Kun mummo koko ajan kannustaa alisuoriutumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaaliahan tuo on kritisoida, jos joku tekee toisin kuin itse. Ei siitä kannata välittää.

Ongelma on se, että varsinkin lapset välittää, kun se neuvo tulee ylemmältä ja viisaammalta auktoriteetilta. Sama kun sanoisit kiusatulle, että älä vaan välitä siitä. Ei ihmiset ole mitään robootteja, jotka voi napin painalluksella sulkea pois ulkopuolisen vaikutuksen.

Ei hän ole minua ylempi ja viisaampi. En vain jaksais kuunnella tuota yhtään enää, enkä halua että lapsilleni jauhetaan tuollaista.

Ap

Kyllä minä ymmärrän sinua että risoo varmasti kuunnella tuollaista. Sano mummolle : "tue minua kasvatus valinnoissani äläkä jatkuvasti kyseenalaista, kiitos etukäteen."  Mummoilla jää joskus levy pyörimään eikä ne itte sitä huomaa että ympäristö on alkanut puutumaan samaan karaokeen.

Olen sanonut hänelle. Hän on mielestään oikeassa, minä väärässä. Ja aina löytyy uusi kohta josta alkaa paasata. Eli kun lapsi nyt menee lukioon ja koko viime vuosi jauhettiin siitä että lapsi valitsee väärän lukion, nyt köynnistyi välittömästi nauha, että lapsi ei saa ottaa liikaa vääränlaisia kursseja. Ettei vaaaaaaan rasitu.

Ap

Kuittaa sille: "niin, ennen vanhaa tosiaan kuviteltiin että liika lukeminen tekee ihmisen hulluksi, lukemisesta voi joutua mielisairaalaan" (tuo uskomus on muuten totta että noin ajateltiin).

Minä arvostan ja ihailen sinua siinä että jaksat panostaa lapseesi.  Noin juuri!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummo haluaa lapsesta kaltaisensa? Jatkeen?

Joskus mummot ovat ehkä vastavoima äideille, jotka yrittävät lastensa kautta toteuttaa omat toteutumattomat haaveensa. Säälivät lapsia oravanpyörässä.

Joskus näinkin, mutta et sinä tiedä tykkäätkö AP:n tyttö satubaletista ja jumpasta tai kokeeko teini mukavaksi itsenäistymiseksi kun pääsee kesätöihin.

Jos joku kokoajan sanoo lapselle ja nuorelle, että ei kannata opiskella liikaa koulussa, mennä kesätöihin, harrastaa jne. Niin ei se lapsi kuule sitä niin, että hänen jaksamistaan mietitään, vaan niin ettei häneen uskota.

Ja viime kädessä kyse on rajoista, puuttuminen toisen harrastuksiin, koulunkäyntiin, kesätöihin - ilman painavaa syytä, loukkaa ihmisen henkilökohtaisia rajoja. Lapsellakin on oikeus omiin rajoihin. Hän ei tarvitse itsetuntoa loukkaavia viestejä puhelimeensa. Ja jos jokin painava syy on puuttua, niin vanhempi puuttuu. Mikäli vanhempi toimii selvästi väärin, niin se otetaan puheeksi vanhemman kanssa. Jos vanhemman toimista on oikea huoli (huolestuminen koulunkäyntiin kannustamassa, kerran viikossa tapahtuvasta harrastuksesta tai nuoren kesätöitä, ei ole aitoa huolta vaan mummon omia kuvitelmia siitä, että lapsi kärsii), niin osoite on lastensuojelu.

Lyhyesti: sinulla ei ole oikeutta puuttua toisen ihmisen elämänvalintoihin, elleivät ne ole selvästi haitallisia. Ap:n luettelemat asiat ovat ihan normaaleja asioita lasten ja nuorten elämässä.

Uskovaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaaliahan tuo on kritisoida, jos joku tekee toisin kuin itse. Ei siitä kannata välittää.

Ongelma on se, että varsinkin lapset välittää, kun se neuvo tulee ylemmältä ja viisaammalta auktoriteetilta. Sama kun sanoisit kiusatulle, että älä vaan välitä siitä. Ei ihmiset ole mitään robootteja, jotka voi napin painalluksella sulkea pois ulkopuolisen vaikutuksen.

Ei hän ole minua ylempi ja viisaampi. En vain jaksais kuunnella tuota yhtään enää, enkä halua että lapsilleni jauhetaan tuollaista.

Ap

Kyllä minä ymmärrän sinua että risoo varmasti kuunnella tuollaista. Sano mummolle : "tue minua kasvatus valinnoissani äläkä jatkuvasti kyseenalaista, kiitos etukäteen."  Mummoilla jää joskus levy pyörimään eikä ne itte sitä huomaa että ympäristö on alkanut puutumaan samaan karaokeen.

