Lue keskustelun säännöt.
Apua kaivataan
Ihastunut01
16.07.2018 |
Hei. Nyt on tilanne sellainen, että haluaisin todentotta vanhempaa näkemystä asiaan ja toivoisin saavani täysin rehellisen mielipiteen, koska silloin se auttaisi parhaiten. Silläkin riskillä että sen jälkeen on paska fiilis.
Tosiaan olen nyt 17v poika, miehenalku, nuori ja aloitan lukiossa 2. vuoden opinnot syksyllä. Ensimmäinen vuosi sujui mukavasti kunnes joulunaikoihin kohtasin erään tytön koulun käytävällä ja käytännössä ihastuin välittömästi ja aivan hemmetin kovasti. Hetken päästä kohtaamisesta mullakin alkoi sytyttää ja tajusin kyseisen tytön olevan abiturientti, vaikka kovasti toivoin sotkevani hänet hänen silloin 2. vuodella opiskelevaan siskoonsa. Tarkistin epätoivoisesti asian ja niin se vain oli, olin aivan lätkässä n. 1,5v vanhempaan joka eli/elää aivan erilaisessa elämäntilanteessa (hänellä kirjoitukset lähestyi ja lukio alkoi muutenkin olla loppusuoralla, kun taas itse olin opiskellut lukiossa vajaa puolisen vuotta) Jo silloin tajusin kuinka paskamainen tilanne mulla oli, varsinkin kun en ole mikään alfauroksista suurin.
Kevään mittaa ahkerasti koitin edetä jotenkin hommassa. Miten nykynuoret nyt lähestyy vastakkaista sukupuolta? No koitin tietenkin etsiä mahdollisia sometilejä joiden kautta pääsisin tutustumaan sillee vähän viattomasti häneen. Harmikseni ymmärsin pian, että kyseinen neiti ei käytä sosiaalista mediaa juuri ollenkaan, ainakin sellaiseen käsitykseen jäin. Jotenkin elin koko kevään sellaisessa "kyllä tää asia kohta jotenkin edistyy" mielentilassa, mutta pian koittikin jo penkkarit ja ihastukseni "potkittiin" ulos lukiosta. Itse penkkaripäivä oli mulle ehkä elämäni hirveimmistä päivistä, tuntui vaan että nyt se lähtee enkä tyy ehkä enää koskaan sitä näkemään. Abien järjestämän esteradan varrella toivoin (ja samalla myös pelkäsin) törmääväni häneen, mutta kuten meikäläisen tuurilla olettaa saattaa, hän oli lähtenyt juuri silloin käymään jossain ja vain hänen kaverinsa oli paikalla. Lopulta tyydyin vain katselemaan häntä etäältä ja miettimään mikä hemmetti mua vaivaa.
Penkkareiden jälkeen tuli ajanjakso jolloin en ehkä niin kauan miettinyt koko asiaa, koska hän luonnollisesti valmistautui kirjoituksiin ja koitin itse keskittyä kouluun. Koska emme kohdanneet enää koulussakaan, en ajatellut asiaa niin paljon. Ylioppilasjuhlakin koitti ja taas yksi elämäni paskimmista päivistä. Hän jättää koko koulun enkä tuu ehkä koskaan näkemään häntä enää, kun en mitään ollu saanu tehtyä asian eteen. Huonoilla fiiliksillä meni serkunkin ylioppilasjuhlissa käytyä, joiden aikana mieli oli kyllä aika maassa.
