia viiniä: ne ei haittaa. Sen sijaan päivittäistä juomista harva haluaa katsella. Tuo on ap:n ja hänen miehensä koti, eikä miehen pojan vaikka kuinka olisi lapsi. Mikäli tämä järjestely muuttuu, on ap:lla se ensin hyväksytettävä, ei ketään voi pakottaa ottamaan kotiinsa vierasta ihmistä. Nämä kommentoijat on varmaan itse onnettomassa ydinperheessä eläviä. Kokeilkaa itse äitipuolena oloa ennen kun arvostelette.
Miehelläni on poika, jonka äidin kanssa erosivat raskausaikana (nainen jätti). Eivät olleet naimisissa ja mies ei siis koskaan ehtinyt elää perhe-elämää. Minä en todellakaan halua asua miehen pojan kanssa samassa talossa, joten olisi siis pitänyt hylätä mies tällä perusteella että jos kuitenkin joskus vaikka poika saakin päähänsä muuttaa meille? No en hylännyt ja elän onnellista perhe-elämää miehen kanssa. Poika saa toki käydä täällä ja käykin tosi usein sekä viettää lomiaan. En kuitenkaan kuuna päivänä suostuisi että hän muuttaisi minun puoliksi omistamaani taloon. Toki olen ajatellut sen skenaarion, että jos pojan äidille sattuisi jotain. Olen miettinyt, että alkuun koittaisin ehkä miten asuminen sujuu koska olisihan tilanne niin äärimmäinen, mutta tuskin voisin pojan aikuisikään asti asua samassa talossa. Siispä jos näin kävisi niin luultavasti jättäisin mieheni. Pidän tätä kuitenkin äärimmäisen epätodennäköisenä (että pojan äiti kuolisi tms.). Ja muussa tapauksessa ei ole tarpeeksi painavaa syytä miksi pojan pitäisi muuttaa tänne.
Minkä takia miesten pitäisi kestää tuollaisten naisten lapsia, jos kyseisten naisten asenne on tuollainen?
Hieno argumentaatio kun faktoissa ei enää riitä.
Mitäs faktoja tässä tapauksessa on? Nainen ei siedä miehen lapsia, mutta miehen pitäisi sietää hänen puoliksi omistamassaan asunnossa naisen lapsia? Eikö nuo nyt ole aika selkeät faktat joita sitten jäin ihmettelemään.
Jokainen määrittelee sietämisen itse.
Minä en kestä mieheni lapsia. En halua lähteä heidän kanssaan lomalle. Se minulle suotakoon.
Miehelläni taas ei ole mitään sitä vastaan, että lähtee lomalle minun lasteni kera. Koska hänellä on pidempi pinna, hän on sosiaalisempi ja hän pystyy sulkemaan korvansa missä tahansa. Minä en.
Ei asiat ole niin, että jos toinen tykkää makkarasta niin toisenkin pitää sotä syödä. Itse määrittelee mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko oikeasti kuvittelette että poika nauttisi kauheasti sellaisen isän luona asumisesta jota hyvä jos tuntee?
Ihminen saa määritellä mitä haluaa ja mihin rajaan saakka.
Jos alussa puolison lapsi on äidillään ja sellainen parisuhde sopii uuselle kumppanille se on ok.
Sitten lapsi muuttaisikin isälleen uuden kumppanini ja isän yhteiseen asuntoon.
Uusi kumppani määrittää, että sellaiseen asumistilanteeseen hän ei ole valmis.
Sekin on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen saa määritellä mitä haluaa ja mihin rajaan saakka.
Jos alussa puolison lapsi on äidillään ja sellainen parisuhde sopii uuselle kumppanille se on ok.Sitten lapsi muuttaisikin isälleen uuden kumppanini ja isän yhteiseen asuntoon.
Uusi kumppani määrittää, että sellaiseen asumistilanteeseen hän ei ole valmis.
Sekin on ok.
Näinhän sen on. Samoin kumppanin saa valita. Minun puolestani itsekkäät ihmiset saavat tapella keskenään ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja on paha äitipuoli?
Hän vetäytyi tilanteessa koska huomasi, ettei mies tue eikä kuuntele häntä parisuhteessa.
Hän myös ymmärsi, että tuolle perustalle ei voi rakentaa jatkossa sellaista asumistilannetta missä poika, isänsä ja aloittaja voivat hyvin ja kaikkien osapuolien mielipidettä kunnioitetaan.Ei kai ihmistä tee pahaksi jos ajattelee asioita hiukan laajemmasta näkökulmasta.?
Sekä myös tietysti oman itsensä kannalta, mikä on minun paikkani kuviossa, vai onko sitä lainkaan.Uhriutuminen ei olisi auttanut ketään, varsinkaan poikaa.
