Miksi lapset eivät tottele vaikka on rajat ja rakkautta?

Hyi kuka haluaisi lapsekseen alati tottelevaisen zombin?

Kyselee 4 v, 2 v 6 kk ja vauvan äiti

Mulle on vakuutettu, että vuoden kuluttua todennäköisesti jo helpottaa. Se on joku ikäjuttu.



*huokaus*

lapset 6v ja 3v. Voi että osaa turhauttaa.

Mulla on kans kaksi tyttöä, 2,5 & 5 vuotiaat. Vaikka kuinka tahkoaa ja koettaa saada säännöt ja käytöstavat menemään sinne kaaliin niin ei kun vaan hirveellä möykällä nukkumaan asti....tappelevat keskenään alituiseen, mutta eivät kestä olla ilman toisiaankaan. Välillä tuntuu, että tässä kodissa huudetaan ja kinataan enemmän kun keretään tekemään mitään muuta! Mutta on onneksi niitäkin hetkiä milloin saa olla jälkikasvustaan ylpeitä =) Kyllä me joku päivä kuulkaa toivottavasti saadaan ylpeydellä katsoa kun meidän kovatahtoiset lapset pärjää tässä maailmassa ja näyttäävät että oppi on ehkä mennyt perille! Tunnen sua kohtaan jotenkin niin sielujen sympatiaa, että piti ihan vastata =)



jaksamista arkeen ja pidetään ittemme naisina!

Turhauttavaa samojen asioiden jankkausta päivästä toiseen. Juuri tänään ihmettelin, miksi esikoiselle ja keskimmäiselle ei esim pöytätavat mene perille vaikka niitä on jankattu siitä asti kun ottivat lusikan käteen, siis jo VUOSIA ja itse näytetään hyvää esimerkkiä. Pöydässä lojutaan, sotketaan, maristaan ja syödään sormin.



Oma tahto on hyvä asia mutta usein tuntuu että eikö nyt edes joitain perusasioita voisi tehdä kuten äiti ja isä joka päivä toistelevat? Miksei voi olla lyömättä sisarusta vaikka perheessä ei todellakaan anneta väkivaltaista esimerkkiä, päin vastoin? Miksei vessassa käynnin jälkeen voi pestä käsiä vaikka sen on kuullut joka päivä siitä asti kun vaipat jäivät pois?



Huh huh noita lapsia.

että lapset on ilmeisesti luotu tähän maailmaan, jotta opettaisivat aikuisille kärsivällisyyttä. Kai se on niiden tehtävä tässä maailmassa olla hankalia, jotta meidän aikuisten elämä ei olisi liian helppoa.

17v ja 19v, vanhempi tuli kotiin kaksi viikkoa sitten oltuaan vuoden Brasiliassa.

Kaksi päivää sisko ja veli olivat sovussa, taas on sama ihana sotatila käynnissä.

ja ap:n teksti voisi olla aivan mun näppiksestä. Olen itse ajatellut asian niin, että liittyy ikään ja vaikka ohjeita ja neuvoja ei totellakaan, jäävät ne väkisin päähän kun niitä IHAN OIKEASTI toistetaan kymmeniä kertoja joka päivä. Eli kunhan vähän kasvat, niin osaavat kyllä olla jos haluavat. Olen myös hämmästynyt siitä, jos joskus olen päässyt tarkkailemaan poikia esim. ruokailutilanteissa niin että minä & isänsä ei ole paikalla, kuinka fiksusti osaavat olla. Eli ehkä jotain on jäänyt päähän jo nyt.

tarrataulu molemmille lapsille jääkaapin oven-tarran saa vain, jos ei kinastele ruokailutilanteissa- se, jolla eniten tarrroja, saa lahjan perjantaina



---



viikkoraha- tottelemalla saa täyden viikkorahan- esim. 2 e/ viikko



voimia!!!

kehu onnistumisista!

sinulla on ihanat lapset!

Kaikissa maissa tuollainen käytös ei tulisi kyseeseen. Suomessa lellitään lapsia, sallitaan heille vaikka mitä ja uskotellaan jo vanhemmankin lapsen äitinä että "lapset on lapsia", tekivät sitten kuinka pahoja tahansa.

Mulla on 3 lasta ja kaikki jo muuttaneet kotoa. Tuota se oli silloin ennen ja tappelivat kuin peijoonit ainakin keskenään. Kaupassa kyllä meni ihan hyvin ja yleensä kodin ulkopuolella. Koulussakin tuli aina kehuja mukavista ja sosiaalisesti lahjakkaista lapsista. KETÄPÄ NE KOETTELIS ELLEI VANHEMPIAAN!