Nyt on kesä, kesäloma ja muutenkin aika nopeesti päivät kuluu. Mietin tätä asiaa edelleen tosi paljon, miksen saanut mitään tehtyä asian eteen vaan annoin vaan olla ja odotin jotain tapahtuvan. Mielestäni oon suhteellisen sosiaalinen kaveri, pystyn kommunikoimaan ihan tuntemattomien kanssa ihan ongelmitta sukupuolesta riippumatta, koska mulla on myös tyttöjä kaverina. Eli siinä mielessä en ymmärrä mikä mättää. Nyt kuitenkin eilen (sunnuntaina) ajattelin lähteä illalla vielä käymään rannalla, mutta kuinka ollakkaan, ihastus saapuu ystävänsä kanssa paikalle juuri kun olen saanut uimahousut jalkaan. Kauhee paniikki ja tärinä iskee päälle ja koitan vain rauhoitella itseäni. Kävelen rannalle ja istun hieman syrjempään pyyhkeen kanssa ja mietin mitä teen vai teenkö mitään. En tiedä mitä tapahtu mutta tärisin ihan hirveesti enkä pystyny ajattelemaan kunnolla, en ehkä muutenkaan ollu kaikista edustavin poljettuani ensin monta kilometriä kuumassa ilmassa rannalle. Loppujen lopuksi en vaan saanu itseäni sinne veteen silloin kun hän ja ystävänsä siellä oli, vaan kun sain itseni lopulta kastautumaan, niin he jo pakkasivat tavaroitaan ja pian jo peruuttivat autolla pois rannalta.
Kommentit (20)
Keskity koulunkäyntiin.
T. Saman ikäisen pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeta nyt hyvä mies ottaa yhteyttä tyttöön!
Voithan saada pakit, mutta se on elämää.
Eikä edellinenkään neuvo huono ole.
Älä missään nimessä anna asian vaikuttaa koulunkäyntiin!
Koulunkäynti sujuu kyllä omalla painollaan
-ap
Viime yönä näin taas unta hänestä ja voi että kun ärsytti herätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydä tyttö kahville!
Jos et muuta kautta saa tyttöön yhteyttä, kysy tytön siskolta, voisiko hän kysyä siskoltaan lähtisikö tämä kanssasi kahville?
Seuraavan kerran kun näet, niin menet sen luo ja sanot että voisitko vaihtaa pari sanaa kahden kesken. Sitten tunnustat olevasi palavasti ihastunut häneen, ja katsot mikä reaktio tästä seuraa. Luultavimmin tyttö on vaivautunut ja torjuu sinut, no tämähän tuntuu aika paskamaiselta toki, mutta kun pilvilinnasi romahtaa niin pääset aloittamaan taas puhtaalta pöydältä etkä jää riutumaan.
Tarinan opetus: yksipuolinen ihastuminen on perseestä, ja siitä kannattaa hankkiutua eroon pikimiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun näet, niin menet sen luo ja sanot että voisitko vaihtaa pari sanaa kahden kesken. Sitten tunnustat olevasi palavasti ihastunut häneen, ja katsot mikä reaktio tästä seuraa. Luultavimmin tyttö on vaivautunut ja torjuu sinut, no tämähän tuntuu aika paskamaiselta toki, mutta kun pilvilinnasi romahtaa niin pääset aloittamaan taas puhtaalta pöydältä etkä jää riutumaan.
Tarinan opetus: yksipuolinen ihastuminen on perseestä, ja siitä kannattaa hankkiutua eroon pikimiten.
Aivan väärä neuvo, ei noin. Ei kenellekään tunnusteta noin aikaisessa vaiheessa ihastusta.
Vasta joskus 4.treffien jälkeen voi kertoa ihastuksesta jos nainenkin vaikuttaa ihastuneelta.
Kysyt häntä vain johonkin vapaa-ajan aktiviteettiin, hän kieltäytyy kyllä jos seura ei kiinnosta.
Kannattaa muistaa että naiset tykkää eniten miehistä joilla riittää vaihtoehtoja naisten suhteen joten sinulle ei ole mikään ongelma vaikka hän kieltäytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran kun näet, niin menet sen luo ja sanot että voisitko vaihtaa pari sanaa kahden kesken. Sitten tunnustat olevasi palavasti ihastunut häneen, ja katsot mikä reaktio tästä seuraa. Luultavimmin tyttö on vaivautunut ja torjuu sinut, no tämähän tuntuu aika paskamaiselta toki, mutta kun pilvilinnasi romahtaa niin pääset aloittamaan taas puhtaalta pöydältä etkä jää riutumaan.
