Passaan liikaa lastani, ja siihen on tultava muutos!

Havahduin tänä aamuna siihen, miten tottunut 4-vuotias lapseni on siihen, että minä hyppään ja etsin kaiken hänelle vaivattomasti valmiiksi. Hän ei ole avuton, mutta tajusin äsken että millaista hallaa teen hänelle ja itselleni, jos jatkan näin. Kasvattaisin hyvää vauhtia passaamiseen tottuneen nuoren ja aikuisen, joka ei viitsisi nähdä itse ikinä vaivaa saadakseen jotain. Ei ei ei.

Nyt alan tietoisesti kiinnittää huomiota siihen, että en pomppaa joka pyynnöstä ja inahduksesta, vaan ohjaan ja kannustan häntä aktiivisemmin etsimään ratkaisua ja toimimaan itse tilanteissa. Onhan se nyt miljoona kertaa palkitsevampaakin huomata, että osaa itse.

Luulen, että tämä on jollain lailla vielä peruja vauva-ajasta, jolloin sensitiivisenä vanhempana ponnahdin heti vastaamaan lapsen tarpeisiin. No, onneksi hän on vasta melko pieni, eli kurssia voi vielä muuttaa.

Olisi mielenkiintoista keskustella, onko kukaan muu vanhempi havahtunut tällaiseen, että on huomannut tekevänsä turhan paljon valmiiksi lapsilleen? Tai onko jollain alusta asti ollut pidetty kiinni enemmän itsenäisyyteen kannustavista kasvatusperiaatteista?