Lue keskustelun säännöt.
Erotuskailua vielä pitkään eron jälkeen - mikä neuvoksi?
07.07.2018 |
Viiden vuoden on-off-suhde päättyi lopullisesti noin vuosi sitten, mutta en ole päässyt siitä vieläkään irti. Olimme aiemmin yrittäneet erota ystävinä, mutta ajauduimme aina takaisin yhteen. Suhteemme ei sitten kuitenkaan toiminut ja se oli henkisesti todella raskas. Mm. olen varma, että miehellä oli muitakin, vaikka hän ei koskaan suostunut asiaa myöntämään. Nyt sitten lopetimme yhteydenpidon täysin ja eropäätöksemme on pitänyt.
Kaikista suhteen vaikeuksista huolimatta en ole päässyt irti. Ajattelin, että ero vie aikansa ja että jossain vaiheessa koittaisi helpotus, että ymmärtäisin olevani taas vapaa ja lasti olisi pudonnut harteilta. Ainakaan vielä tuota helpotusta ei ole tullut. Ajattelen miestä päivittäin. Jossain vaiheessa tunsin lähinnä raivoa ja pettymystä, mutta nyt taas viimeiset pari kuukautta ikävää.
Olen aivan poikki. En jaksa aloittaa treffailua ja etsin elämälle suuntaa. Vaikeina hetkinä tekisi mieli ottaa mieheen yhteyttä, mutta taistelen tuota mielitekoa vastaan. Taistelu vie voimia ja tuntuu siltä, että mitä enemmän taistelen, sitä vaikeampaa on olla ajattelematta miestä.
Nyt olisi apu tarpeen. Miten pääsen jatkamaan elämääni? Miten saan miehen lopullisesti pois mielestäni?
Kommentit (17)
Tiedät itse ne syyt, miksei mies ole se oikea sinulle. Tuon suhteen uudelleen lämmittelystä ei seuraisi mitään hyvää, samat ongelmat tulisivat uudelleen väliinne. Arvosta itseäsi sen verran että vietät aikaa vain ihmisten kanssa, jotka ovat sinulle hyvästä. Neuvoisitko ystävääsi jatkamaan suhdetta tuollaisen miehen kanssa?
Opettele olemaan ilman suhdetta hetken aikaa. Tee asioita, mistä nautit. Monella on pitkän suhteen jälkeen hukassa oma persoona. On vaikea muistaa mitä ovat ne asiat joista pitää oikeasti ja mitä haluaa tehdä elämällään, kun kaikkea on määrittänyt parisuhde ja toisen ihmisen miellyttäminen. Nyt saat olla itsekäs ja tehdä mitä lystäät. Huomaat että sen urpon perään itkeminen on typerintä mitä elämälläsi voisit tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Järki tosiaan sanoo, että parempi näin, mutta mieli ei anna rauhaa. Käsittämätöntä, miten vaikeaa tämä on eikä tunnu, että mikään auttaisi. Vaikka olisi ollut hyvä päivä ja mukavaa tekemistä, niin viimeistään illalla ennen nukahtamista iskee ikävä. Unet myös ovat pahoja, kun niitä ei voi mitenkään kontrolloida...
Ap
ap, ymmärrän hyvin tuskasi. Minulla sama tilanne, suhde oli vain pitempi ja erosta vasta puoli vuotta. Joudumme edelleen olosuhteiden pakosta olemaan tekemisissä ja olen luullut, että se on syy miksi en voi häntä jättää mielestäni. Ilmeisesti se ei välttämättä auttaisi.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
ap, ymmärrän hyvin tuskasi. Minulla sama tilanne, suhde oli vain pitempi ja erosta vasta puoli vuotta. Joudumme edelleen olosuhteiden pakosta olemaan tekemisissä ja olen luullut, että se on syy miksi en voi häntä jättää mielestäni. Ilmeisesti se ei välttämättä auttaisi.
Tsemppiä!
Tämä totaaliero on kyllä yllättävän raskas. Olemme laittaneet välit täysin poikki enkä tiedä yhtään, mitä miehelle kuuluu. Miehen kuulumisilla ei pitäisi olla mitään väliä, mutta välillä tuntuu, että olisi helpompaa jatkaa omaakin elämää, jos tietäisi, miten toisella menee.
