Minua häiritsee muiden ihmisten äänet.

Pidän monia ääniä ärsyttävinä. Bussissa eteeni istuu aina joku puhelimeen HUUTAJA tai takanani pariskunta mölisee jotain. Kuulen kirskunaa, huminaa, näppäilyä jne.

Olen joko yliherkkä tai vielä todennäköisemmin neuroottinen. :D

Aistiyliherkyyksiä noi ovat, kannataa käyttää vaikka korvatulppia, näistä monesti on apua. Ihmiset tarvitsevat hiljaisuutta, toiset enemmän kuin toiset.

Minä olen samanlainen yliherkkä äänille.

En ihan noin herkkä, mutta jatkuva yskiminen, niistäminen ja esim. jalan naputtelu samassa huoneessa ärsyttää suunnattomasti.

Surullista, sillä se rajoittaa elämää ja lopulta on mieluiten vain yksin kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen samanlainen yliherkkä äänille.

En ihan noin herkkä, mutta jatkuva yskiminen, niistäminen ja esim. jalan naputtelu samassa huoneessa ärsyttää suunnattomasti.

Surullista, sillä se rajoittaa elämää ja lopulta on mieluiten vain yksin kotonaan.

Näin juuri. Minäkin voin kyllä käydä kaupungilla ja töissä eikä siellä äänet häiritse, mutta kun tulen kotiin, niin en siedä kenestäkään muusta lähteviä ääniä paitsi itsestäni. Lemmikkikoiran äänet eivät haittaa, eivätkä mitkään luonnon äänet, mutta ei tartte kuin toisen ihmisen tömistellä jaloillaan tai rapistella leipäpussia, niin muutun Hulkiksi. Haluan pois täältä melun seasta jonnekin Indonesian saarelle ja elää siellä loppu elämäni.

Ihan sama täällä.

Luin joskus, että tuossa ilmiössä on kyse siitä, että aivot eivät osaa erotella ääniä toisistaan niin hyvin kuin normaalisti. Tuo voi aiheuttaa myös uniongelmia, kun pelkkä tikittävä herätyskello voi estää nukkumisen.

Pelasin 10 vuotta ammatikseni nettipelejä. Kokoajan kuuntelin musiikkia taustalla. Puhun järjettömän hyvin ja tarkasti englantia, havainnointokykyni liikenteessä on ällistyttävä ja kuulen kaikki mahdolliset ihmiskorvilla kuultavat äänitaajuudet. Mutta sitten kun pitäisi ruveta nukkumaan, niin siitä ei tule mitään ellen tunge betonitulppia korviini... Joskus tekee mieli mennä korvaleikkaukseen, ja suorastaan haluaisin olla kuuro.

Misofonia.

Tuo jalan/kynän tms naputtaminen tai rummuttaminen saa verenpaineen tappiin välittömästi. Viimeksi lääkärin odotushuoneessa tunsin vastustamatonta halua räpätä aikamiestä kintuille. Samoin kiljuvat lapset julkisilla paikoilla, korvat halkee.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hyperakusia

Mua ei häiritse mitkään muut äänet paitsi toisten ihmisten aiheuttamat. En kestä niitä.

Ja istupa kaksi tuntia autossa sellaisen kanssa joka yskii huutamalla: "Yäääks, köh, köh, yääköh, turrr, yäääkkkksköh!"

Teki mieli moottoritiellä avata ovi ja hypätä vauhdissa kyydistä.

Mulla kans. Ongelmastani pääsen eroon ainoastaan kun olen humalassa, jolloin yliherkyyteni äänille laimenee ja voin keskittyä kuuntelemaan juuri sitä mitä haluan. Erittäin häiritsevää. Lisäksi säpsähtelen jokaisesta mahdollisesta vieraasta soundista hereille.

Niin tuttua. Ja siis todellakin rajoittaa elämää. Pidän paljon elokuvista ja olisi ihanaa nauttia kunnon äänentoistosta ja isosta ruudusta leffateatterissa, mutta en pysty keskittymään elokuvaan kun koko ajan joku räpisyttää mässypussia, joku toinen yskähtää, joku supattaa jne... Ihan kauheaa. Ärsyynnyn. Stressaannun. Ja tajuan järjestää sen leffaillan kotona otollisine olosuhtineen, mutta tätä ei tietenkään muut ymmärrä. "Hei mikset sä lähde leffaan?" Ja siis tämä nyt vaan yksi esimerkki, miten ääniyliherkkyys rajoittaa ihan normi elämää ja todellakin kuluttaa ja uuvuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua. Ja siis todellakin rajoittaa elämää. Pidän paljon elokuvista ja olisi ihanaa nauttia kunnon äänentoistosta ja isosta ruudusta leffateatterissa, mutta en pysty keskittymään elokuvaan kun koko ajan joku räpisyttää mässypussia, joku toinen yskähtää, joku supattaa jne... Ihan kauheaa. Ärsyynnyn. Stressaannun. Ja tajuan järjestää sen leffaillan kotona otollisine olosuhtineen, mutta tätä ei tietenkään muut ymmärrä. "Hei mikset sä lähde leffaan?" Ja siis tämä nyt vaan yksi esimerkki, miten ääniyliherkkyys rajoittaa ihan normi elämää ja todellakin kuluttaa ja uuvuttaa.