Voimia vaan, ei ne siitä hiuutamisesta hajoa jos samalla turvallisuus on kunnossa.

Juuri eilen jäkätin 5-vuotiaalleni että joudun kohta hullujenhuoneelle kun toistan samat jutut satoja kertoja ilman mitään vaikutusta. Poika kyllä antoi halin läksytykseni jälkeen, ja palasi sitten kieltämääni toimintaan - meinasi tulla itku, mutta kai tämä todella on jotain kosmista kärsivällisyyskasvatusta.

Mulle on vakuutettu, että vuoden kuluttua todennäköisesti jo helpottaa. Se on joku ikäjuttu.

*huokaus*

Meillä lapset 9v, 6v ja 4v ja ihan samanlaista kun aina ennenkin.

Toisinaan tuntuu, että eivät tottele mitään. Tappelevat ja metelöivät.

Ja kaupassa tosiaan koskevat joka tavaraan, vaikka juuri kiellettiin...

joudun kohta hullujenhuoneelle .

[/quote]

Ei tarvi sitte ihmetellä kasvatuksen tuloksia!

kannattaa muuttaa strategiaa, jos tuntuu että sama virsi soi koko päivän. Sovitte selkeästi vaikka että totella pitää kohtuullisessa ajassa tai seuraa jokin rangaistus (sekin siis sovitaan etukäteen). Sitten ne käskyt pitää tulle kovenevassa järjestyksessä, ensin tavallisella äänellä, sitten muistutetaan rangaistuksesta, sitten annetaan viimeinen varoitus ja sitten rangaistus.



Meillä lapset on 6 ja 10 ja tämä systeemi toimii hyvin. Usein riittää, kun sanon, että tämä on viimeinen käsky nätillä äänellä, seuraava tulee huutaen :-) Ja joskus kannattaa ihan oikeesti menettää se pinna ja huutaa ja lähteä kaupasta ovet paukkuen - siihen voi sitten vedota jatkossa ja tuon ikäiset kyllä muistaa aika pitkään, miten hirveätä se oli...



Ei silti, että meilläkään kaikki menisi putkeen ja lapset olisivat sopuisia, mutta samasta asiasta ei sentään tarvitse kovin monta kertaa kieltää.

suosittelen lukemaan hänen kirjojaan ja käymään hänen luennoillaan, siellä saa kysyä ihan vapaasti mieltä askarruttavia kysymyksiä.

Tässä linkki, jossa lopussa on vähän osviittaa näihin päivittäisiin taisteluihin suhtautumiseen. :)



http://www.palkane.fi/siv/evaat/Tahkokallio.htm

Että jos ihan samoista asioista päivästä toiseen jankataan ihan samalla tavalla ja lapset kuitenkin käyttäytyvät aina vaan yhtä huonosti, niin silloin TEILLÄ on jokin pielessä?



Miksi esim. ne lapset ovat siellä kaupassa koskettelemassa niitä tavaroita kerta toisensa jälkeen, kun kerran eivät tottele? Siis mitä hyötyä on laittaa lapsi autossa lupaamaan, että ei koskettele tavaroita, ja sitten kun koskettelee, niin kuitenkin pääsee taas kauppaan?



Ei nuo teidän lapset edes kuulosta miltään erityisen kovatahtoisilta, vaan te kuulostatte erityisen lepsuilta. Jokainen lapsi käyttäytyy noin, kun siitä ei ole mitään todellisia seuraamuksia. Ja toisaalta kun lapsen kanssa ei ole selkeästi yhdessä sovittu asioista, vaan kaikki käskyt ja komennot ja käytössäännöt tulee ylhäältäpäin.

Tuo rajat ja rakkaus-idea on ihan hyvä sinänsä, mutta joskus lapset pitää vaan jättää yksin riehumaan ja kiukkuamaan. Ei mitään selityksiä tai kiinnipitämisiä, kylmä hylkääminen vaan. Ei tietenkään yksin kotiin tai kauppaan, mutta esim. omaan huoneeseen ja ovi lukkoon, kaupassa täysi puhumattomuus päälle yms.

Meillä ikäjakautuma on aika sama, 3,5 ja 5,5. Yllyttävät suvereenisti toisiaan. Jos olen vain jommankumman kanssa liikkeellä, lapsi käyttäytyy kuin unelma, mutta annas olla jos ovat yhdessä ja on väsy/nälkä/hysteria päällä, niin jopas äitiä hävettää. Ja kyllä: meidän perheessä vaaditaan hyvää käytöstä ja rajoja on. Mutta eivät pikkulapset mitään robotteja ole. Onneksi.