Miksi niin monet lapsiperheelliset tuntuvat vihaavan eläimiä?
En tiedä mistä johtuu, mutta tosi moni tuntemani tai tietämäni lapsiperheen vanhempi vaikuttaa kuin inhoavan eläimiä, erityisesti koiria ja kissoja. Suhtautuvat negatiivisesti ihan kuin eläimistä olisi vain harmia. Ihan kuin ne olisivat koko ajan tiellä ja turhia.
Miksi? Pelkäävätkö bakteereja? Pelkäävätkö eläinten eritteitä?
Pelkäävätkö että kissa raapaisee Nico-Petteriä tai että koira puraisee Janicaa?
Moni sellainenkin joka on suhtautunut eläimiin ihan neutraalisti tuntuu muuttavan suhtautumistaan negatiiviseksi lapsen synnyttyä, miksi?
Itse en sekä lapsiperheellisenä että eläinihmisenä pysty ymmärtämään moista vihamielisyyttä.
Kommentit (4)
On hyvä tajuta omat rajansa, jos kaikki aika menee jo lapsiin niin lemmikkejä ei silloin todellakaan kannata harkita.
Meillä lemmikit ovat osa perhettä, vaikka työtä riittää ja jopa päivä rytmittyy pitkälle koiran ulkoilujen mukaan.
Eläimet eivät kuulu ihmisten kanssa samoihin asumuksiin. Kotieläin on ihan ok, jos sille on omat tilat.
Mä oon huomannut saman. Ilmeisesti joillekin se eläimen arvo vähenee kun oma lapsi syntyy? Johan siitä on sekin todisteena, että niin monet hankkiutuvat omastakin eläimestä eroon kun lapsi syntyy. Kummasti ne koirat ja kissat siirtyvät mummolaan asumaan koska ”aika ei riitä” tms.
Oma lukunsa onkin sit ne eläimettömät jotka on vihamielisiä kaikkia eläimiä kohtaan.
Kyllä toi on vaan sun tuttavapiirin juttu, ei lapsiperheiden juttu. T. 2 lasta, 3 koiraa, 2 kissaa, 2 hevosta, lisko ja kesyhiiriä