Olen sanonut hänelle. Hän on mielestään oikeassa, minä väärässä. Ja aina löytyy uusi kohta josta alkaa paasata. Eli kun lapsi nyt menee lukioon ja koko viime vuosi jauhettiin siitä että lapsi valitsee väärän lukion, nyt köynnistyi välittömästi nauha, että lapsi ei saa ottaa liikaa vääränlaisia kursseja. Ettei vaaaaaaan rasitu.

Ap

Meillä meni toisinpäin. Yläasteella oleva lapsi oli jutellut mummun kanssa ja kertonut, että pitää valita valinnaisaineita ja oli myös kertonut, mitä ne ovat. Mummu oli myöhemmin hyvin pettynyt kuullessaan, että lapsi oli ottanut kotitalouden ja lisäliikuntaa, kun mummu oli itse suunnitellut, että uusi kieli ja matematiikkaa olisi sopiva. Varmasti harmitti, kun ei voinut leuhkia ystävilleen, miten fiksu ja eteenpäin pyrkivä lapsenlapsi hänellä onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaaliahan tuo on kritisoida, jos joku tekee toisin kuin itse. Ei siitä kannata välittää.

Ongelma on se, että varsinkin lapset välittää, kun se neuvo tulee ylemmältä ja viisaammalta auktoriteetilta. Sama kun sanoisit kiusatulle, että älä vaan välitä siitä. Ei ihmiset ole mitään robootteja, jotka voi napin painalluksella sulkea pois ulkopuolisen vaikutuksen.

Ei hän ole minua ylempi ja viisaampi. En vain jaksais kuunnella tuota yhtään enää, enkä halua että lapsilleni jauhetaan tuollaista.

Ap

Kyllä minä ymmärrän sinua että risoo varmasti kuunnella tuollaista. Sano mummolle : "tue minua kasvatus valinnoissani äläkä jatkuvasti kyseenalaista, kiitos etukäteen."  Mummoilla jää joskus levy pyörimään eikä ne itte sitä huomaa että ympäristö on alkanut puutumaan samaan karaokeen.

Olen sanonut hänelle. Hän on mielestään oikeassa, minä väärässä. Ja aina löytyy uusi kohta josta alkaa paasata. Eli kun lapsi nyt menee lukioon ja koko viime vuosi jauhettiin siitä että lapsi valitsee väärän lukion, nyt köynnistyi välittömästi nauha, että lapsi ei saa ottaa liikaa vääränlaisia kursseja. Ettei vaaaaaaan rasitu.

Ap

Meillä meni toisinpäin. Yläasteella oleva lapsi oli jutellut mummun kanssa ja kertonut, että pitää valita valinnaisaineita ja oli myös kertonut, mitä ne ovat. Mummu oli myöhemmin hyvin pettynyt kuullessaan, että lapsi oli ottanut kotitalouden ja lisäliikuntaa, kun mummu oli itse suunnitellut, että uusi kieli ja matematiikkaa olisi sopiva. Varmasti harmitti, kun ei voinut leuhkia ystävilleen, miten fiksu ja eteenpäin pyrkivä lapsenlapsi hänellä onkaan.

Meillä kuvataide on ok. Mutta lisäkieli aiheuttaa nyt ihan varmasti uupumuksen.

Ja kaikkein rasittavinta on kyllä se itsepintaisuus, joilla asioihin puututaan. Hänellä on pelkkä peruskoulu hyvin hikisesti käytynä, ei mitään koulutusta tai kokemusta lastenkasvatuksesta. On vain täydellisen vankkumaton usko siihen, että hän tietää.

Ap

Noista kesätöistä vielä. Jos ennen pystyi valitsemaan, minne menee töihin, niin eihän se pitkiin aikoihin ole ollut niin. Se ensimmäinen kesätyösetelillä tehty työpätkä on ihan kullanarvoinen, ensimmäiseen kesätyöhön on vaikea päästä, kun ikää ei ole tarpeeksi eikä ole sitä työkokemusta. Työtodistus ja suosittelija ova välttämättömiä töitä hakiessa, sitä ei ikänsä samassa työpaikassa ollut tajua. Kyllähän teini keksisi aurinkoiseksi kesäpäiväksi muutakin tekemistä mitä kaupan varaston siivoaminen eikä hän välttämättä tajua, mitä hyötyä siitä joskus vielä on.

Sitten on niitäkin mummoja, jotka ihan tietoisesti yrittävät manipuloida lapsia vanhempia vastaan ja heikentää heidän itsetuntoa. Tuolla tavallahan annetaan lapselle kaksi viestiä:

1) Sinä et voi missään nimessä jaksaa hyvässä lukiossa opiskelua. Olet erilainen kuin muut siellä koulussa. Sinä et voi opiskella kieliä, se on liian rankkaa juuri sinulle. Naapurin Liisa ei siitä rasitu, mutta sinä rasitut.

2) Sinun vanhemmat eivät mieti sinun parasta. Minä välitän sinusta, minä mietin sinun parasta.

