Se, joka ei ole saanut kokea lapsuuttaan, antaako nykyään lasten olla lapsia vai vaatiiko liikoja heiltäkin?

Itse aika samassa veneessä. Oma nyt vuoden ja annan kyllä "tuhota" ja vipeltää vapaasti. Oon mukana leikkimässä, välillä kiljun takasin ja höpöttelen kaikenmaailman juttuja kun tuo niistä tykkää. Toivon kanssa et en ala tuhoamaan toisen mielikuvitusta ja unelmia, niinkuin omassa lapsuudessa tehtiin. Mut toisaalta kun se kummittelee aina mielessä ni osaa varmaan "peläyttää" ittensä todellisuuteen ennen kun se pieni joutunu aikuistumaan liian aikasin :)!

Ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eri tavoin. Jotkut toistavat oman lapsuutensa mallia, toiset tajuavat, että heidän ei tarvitse olla samanlainen vanhempi kuin omat olivat.. Koska itse tajuat tämän, voit yrittää olla toisenlainen vanhempi.

Lapsuutta se on tuokin.Kyllä  äitisi on "kokenut lapsuuden", se lapsuus vaan oli  erilainen kuin toisilla.

Mites jos vanhemmat oli todella erilaisia. Toinen ankara ja toinen liian lepsu. Tuliko lapsesta harmaa?

Minulla lapsuus jäi lyhyeksi (piti aikuistua nopeasti ja ottaa vastuu pikkusisaruksista). Äitini kielsi jopa nauramisen kotona (jos sitä kuului sai kuulla haukkuja ja selkää). Nyt minulla on pieniä lapsia ja yritän taata heille ihanan lapsuuden. Huomaan kyllä välillä vaativani liian pieneltä lapselta liikaa ja ahdistun sillä tunnen että minusta pyrkii ulos oman äitini kaltainen hirviö. Joudun usein muistuttamaan itseäni että en voi vaatia taaperoikäiseltä aikuisen motoriikkaa ja logikkaa. En siedä vitkuttelevia tai kurittomia lapsia ollenkaan vaikka tiedän ettei vika ole lapsissa.

Olin äidin pikkupiika jo muutaman vuoden ikäisestä lähtien ja varmaan alle 10v hoidin usein viikkosiivoukset, pyykinpesut, nuorempien sisareni hoidon ja ruuanlaitot. Jos en tehnyt, äitini huusi kuin palosireeni ja sain kuulla kunniani.

Eikä se jalostanut minua millään tavslla. Ei, päinvastoin inhoan sydämeni pohjasta kotitöitä ja olen siinä tosi huono, ehkä asenteestani johtuen, enkä ole päässyt siitä vieläkään yli.

Mies taas tekee kotityöt ja ruuat iloisin mielin, jopa nauttii niistä ja saa lapsetkin imnostumaan, vaikka lapsena hänen ei ole tarvinnut laittaa edes tikkua ristiin.

Meillä lapsia, nyt jo teini-ikäisiä, ei ole koskaan pakotettu tekemään kotitöitä, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, mutta silti puuhailevat mieheni kanssa kaikenlaista ja innokkaammin tekevät ruokaa.

Ja minä meillä olen se heikoin lenkki, vaikka olen käsistäni hyvin kätevä ja järjestelmällinen ja työssäni olen pärjännyt mainiosti.