Tarinan opetus: yksipuolinen ihastuminen on perseestä, ja siitä kannattaa hankkiutua eroon pikimiten.
En yksinkertaisesti halua päästä eroon. Tää on alusta asti tuntunu niin erilaiselta kuin kaikki aikaisemmat ihastumiset, sitä on vaikea selittää mutta asiasta eroon pääseminen mahd. nopeesti tuntuu maailmanlopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teitä ihmisiä vaivaa täällä? Miksi peukutatte kommenttia missä käsketään päästä asiasta irti? Jos näette mahdollisuuteni niin huonoina niin voisitteko yksinkertaisesti sanoa sen ääneen, siten ihmiset tekee eikä peukuttele jotain viestejä josta ei ota selkoa kukaan.
Kyllä sun tarttis nyt keksiä joku keino tehdä itseäsi tykö ja ottaa selvää, tulisko teistä jotain. Oot varmaan söpö ja kiva ja ihan hyvää poikaystäväainesta. Ei haittaa lyhyys eikä varsinkaan laihuus mitään.
Valmistaudu jotenkin seuraavaan kohtaamiseen. Mieti mitä voisit sanoa. Pyydä kanssasi johonkin, en tiedä onko nuorilla tapana pyytää kahville, mutta johonkin vastaavaan matalan kynnyksen treffeille.
Kohtaaminen ujostuttaa sua, mutta koeta tsempata itseäsi. Voisitko lähettää tekstarin, jos ei hän somessa ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, olen 45-vuotias nainen, ja rakastunut elämäni varrella useamman kerran ja aina vähän eri tavalla. On ollut pettymyksiä ja onnea rakkaudessa. Sanoisin sinulle näin: se voi olla ihan parasta mahdollista, jos nyt vaan osaat rauhassa nauttia tuosta tunteestasi, sen aikaa kuin se kestää. Se tunne on syntynyt sinussa, tunteesi kohteella ei siinä ole osaa eikä arpaa sinällään. Kaunis, voimakas, kipeääkin tekevä ja elämää sekoittava tunne - on sinun. Et tunne tuota ihmistä, etkä ehkä tule häneen tutustumaankaan. Ihan mahdollista, että jos tutustuisit häneen, hän ei olisikaan yhtään tunteesi arvoinen. Ihan mahdollista, että ette olisi yhtään onnellisia yhdessä.
Luota enemmän sellaiseen rakastumiseen, joka kasvaa sisälläsi vähitellen, tutustuessasi johonkin ihmiseen. Alat rakastua häneen sitä mukaa kun huomaat ja saat tietää hänestä lisää asioita, kun keskustelet hänen kanssaan ja teette asioita yhdessä. Sellaisesta rakastumisesta voi kasvaa onnellinen suhde.
Tämä voi kuulostaa ikävältä - mutta minullekin on niin käynyt, mutta nyt olet enemmänkin rakastunut rakkauteen, ihannenaiseesi, jonka kuvaksi nyt vain sattui päätymään juuri tuo nuori nainen. Tunne voi voimakkuudessaan tuntua aivan kohtalon omaiselta, johdatukselta, jolla olisi jokin suurempi tarkoitus - siltä, kuin olisitte parisielu tms.
Mutta usein elämä/kohtalo/ihmisyys vain tekee ihmiselle tuollaisen häijyn jekun, harhautuksen. Miksi? Ehkä sen takia, että sellaisen kokemuksen kautta voimme oppia paljon itsestämme lisää, sellaisia asioita, joita muiden kokemusten kautta ei niin helposti voi oppia. Kaikki oppi, mitä voimme omasta persoonastamme saada, on elintärkeää. Sellainen oppi voi auttaa selviytymään vaikka miten kovista paikoista. (Jatkuu...)