Kiitokset tsempistä ja voimia sinullekin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Järki tosiaan sanoo, että parempi näin, mutta mieli ei anna rauhaa. Käsittämätöntä, miten vaikeaa tämä on eikä tunnu, että mikään auttaisi. Vaikka olisi ollut hyvä päivä ja mukavaa tekemistä, niin viimeistään illalla ennen nukahtamista iskee ikävä. Unet myös ovat pahoja, kun niitä ei voi mitenkään kontrolloida...
Ap
Ne on. Itse viimeksi viime yönä heräsin siihen, kun unessa tulin miehen tavaroista tyhjennettyyn asuntooni ja huutoitkin tuskasta. Välillä sitä on helpottunutkin olo, kun eroon oli ihan oikeita syitä. Välillä iskee kauhu siitä, mitä erityistä ja hyvää myös menetti. Ei auta kuin toivoa, että olo paranee. Täysin ilman yhteydenpitoa nyt reilu kuukauden verran. Niin se kuitenkin taitaa olla, että parempi on ettei yhteyttä pidä, koska se vaan pitää sitä "tunnekoukkua" yllä. Ja täytyy vaan kestää se olo, eiköhän se kuitenkin ala helpottaa. Kauanko sinulla siis on tuosta totaalisesta yhteydenpidon lopettamisesta? Varmasti se että olette aiemmin pitäneet yhteyksiä, on ylläpitänyt kontaktia ja eroa ei ole tarvinnut täysin käsitellä. Eli tavallaan vaikka erosta olisi aikaa, sen voi ajatella todella astuneen voimaan vasta kun yhteydenpito loppui.
t. eka vastaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muilla sama, että katsoo tosi nopeasti otsikon ja lukee aivan väärin?
Ihmettelin hetken, että mitä ihmeen erotus-kailua. Mikä on kailu?
Sorry ap, tämä... en vastaa yhtään kysymykseesi. Ei siihen voi oikein edes vastata. Mahdollisimman vain paljon muuta tekemistä kuin nyyhkimistä yhteisten biisien äärellä jne.
Aivokemiaa se kai on. Sinun täytyy nyt vaan tehdä mahdollisimman paljon sellaisia asioita, joista nautit. Harrasta liikuntaa, hemmottele itseäsi (kasvohoitoja, hierontoja, kampaajaa tms), käy leffassa, matkustele, tee hyviä ruokia jne. Mikä on se asia, josta SINÄ nautit? Kun saat korjattua hormonitasapainoa, eron tuskakin lieventyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä! MINÄ PYHÄSTI LUPAAN JA VANNON ETTÄ HELPOTTAA VIELÄ.
Kuukausi lopullisesta erosta on TODELLA lyhyt aika. Itse itkeskelin puoli vuotta eron jälkeen (nukkumaan mennessä) vaikka olin se jättävä osapuoli. Oli ihan hirveän vaikeaa olla yksin!
Oletan että olet aika nuori vielä? Nyt jos et läpikäy tuota tuskaa ja ahdistusta, toi ei todennäköisesti lopu koskaan. Otat tilalle jonkun laastarisuhteen ja taas ollaan samassa jamassa..
Ole sinä fiksumpi kuin minä aikoinaan. Nykyään (olen 29v.) Ihan nautin tästä sinkkuna olosta. Pysy vahvana, you can do it. 💜☺
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivokemiaa se kai on. Sinun täytyy nyt vaan tehdä mahdollisimman paljon sellaisia asioita, joista nautit. Harrasta liikuntaa, hemmottele itseäsi (kasvohoitoja, hierontoja, kampaajaa tms), käy leffassa, matkustele, tee hyviä ruokia jne. Mikä on se asia, josta SINÄ nautit? Kun saat korjattua hormonitasapainoa, eron tuskakin lieventyy.
Höpö höpö, nämä teennäiset jutut ei auta tippaakaan mielen maisemiin. Kaikki oma yrittäminen loppuusa niin turhaa.
