Haluaako tämä ihminen oikeasti olla kaverini
Perunut tapaamisia paljon viime aikoina, pariin otteeseen jättänyt vastaamatta kokonaan viestiini, ei onnittelutekstaria synttärinä. Silti kutsui omiin synttärijuhliinsa, välillä kyllä haluaa tavata ja keskustellaan todella syvällisiäkin juttuja. On aika menevä ja sosiaalinen ihminen, onkohan vain kiireinen vai ei haluaa oikeasti eroon minusta? Näemme muutaman viikon välein tai harvemmin kahvittelujen merkeissä. Tämä on minulle ihan ok. Mutta tuo peruminen ja vastaamisen ”unohtaminen” pohdituttaa. Ja haluaako minusta vaan täytettä omiin juhliinsa?
Kommentit (7)
Jos vain vahingossa unohti synttärisi? Itse en työpäivän aikana ehdi vastaamaan viesteihin, teen vuorotyötä enkä välttämättä puolen yön aikaan kehtaa laittaa enää viestiä. Joskus unohtuu vastata seuraavana päivänä. Jos töissä on sesonki, silloin kirjaimellisesti asun töissä ja kaikki muu on valitettavasti toissijaista, joihin en pysty uhraamaan ajatustakaan. Välillä on hyvinkin aikaa. Toivottavasti kukaan ei tulkitse liian vakavasti omaa toimintaani, vaikka olen yrittänyt selittää kuinka työ vie paljon aikaa. Ei sitä silti tajua jos on itse työtön tai työpäivä kestää max 8h. Kannattaisi kysyä suoraan mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Jos vain vahingossa unohti synttärisi? Itse en työpäivän aikana ehdi vastaamaan viesteihin, teen vuorotyötä enkä välttämättä puolen yön aikaan kehtaa laittaa enää viestiä. Joskus unohtuu vastata seuraavana päivänä. Jos töissä on sesonki, silloin kirjaimellisesti asun töissä ja kaikki muu on valitettavasti toissijaista, joihin en pysty uhraamaan ajatustakaan. Välillä on hyvinkin aikaa. Toivottavasti kukaan ei tulkitse liian vakavasti omaa toimintaani, vaikka olen yrittänyt selittää kuinka työ vie paljon aikaa. Ei sitä silti tajua jos on itse työtön tai työpäivä kestää max 8h. Kannattaisi kysyä suoraan mistä on kyse.
Ymmärrän, mutta hänellä on paljon vapaa-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku noin toimiva selittää esimerkiksi ajatuksenkulkuaan?
Minä voisin olla tuo sinun ystäväsi ja sinä eräs minun ystäväni. Minä en yleensä muista ystävieni syntymäpäiviä. Minulla ei ole niitä ylhäällä missään. Pidän yleensä omat syntymäpäiväjuhlat (erikseen vielä laitan etten halua lahjoja) joissa tarjoilen ilmaiset viinat ja ruuat. Haluan silloin muistaa kaikkia niitä ystäviäni, joita en jaksa enkä ehdi nähdä niin usein kuin haluaisin. Nuorempana asia oli toisin.
Tiedän vaikuttavani muiden silmissä menevältä ja sosiaaliselta ihmiseltä, vaikka asia on oikeasti päinvastoin. Olen väsynyt töistä ja tarvitsen paljon omaa aikaa. Kun olen sillä tuulella, että jaksan tavata ihmisiä, en välttämättä jaksa tavata juuri jotain tiettyä ihmistä. Usein siihen myös vaikuttaa kuinka "helppo" jotain ihmistä on tavata. Jos joku asuu suhteellisen lähellä ja on ihan OK, että käydään vaan parilla kaljalla, niin valitsen hänet usein helpommin kuin sellaisen, joka asuu kaukana ja jonka kanssa pitäisi kahvitella vähintään 3 tuntia.
Muutaman viikon välein näkeminen on ainakin minun mielestäni sitä, että nähdään todella usein. Ei kai tässä nyt enää ihan teinejä olla. Minulla on itse asiassa paljon ystäviä ja yritän löytää kaikille tasapuolisesti aikaa. Ne, joita näen muutaman viikon välein, ovat niitä, joita näen siis usein.
Perun tapaamisia, mutta se johtuu siitä, että en osaa aina ennustaa olenko ensi viikon torstaina tai perjantaina sillä tuulella, että jaksaisin nähdä ketään. Minun ei ole mitään järkeä tulla kahvittelemaan jos tiedän itsekin, että mieluummin lojuisin vain kotona selaamassa Vauva-palstaa koska energia ei oikeasti riittäisi muuhun.
Aina en myöskään jotenkin vain jaksa vastata johonkin viestiin. Saatan ajatella, että vastaan myöhemmin ja sitten unohdan sen. Ei se johdu nimenomaan jostain tietystä ihmisestä. Jos viestissä ei esitetä jotain selkeää kysymystä, en välttämättä näe pakolliseksi vastata. Jos kysytään nähdäänkö ensi viikolla, niin en välttämättä halua vastata heti kun en ole siitä varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vain vahingossa unohti synttärisi? Itse en työpäivän aikana ehdi vastaamaan viesteihin, teen vuorotyötä enkä välttämättä puolen yön aikaan kehtaa laittaa enää viestiä. Joskus unohtuu vastata seuraavana päivänä. Jos töissä on sesonki, silloin kirjaimellisesti asun töissä ja kaikki muu on valitettavasti toissijaista, joihin en pysty uhraamaan ajatustakaan. Välillä on hyvinkin aikaa. Toivottavasti kukaan ei tulkitse liian vakavasti omaa toimintaani, vaikka olen yrittänyt selittää kuinka työ vie paljon aikaa. Ei sitä silti tajua jos on itse työtön tai työpäivä kestää max 8h. Kannattaisi kysyä suoraan mistä on kyse.
Ymmärrän, mutta hänellä on paljon vapaa-aikaa.
Vapaa-aika on ihmisille erilaista ja ihmiset haluavat käyttää sitä eri tavoin. Eikä runsas vapaa-aika ole tae siitä, että ihminen jaksaisi enemmän.
No ehä siinä mitää... pyyä kahville ja vedä sträppärillä kakkosee