Nyt hei sormi peppuun ja sitten suuhun. Toistetaan tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Jatkoa edelliseen viestiini)
Aina voit tietenkin yrittää vielä tavoittaa rakastettuasi. Joskus se voi auttaa pääsemään vapaaksi tuosta tunnemylleryksestä, jos toinen antaa selkeästi pakit. Hänellähän voi vaikka olla joku toinen. Pahimmillaan käy niin, että häntä huvittaa alkaa leikitellä sinulla, koska häntä imartelee se että joku on niin hullantunut häneen - ja hän antaa sinulle pikkaisen toivoa, muttei kuitenkaan sitten halua seurustella, leikkii sinulla kuin kissa hiirellä - vain koska se on hänelle hauskaa ja jännää ajanvietettä. Sitä tapahtuu, usko pois. Usein ihan monenlaista hyväksikäyttöäkin. Kaikilla ei ole selkärankaa sanoa suoraan, että olen pahoillani, en voi alkaa tapailemaan. Kaikilla ei ole myötätuntoa siihen, että miettisi miltä itsestä tuntuisi olla rakastunut ilman vastakaikua. Ihmiset ovat myös kostonhimoisia. Jos itseä on joskus satutettu, houkuttaa satuttaa toista, kun tilaisuus tulee.
Kun on aivan hullaantunut, ei oikein osaa puhua, ei löydä sanoja - ja siksi ei anna itsestään kovin järkevää ja tasapainoista kuvaa. Se on kamalaa, hyvin epäoikeudenmukaista. Et pysty välttämättä edes puhumaankaan hänelle muuten kuin tukahtuneella käheällä kuiskaavalla äänellä. Ja siinä tilanteessa, kun tahtoisit olla parhaimmillasi, et olekaan.
Elämää edes pikkaisen kokenut, ja edes pikkaisen tunne-elämää kokenut ja ymmärtävä ihminen huomaa kyllä merkeistä pian, että tuo toinenhan on aivan ihastunut minuun. Ja ottaa sen imartelevana ja positiivisena asiana sinällään, oli sitten suhde mahdollinen tai ei. Mutta iso osa ihmisistä ei ole sellaisia. Joku närkästyy, kun häneen on ihastunut joku sellainen, joka ei edusta ollenkaan hänen ihannettaan. Ym, ihmiset osaavat olla pikkumaisia ja tunteettomia.
On paljon ihmisiä, jotka eivät elämänsä aikana koe sellaista rakastumista, jonka sinä koet nyt. Yritä ajatella sitä aarteena. Minunkin eräs yksipuolinen rakastumiseni oli minulle aarre, vaikka tunteitteni kohde kieltäytykin rakkaudestani kuin se olisi ollut läjä mätää pskaa. Mutta se tunne oli kaunis, syvä, vahva, kaiken kattava, ja kesti vuosia. Minun aarteeni ja salaisuuteni. Koin silloin tavallista voimakkaammin mm. tietyt biisit, maisemat, ja kirjoitinkin runojakin. Luovaa aikaa. Ja hyvin tunnepitoista. Olen varma, että niistä vuosista ei olisi jäänyt näin kauniita muistoja, jos vaikka olisinkin päätynyt seurustelemaan sen nuivan tyypin kanssa. Todennäköisesti olisin pian tullut hyvin onnettomaksi sellaisen ihmisen kanssa. Parempi näin.
Kannattaa myös lukea limerenssistä:
https://mielenihmeet.fi/limerenssi-hullunlailla-rakastunut/
Vierailija kirjoitti:
Vasta joskus 4.treffien jälkeen voi kertoa ihastuksesta jos nainenkin vaikuttaa ihastuneelta.
Kuinka moni käy treffeillä neljä kertaa, jos mitään ihastusta ei ole? Täällähän aina kerrotaan, että jos ei ensitreffeillä kolahda, niin toisia ei tule ollenkaan.
Ja jos on ihastusta, niin miksei sitä saa silloin ääneen sanoa?
Olin muutama vuosi sitten samanlaisessa tilanteessa, koulu oli loppumassa ja oli joku hullu ihastus mutta totuus oli etta olin vaan kehittanyt jonkun fantasian siita ihmisesta eika siihen elama loppunut koska en hanta edes tuntenut. Onko tuo tytto mitenkaan vaikuttanut kiinnostuneelta sinusta tai edes tietaa olemassa olostasi? Han on vanhempi ja hanella on muutot ja uudet opiskelupaikat mielessa eika varmaan tulis mieleenkaan kiinnostua lukiolaisesta etta ehka kannattaa unohtaa koko juttu. Se pituus tuskin vaikuttaa paljon, enemmin ika ja elamantilanne.
