Lue keskustelun säännöt.
Mulla kaks lasta
21.07.2018 |
Oon kolmekymppinen, ja lapsilla eri isät. Naimisissa en oo ollu.
Vieläkö on toivoa? Tahtoisin vakiintua.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on neljä lasta, lapsilla sama isä.
Olen neljäkymppinen ja avioliitossa.
Vieläkö on toivoa?
Pilaile vaan jos siitä piristyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivoa on muttei rimakaan voi olla korkealla
Mistä tiedät, että tällä kertaa olet löytänyt sen pysyvämmän suhteen, jos et ole kyennyt siihen tähänkään asti? On aivan selvää, että etsit itsellesi vääräntyyppisiä miehiä ja asiaa ei auta, että se lapsi on lykättävä joka suhteeseen.
Suosittelen, että opettelet nauttimaan lapsistasi ja itsestäsi ihan ilman miestä. Kun itsetuntosi on kunnossa eikä elämäsi pyöri vain miesten ympärillä, kiinnostuu ne kunnolliset miehetkin sinusta, ja sinulla on mahdollisuus löytää oikeasti todellinen kumppani, jonka kanssa jakaa elämäsi.
Paniikkiliikkeet ja miehen metsästys ja koukuttaminen lapsella ei asiaa auta.
En olisi halunnut ekaa lasta kaks kymppisenä, mut oikeesti äiti halus niin kovasti mummoks, äiti sen lapsen hoitikin.ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät, että tällä kertaa olet löytänyt sen pysyvämmän suhteen, jos et ole kyennyt siihen tähänkään asti? On aivan selvää, että etsit itsellesi vääräntyyppisiä miehiä ja asiaa ei auta, että se lapsi on lykättävä joka suhteeseen.
Suosittelen, että opettelet nauttimaan lapsistasi ja itsestäsi ihan ilman miestä. Kun itsetuntosi on kunnossa eikä elämäsi pyöri vain miesten ympärillä, kiinnostuu ne kunnolliset miehetkin sinusta, ja sinulla on mahdollisuus löytää oikeasti todellinen kumppani, jonka kanssa jakaa elämäsi.
Paniikkiliikkeet ja miehen metsästys ja koukuttaminen lapsella ei asiaa auta.
Lässyn lässyn. Taas joku prinsessa joka on itse saanut kaiken oikeassa järjestyksessä eikä ymmärrä mistään muusta mitään.
En ole saanut mitään oikeassa järjestyksessä. Mutta olen kyllä pitänyt huolen, että tekemäni valinnat ovat olleet järkeviä ja pitkäkestoisia.
Kun itse olin 30-vuotias, olin ollut vuoden naimisissa, olin asunut mieheni kanssa yhdessä kolme vuotta ja seurustellut kuusi vuotta yhteensä. Olin tuona aikana opiskellut, saanut työpaikan ja tehnyt uraa. Alettiin tuossa vaiheessa miettiä lasten tekoa ja tulin äidiksi 31-vuotiaana ja uudelleen 33-vuotiaana.
Nyt kuopuskin on 10-vuotias, ja edelleen saman miehen kanssa ollaan. On koettu työttömyyttä, homekämpässä asumista, kuopuksen sairastelut ja miehen vakava sairaus. Rahasta on pulaa eikä elämä ole pelkkää auringonpaistetta.
T. Prinsessa (vaikka lapsuudenperheeni oli erittäin köyhä eikä nytkään rahaa ole yhtään ylimääräistä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo aloittajan tilanne mukava oo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa ihmisiä, joille vain sattuu ja tapahtuu, ihan ilman mitään päätöksiä. Lapsetkiin tehdään muita miellyttämään ja sitten ihmetellään kolmikymppisinä, miten helppoa muilla on ja itsellä niin vaikeaa...
Jos kaiken tuon valittamisen sijaan keskittyisi miettimään ne kohdat, jolloin päätöksiä tehtiin - oli ne kuinka tyhmiä päätöksiä tahansa - niin asioista voisi oppia jotain. Ota oma elämä haltuusi ja lakkaa käyttäytymästä kuin teini!
Mut kun äiti niin halus mummoks, ja on hän lasta hyvin pitänytkin.ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit siis sijaissynnyttäjä, hommasit äidillesi vauvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollenkaan ymmärrä ensinnäkään tätä touhua että monelle miehelle lapsia!
Vierailija kirjoitti:
En ollenkaan ymmärrä ensinnäkään tätä touhua että monelle miehelle lapsia!
Mikä lie ennätys?
Mulla kolmelle, enkä yhdenkään kanssa ollu naimisissa.
Mulla on neljä lasta, lapsilla sama isä.
Olen neljäkymppinen ja avioliitossa.
Vieläkö on toivoa?