Ja niin on (persoonallisuushäiriöiselle) mummolle oma pikku apulainen vanhuudenpäiville luotu. Kun eihän sitä voi myöhemmin opiskelemaan lähteä, kun se on liian raskasta, ja lapselle on jo lapsuudesta lähtien luotu tunnelma siitä, että hän poikkeaa niistä muista. Muut jaksaa ja voi, mutta hän ei, hänessä on jotain poikkeavaa. Eikä sitä voi toiseen kaupunkiin muuttaa, kun se on liian pelottavaa. Muut pärjää, mutta sinä et. Eikä sitä ikinä puolisoakaan löydä, kun sinussa on se jokin tekijä, joka erottaa sinut muista. Et ole yhtä hyvä, fiksu, kaunis ja ahkera. Mutta mummo rakastaa sinua ja ajattelee sinun parasta - enemmän kuin oma äitisi.

Ei välttämättä näin ap:n tilanteessa, mutta kyllä näitä on olemassa. Sellaisia, jotka aivan tietoisesti yrittävät luoda lapselle tunnelman siitä, että kukaan muu ei välitä sinusta niin kuin minä. Sinussa ei ole sitä jotain, mitä muissa on - mutta minä rakastan sinua silti.

Ja sitten kun ei millään uskota. Sanoin jo toukokuussa että lukioon menevällä on paljon omia kiireitä eikä varmaan ehdi nähdä kauheasti. No, tämän jälkeen alkoi soittaa suoraan teinille, että tulee käymään. Sitten siellä kylässä koko ajan sössöttää näitä juttuja. Nyt teini ei halua sinne. Minä sanon taas, että teini menee nyt kverien kanssa, ei ehdi eikä tarvtsekaan minusta ehtiä, tenit elää teinien elämää. Mummo alkaa tekstittää jatkuvalla syötöllä että pitää mennä ja kyselee toselta lapselta, että milloin teinillä on vapaata ja alkaa pommittaa taas. Lopulta sekä teini että minä hermostuimme hänelle ja sen jälkeen hän voitonriemuisesti julistaa, että mitä hän sanoi, teinillä on liian rankkaa.

Tällä hetkellä en jaksais häntä enää yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on niitäkin mummoja, jotka ihan tietoisesti yrittävät manipuloida lapsia vanhempia vastaan ja heikentää heidän itsetuntoa. Tuolla tavallahan annetaan lapselle kaksi viestiä:

1) Sinä et voi missään nimessä jaksaa hyvässä lukiossa opiskelua. Olet erilainen kuin muut siellä koulussa. Sinä et voi opiskella kieliä, se on liian rankkaa juuri sinulle. Naapurin Liisa ei siitä rasitu, mutta sinä rasitut.

2) Sinun vanhemmat eivät mieti sinun parasta. Minä välitän sinusta, minä mietin sinun parasta.

Ja niin on (persoonallisuushäiriöiselle) mummolle oma pikku apulainen vanhuudenpäiville luotu. Kun eihän sitä voi myöhemmin opiskelemaan lähteä, kun se on liian raskasta, ja lapselle on jo lapsuudesta lähtien luotu tunnelma siitä, että hän poikkeaa niistä muista. Muut jaksaa ja voi, mutta hän ei, hänessä on jotain poikkeavaa. Eikä sitä voi toiseen kaupunkiin muuttaa, kun se on liian pelottavaa. Muut pärjää, mutta sinä et. Eikä sitä ikinä puolisoakaan löydä, kun sinussa on se jokin tekijä, joka erottaa sinut muista. Et ole yhtä hyvä, fiksu, kaunis ja ahkera. Mutta mummo rakastaa sinua ja ajattelee sinun parasta - enemmän kuin oma äitisi.

Ei välttämättä näin ap:n tilanteessa, mutta kyllä näitä on olemassa. Sellaisia, jotka aivan tietoisesti yrittävät luoda lapselle tunnelman siitä, että kukaan muu ei välitä sinusta niin kuin minä. Sinussa ei ole sitä jotain, mitä muissa on - mutta minä rakastan sinua silti.

Kyllä. Nimenomaan tällainen epämiellyttävä asetelma on. Minä olen pahis, mummo ymmärtää ja on parempi. Jos minä kiellän, mummo sallii. Jos minä pidän kiinni säännöistä, mummo hemmottelee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Noista kesätöistä vielä. Jos ennen pystyi valitsemaan, minne menee töihin, niin eihän se pitkiin aikoihin ole ollut niin. Se ensimmäinen kesätyösetelillä tehty työpätkä on ihan kullanarvoinen, ensimmäiseen kesätyöhön on vaikea päästä, kun ikää ei ole tarpeeksi eikä ole sitä työkokemusta. Työtodistus ja suosittelija ova välttämättömiä töitä hakiessa, sitä ei ikänsä samassa työpaikassa ollut tajua. Kyllähän teini keksisi aurinkoiseksi kesäpäiväksi muutakin tekemistä mitä kaupan varaston siivoaminen eikä hän välttämättä tajua, mitä hyötyä siitä joskus vielä on.

No teini ymmärtää tämän ja haluaa pärjätä. Ja pärjää.

Ap