Ymmärrän toki että kyse saattaa olla vain siitä että olen itseasiassa ihastunut vain mielikuviin tästä tytöstä. Kuitenkaan kyse ei ole pelkästään vain siitä ulkonäöstä, en mä mielestäni niin pinnallinen ole, tuskin mulla ois varaakaan siihen. Hänessä vaan kaikki on todella söpöä: olemus, pelkkä kävelytyyli ja hymykin on jotain uskomatonta. Muistan kuinka hullaannuin pelkästään hänen tuoksuunsa kun hän käveli ohitse.
En missään nimessä halua mitään pahaa enkä takertua häneen sairaasti, mutta irti päästäminenkin tuntuu niin toivottomalta. En tiedä hänen opiskelusuunnitelmistaan, todennäköisesti hän on muuttamassa isompaan kaupungiin opiskelun perässä, se olisi hyvin loogista hänen kohdallaan.
Ilmeisesti mun vaan täyty jotenkin tää asia kohdata jotta saan mielenrauhan, tuli turpiin tai ei. Ois varmasti yhtä helvettiä elää sen asian kanssa että ei koskaan tehnyt mitään, jolloin ei voi tietääkään mistään mitään.
Ymmärrän kyllä tuntemuksesi, AP! Toivotan onnea matkaan, kävi miten kävi. Vaikka sitä ei ole helppoa mieltää, tulet varmasti vielä rakastumaan, vaikka tästä ei suhdetta tulisikaan. Olen itse tosiaan yllätyksekseni pystynyt rakastumaan aina sitten uudestaankin, vaikka kuinka tuntui että siinä se oli nyt ei enää mitään. Kyllä onni tulee osaksesi!
En siis taaskaan saanut mitään aikaiseksi, vaikka tilaisuus tuli. Meen täysin lukkoon tän ihmisen läsnäollessa, vaikka tavallisesti elämässä en mene. Musta tuntuu että tässä on kyse myös epävarmuus omasta itsestä. Oon saanu aikanaan niin hemmetin paskat geenit, että olen vain n. 170cm pitkä, vissiin 171cm tarkalleen. Painan vajaa 60kg joten olen melkoinen riisikeppi, myönnetään. Tosiaan ehkä juuri tän ulkomuodon takia en tunne itteeni kovin itsevarmaks tällaisissa tilanteissa, joissa pitäs jotenkin esiintyä eduksi. Varsinkin kun usein saa lukea kuinka varsinkin nuoretnaiset kertovat kuinka miehen suuri pituus on tärkeä ja lähes välttämätön asia. Tällainen riisikeppi näytä miltään "kunnon" miehen vierellä, välillä jopa vähän säälin itteeni. Vaikka kuinka koitan itelleni toitottaa että löytyy myös paljon lyhyitä naisia joille pituus ei merkkaa, mutta just nyt musta tuntuu että tämä on se ainoa oikea mulle enkä voi päästää sitä menemään. En tiedä hänen pituuttaan mutta olen ollut siinä uskossa että hän olis edes mua lyhyempi. Kuulostaa varmasti todella pinnallisen lapselliselta, mutta naisille tällaiset asiat tuntuu merkkaavan. Koitan välillä tsempata itteeni ja ajatella kuina oma isäni, enoni ja isoisäni sekä moni setäni on saanu aikanaan naisen itelleen, vaikka ovat kanssani about samanmittaisia.
Tosiaan en nyt tiedä mitä mun pitäis tehdä vai pitäiskö ollenkaan. Tää tyttö nyt vaan tuntu kolahtavan niin hitosti että on tosi vaikee unohtaa. Kiitän jos joku on jaksanut tänne asti lukea ja toivon että vastaisitte rehellisesti, onko mulla mitään saumaa vai pitäiskö mun vaan luovuttaa?