Vierailija kirjoitti:
Aivokemiaa se kai on. Sinun täytyy nyt vaan tehdä mahdollisimman paljon sellaisia asioita, joista nautit. Harrasta liikuntaa, hemmottele itseäsi (kasvohoitoja, hierontoja, kampaajaa tms), käy leffassa, matkustele, tee hyviä ruokia jne. Mikä on se asia, josta SINÄ nautit? Kun saat korjattua hormonitasapainoa, eron tuskakin lieventyy.
Tämäkin on tärkeä pointti. Ei ainakaan pidä antaa sille sellaisia merkityksiä, että tämän täytyy olla nyt kuitenkin elämäni rakkaus, kun tältä tuntuu.
Etenkin, jos suhde on ollut raskasta on-offia pitkään, niin sitä pahemmin ovat aivokemiat sekaisin ja aivot ehkä tottuneetkin siihen. Se on ollut sellaista vaativaa ja tilaa vievää toimintaa, jonka jälkeen on tyhjyys ja hätä, kun ei ole mitään niin voimakasta tilalle.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hetkinen, vai siis kauanko siitä lopullisesta erosta oli?
T. Nro 10
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivokemiaa se kai on. Sinun täytyy nyt vaan tehdä mahdollisimman paljon sellaisia asioita, joista nautit. Harrasta liikuntaa, hemmottele itseäsi (kasvohoitoja, hierontoja, kampaajaa tms), käy leffassa, matkustele, tee hyviä ruokia jne. Mikä on se asia, josta SINÄ nautit? Kun saat korjattua hormonitasapainoa, eron tuskakin lieventyy.
Höpö höpö, nämä teennäiset jutut ei auta tippaakaan mielen maisemiin. Kaikki oma yrittäminen loppuusa niin turhaa.
Eiköhän nuo jutut olleet vain esimerkkejä. Ei siinä ole mitään teennäistä, että tekee asioita joista nauttii.
1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kun erosin poikaystävästäni, niin päätettii että olemme ystäviä. Aina ku vietämme aikaa, niin haluaisin enemmän. Aina tulee surkea olo, kun tekisi mieli koskea ja mennä syliin niinkuin ennen. Miedän eroon ei liity mitään draamaa, mutta yhdessä oleminen ei tuntunut oikealta silti. Hnä sanoi että etsisin uuden kumppanin, mutta en minä siihen pysty.
Vuosi erosta etkä ole päässyt yli (noinkin vahvat ahdistukset päällä.) Nyt on kyllä sellainen homma että jotain tarttis tehdä. Vaikea antaa mitään neuvoja, kun en tunne sua. Jos mahdollista hakeutua terapiaan, tee se!
Laitoimme homman lopullisesti poikki jo viime vuonna eli olen tässä jo kuukausikaupalla kärvistellyt. Alkuvuodesta purin pahaa oloa aggression kautta, mutta nyt pari viimeistä kuukautta on tuntunut tyhjältä ja mieltä painaa ikävä.
Kuten nro 12 (1) yllä arvelee, niin suhde tosiaan pisti pään ja tunteet sekaisin ja oli raskas, vaikka parhaimmillaan aivan käsittämättömän upea. Luulen, että suhdetta kuvaa parhaiten molemminpuoleinen addiktio. Emme muuten olisi ajautuneet niin monta kertaa takaisin yhteen.
Voihan se olla, että edelleen jossain syvällä on epäilys, että oliko tämäkään kuitenkaan viimeinen ero, kun aina on palattu yhteen... Toki aiemmin erot ovat olleet lyhyempiä taukoja, joten eiköhän jossain vaiheessa sitten aika tee tehtävänsä ja minun on pakko hyväksyä, että suhde oli nyt ihan oikeasti tässä eikä paluuta enää ole. Parempihan se niin olisikin, mutta uskomattoman vaikeaa tämä on!
Ap
Kyllä varmaan ensin pitäisi yrittää tehdä elämästään jokseenkin mielekästä ilman mitään miestä. Eihän sitä tosiaan jaksa uusia alkaa tapailla, jos vielä edellistä kaipaa. Usein sitten, kun tulee parempi olo, ei edelleenkään heti kaipaa uutta suhdetta. Jos on aivan piinallinen tarve siihen että olisi joku (ex tai joku uusi), niin se on jonkinlaista riippuvuuskäyttäytymistä.