Siinä vaiheessa leffateatterissa kun valot sammuu, minä laitan korviin sellaiset korvatulpat jotka vaimentaa vain osan äänistä. Auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua. Ja siis todellakin rajoittaa elämää. Pidän paljon elokuvista ja olisi ihanaa nauttia kunnon äänentoistosta ja isosta ruudusta leffateatterissa, mutta en pysty keskittymään elokuvaan kun koko ajan joku räpisyttää mässypussia, joku toinen yskähtää, joku supattaa jne... Ihan kauheaa. Ärsyynnyn. Stressaannun. Ja tajuan järjestää sen leffaillan kotona otollisine olosuhtineen, mutta tätä ei tietenkään muut ymmärrä. "Hei mikset sä lähde leffaan?" Ja siis tämä nyt vaan yksi esimerkki, miten ääniyliherkkyys rajoittaa ihan normi elämää ja todellakin kuluttaa ja uuvuttaa.

Jatkan vielä, että on ihan mielipuolista miten aivoni kykenee valikoimaan ne ärsytyskynnyksen ylittävät "haitalliset" äänet. Esim. kerrostalossa askelten töminä, ovien paukahdukset, hissin vinkuminen. Kaikki IHMISTEN aiheuttamat äänet. Sen sijaan jos luonnossa joku kurppa kirkuu, myrsky kahisuttaa puunlehtiä, sade takoo ikkunanpieleen ja mitä tahansa muuta, niin ei haittaa yhtään ja tuskin edes huomaan.

Sama täällä. Sisi nimenomaan ihmisten äänet. Asuin joskus kerrostalossa, ja meinasi otsasuoni puhjeta aina, kun naapurista lähti jotain ääntä kuten videopeliölinää, huutonussimista tai lorottelukusemista. Sen sijaan esimerkiksi keväällä kadunlakaisukone ikkunan alla ei haittaa pätkääkään.

Muutin taannoin moottoritien lähelle. Äitini oli ihan kauhuissaan, että ei siinä ihminen voi elää ja sinäkin olet niin meluherkkä. Viihdyn hyvin, korvatulpat korvissa ei herää, vaikka rekkoja ajaa niin, että talo tärisee. Moottoritie on minulle paljon vähemmän paha kuin esim kävelytie, jonka vieressä olen myös asunut. Ainoa haittapuoli on, että parvekkeella ei voi kasvattaa mitään syötävää eikä ikkunoita pitää auki. Aion tuon saastepuolen vuoksi muuttaa joskus.

Vierailija kirjoitti:

Pelasin 10 vuotta ammatikseni nettipelejä. Kokoajan kuuntelin musiikkia taustalla. Puhun järjettömän hyvin ja tarkasti englantia, havainnointokykyni liikenteessä on ällistyttävä ja kuulen kaikki mahdolliset ihmiskorvilla kuultavat äänitaajuudet. Mutta sitten kun pitäisi ruveta nukkumaan, niin siitä ei tule mitään ellen tunge betonitulppia korviini... Joskus tekee mieli mennä korvaleikkaukseen, ja suorastaan haluaisin olla kuuro.

Olethan myös käsittämättömän komea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua. Ja siis todellakin rajoittaa elämää. Pidän paljon elokuvista ja olisi ihanaa nauttia kunnon äänentoistosta ja isosta ruudusta leffateatterissa, mutta en pysty keskittymään elokuvaan kun koko ajan joku räpisyttää mässypussia, joku toinen yskähtää, joku supattaa jne... Ihan kauheaa. Ärsyynnyn. Stressaannun. Ja tajuan järjestää sen leffaillan kotona otollisine olosuhtineen, mutta tätä ei tietenkään muut ymmärrä. "Hei mikset sä lähde leffaan?" Ja siis tämä nyt vaan yksi esimerkki, miten ääniyliherkkyys rajoittaa ihan normi elämää ja todellakin kuluttaa ja uuvuttaa.

Jatkan vielä, että on ihan mielipuolista miten aivoni kykenee valikoimaan ne ärsytyskynnyksen ylittävät "haitalliset" äänet. Esim. kerrostalossa askelten töminä, ovien paukahdukset, hissin vinkuminen. Kaikki IHMISTEN aiheuttamat äänet. Sen sijaan jos luonnossa joku kurppa kirkuu, myrsky kahisuttaa puunlehtiä, sade takoo ikkunanpieleen ja mitä tahansa muuta, niin ei haittaa yhtään ja tuskin edes huomaan.

Ihanan lohdullista lukea tämä. Mulla on nimittäin just sama tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelasin 10 vuotta ammatikseni nettipelejä. Kokoajan kuuntelin musiikkia taustalla. Puhun järjettömän hyvin ja tarkasti englantia, havainnointokykyni liikenteessä on ällistyttävä ja kuulen kaikki mahdolliset ihmiskorvilla kuultavat äänitaajuudet. Mutta sitten kun pitäisi ruveta nukkumaan, niin siitä ei tule mitään ellen tunge betonitulppia korviini... Joskus tekee mieli mennä korvaleikkaukseen, ja suorastaan haluaisin olla kuuro.

Olethan myös käsittämättömän komea?

Olen katseenkestävä ja lihaksikas Multi Glad Rank One ja kyllä minulla vaimo ja lapset on. ;)

Luulen että me suomalaiset tarvitaan sitä luonnon rauhaa ja tilaa, mut eihän sitä kaupungeissa ole lähes missään muualla kuin kirjastoissa. Ja sielläkin kuuluu sitä yskimistä ja tuolien naristelua. En pysty käsittämään just leffateattereissa sitä ihmisten itsekurin puutetta. Eikö voi saatana kahta tuntia olla täysin äänettömänä patsaana? Ei voi olla niin vaikeaa.