Ehkä sen takia että äitipuolena käyttäytyi itsekkäästi. Jos nyt meinaa mennä yhteen miehen kanssa jolla on lapsia, niin saa varautua siihen että miehen lapset toisesta liitosta voivat haitata hänen elämäänsä, tavalla tai toisella. Tuolla aesnteella kannattaa etsiä mies ilman lapsia. Jos ei tärppää, niin sitten on parempi olla yksin.
Miten hän käyttäytyi itsekkäästi? Hänhän antoi miehen tehdä omat valintansa, ja itse siirtyi pois. Minusta tämä on epäitsekkyyttä.
Itsekkyyttä olisi ollut se, että hän olisi vain kieltänyt pojan muuton joustamatta mihinkään suuntaan.Minulle parisuhde on sellainen, missä molemmat yrittävät auttaa toista osapuolta parhaansa mukaan, tarvittaessa joustaen paljonkin omista tarpeista. Meillä tämä on tuottanut onnellisen parisuhteen josta molemmat nauttivat.
Itse pistäisin naisen kiertoon, mikäli nainen alkaisi vaatimaan tuollaisia valintoja. Luulen että meidän suhteessa myös toisinpäin, jos minä tuollaista lähtisin vaatimaan. Pitää olla kunnioitus myös toisen ihmisen tilannetta kohtaan.
Ehkä elämä on loppujen lopuksi hieman mukavampaa jos pystyy joustamaan alasomissakin asioissa.
Tulkintani: Onnellinen parisuhde on sellainen, jossa naisen on autettava miestään ja joustettava paljonkin tarvittaessa. Miehen ei tarvitse ajatella itse tekojensa seurauksia (ap:n tapaus) eikä keskustella vaimonsa kanssa, vaan saa olettaa tämän kyllä joustavan ja olevan vielä tämän jälkeen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtaako isä enää huolia poikaa, kun oletettu elättäjä ja kotiapulainen sai päähänsä lähteä? Jos huolii, niin tuskinpa hänestä mitään huolta pitävää isää enää tulee. Rakastava, ehkä, mutta riittääkö rakkaus jos ei osaa edes tiskata.
Tuskinpa ottaa enää mies poikaa luokseensa :D
Sitä paitsi ihmettelen noita kommentteja, että poika ei voisi muka asua oppilaitoksen asuntolassa. Usein ryhmäpaine ja kaverit itsessään sekä lyhyt matka saa muuttamaan nuoren sinne omatoimisesti, joten en ymmärrä tätäkään näkökulmaa.
Haluaisin kyllä tietää, miten tässä lopulta käy. Pojan muutto perutaan ja mies alkaa ruikuttaa vaimoa takaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
590, jos mies on naisiin menevä jo ennen yhteenmenoa, on se mies todennäköisesti naisiin menevä myös liiton aikana.
Jos mies pettää seurustelun aikana, on otettava huomioon, että mies suurella todennäköisyydellä myös pettää liiton aikana. Jne...
Jos miehellä on lapsi edellisestä suhteesta, on mahdollista, että joskus se lapsi saattaa muuttaa toisen vanhemman luo.
Miksi joidenkin naisten ei tarvitse ennakoida ja toisten täytyy?
Miksi äitipuoli on itsekäs kun halusi mennä yhteen sen sillä hetkellä rakastamansa miehen kanssa, mutta muut tapaukset eivät ole itsekkäitä?
Aivan yhtä itsekäs on se nainen halutessaan (jopa joskus vastahakoisenkin) miehen, sen pettävän, alkoholistin, jne.
Kun hänkin halusi sen miehen kanssa mennä yhteen, koska oli rakastanut mieheen. Seurauksista välittämättä. Vaikka ero tulisi tai pahojakin riitoja niin se mies oli saatava?
Suuri riski siinäkin on, että lapsista tulee erolapsia tai sitten kuuntelevat vanhempiensa riitoja?Logiikassasi on muutamia karmeita piirteitä. Yhä liität kumppanin lapsen vastaavaksi ongelmaksi kuin pettämisen ja alkoholismin. Jälkimmäisissä tapauksissa naiset uskovat pelastavan / korjaavan miehen. Eli yrittävät tehdä ja joustaa mutta silti pettyvät. AP taas ei yritä, eikä jousta vaikka kyse on isosta asiasta, ainakin lapsen näkökulmasta.
Totta, karmeeta vertaamista. Onhan puolison lapsi paljon pahempaa kuin pettäminen tai alkoholismi joista voi jopa parantua.
Naiset ei ota miehen lasta. Johtopäätös?
Tai todennäköisesti kaksi eri ihmisryhmää, joiden käsitykset siitä, miten tilanne pitäisi hoitaa, eroavat toisistaan radikaalisti.