Onko nykyihmisillä MITÄÄN henkilökohtaista yhteyttä vuoden 1918 sotaan?

Ajattelen, että tuolloin eläneet joutuivat kohtuuttomaan tilanteeseen, puolesta riippumatta.

En ajattele mitään. Sama juttu talvi- ja jatkosodan suhteen. Suomalaisten pitäisi pystyä jättämään isovanhempien sukupolviset traumat taakseen ja antaa lapsille mahdollisuus kasvaa ilman turhia menneisyyden painolasteja. Tuntematon sotilas -elokuvat joutaisi laittaa esityskieltoon ja itsenäisyyttä voisi opetella juhlimaan jollain iloisemmalla tavalla.  Ruotsalaisilla on edellisestä sodasta 200 vuotta,  ja se kyllä näkyy heidän kansanluonteessaan.

Ei ainakaan minulla, koska edes isovanhempani eivät olleet syntyneet silloin.

Minun isovanhempani olivat 13-20 vuotiaita tuolloin, mutta asuivat Pohjois-Savossa, jossa ei tainnut olla tais#teluja tai muuta. Miehen suku on länsisuomesta ja hänen isoäitinsä nuorimman veljen 17 v pun#aiset ta#ppoi ja var#astivat saappaat ja hevosen. Tapaus jäi selvittämättä.

Olimme työporukalla käymässä Tampereella ja yhdessä kohdassa kuusikymppinen työkaverini huokaisi  "tässä mun isoisäni oli vangittuna".

Kyllä se joillekin yhä on lähellä.

Eksän isoisä oli joku punapäällikkö, joku vielä muistaa Tampereella, itsellä ei ole mitään kosketusta sisällissotaan.

Asia kyllä kiinnostaa ja olen sotaa tutkinutkin.

Ja jos naisnäkökulma kiinnostaa, kannattaa käydä katsomassa Tampereella Tytöt 1918 teatteriesitys.

Mun isän äidin isä kuoli tuossa sodassa, aika rankkaa oli siihen aikaan yksinhuoltajalla. Lapsia kolme aluksi, sitten vain kaksi, keskimmäinen kuoli myös v.1918 espanjantautiin. Mummosta kyllä huomasi että oli joutunut tosi köyhästi elämään vaikka aikuisena olikin ihan hyvin asiat.

up

punaiset

taistelu

varastivat

up

Isovanhempani ovat/olivat syntyneet 1923-1940-välillä eikä heidän perheissään ollut ainakaan puhuttu sen sodan kokemuksista.

En tiedä taisteliko kukaan sukulaisista tuolla. Ei ole ketään keneltä kysyä. Eikä sillä ole väliä kummalla puolella taisteli jos taisteli.