Lue keskustelun säännöt.
Kohteliko mies sinua eri tavalla raskaana ollessasi, kuin muulloin? Tekikö esim. enemmän kotitöitä tms?
28.04.2006 |
Minua on hieman ruvennut harmittamaan, että en saa minkäänlaista " erityishuomiota" vaikka olen raskaana. Ymmärrän kyllä, että raskaus ei ole tekosyy maata sohvalla ja juoksuttaa miestä (ellei ihan oikeasti ole toimintakyvytön). Itse olen voinut loistavasti koko raskauden ajan ja ottanut oikein tarkoituksella sellaisen reippaan odottajan roolin, kun kerran energiaa on riittänyt. Työpäivän päälle painanut kotitöitä, harrastanut liikuntaa jne.
Hieman tuli katkera olo, kun kaverit kertoivat kuinka heidän miehensä hemmottelivat heitä kun olivat raskaana, tekivät kotitöitä enemmän ja kyselivät vointia. Meillä ei tällaista ole tapahtunut. Tietysti oma " syyni" , kun olen voinut erinomaisest, mutta vähän mietityttää että vieläkö sitten viimeisilläni raahaan mattoja tampattavaksi kun mies ei huomioi mitenkään erityisesti.
Rv23
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nyt ollut aivan mahtava isä... paremmasta ei väliä
On tehnyt raskaimmat kotityöt, kantaa kauppakassit ja kieltää mua tuomasta liian isoja ostoksia, kehottaa lepäämään ja nostaan jalat sohvalle ja sellaista. Myös toisessa raskaudessa.
Toiset miehet eivät vain ole niin herkkiä vaistoamaan ja tajuamaan muutoksia. Kannattaisi varmaan sanoa suoraan, että et jaksa enää kantaa mattoja tampattavaksi, väsyttää normaalia enemmän (meillä mies itse luki jostain miten paljon lapsi viikossa kasvaa, ja oli ihan että " ei ihme että sua väsyttää!" ) ja pyydät että hän auttaisi enemmän. Kai se lapsi teidän yhteinen asia on.
Kyllä kai se mies rupeaa auttamaan kun älyän pyytää. Mutta toivoisin että tekisi jotain ihan vapaaehtoisesti.
Huonoina hetkinä asiaa vähän surenkin, kun naistenlehdistä lukee niitä höpinöitä isistä, jotka kyselee päivittäin miten menee ja tarjoutuu tekemään kotona enemmän kuin ennen tai on jotenkin huomaavaisempia arjen keskellä.
Ei meillä ainakaan kummallakaan kerralla mies ole mitenkään muuttunut raskauden aikana. Toki kauppakassit kantaa, eikä oleta, että minä kantaisin viimeisilläni ne painavimmat ja ehkä helpommin komentaa isompaa, ettei potki äidin mahaan, jos näyttää tilanne leikin keskellä siltä.
Mutta siis ei mitenkään kysele vointeja tai tee enempää kotitöitä kuin ennen tai lueskele vauvakirjoja tai höpöttele mahalle. EI ole yhtään sen tyyppinen. Ihan hyvä isä on kuitenkin ollut ainakin esikoiselle, mutta en tosiaan ole mitään erityiskohtelua saanut siksi, että olen raskaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. kun olimme pihalla hän piti koko ajan minua kädestä etten kaatuisi. Kaupassa hän kulki koko ajan melkein kiinni minussa ettei kukaan vahingossa tönäisisi minua kärryillä. Kotona en saanut tehdä mitään. Mies teki kaikki kotityöt:):) Sitten kun mies kuuli, että pahoinvointiin helpottaa jos syö heti kun herää, nin kappas, mies oli aamulla heti tuomassa mehua, hedelmää, tms.
Saunassa ollessa mies sanoi koko ajan että varovaisesti ja sievästi. Seksistä en edes puhu, niin varovainen mies oli.
7kk:n jälkeen mies soitteli 15min välein, että millainen olo ja miten menee, 9kk:n aikana mies soitti KOKO AJAN eikä uskaltanut oikeastaan enään 8kk:n jälkeen lähteä minnekkään lukuunottamatta pakollisia menoja
Huoh, olihan se siis todella suloista, mutta...;) Ihme ettei paino noussut 12kg enempää, koska mies toi koko ajan syötävää ja kysyi, että olenhan syönyt ja että pitää muistaa syödä:)
Huippuinta oli että loppuraskaudesta mies herätti jos nukuin " väärällä" kyljellä, että käännppäs kylkeä....
Ei höpötä masulle, potkujen tunnustelu masulta on hänestä " pelottavaa" , ei huomioi mitenkään tavallisa enempää. Kauppakasseja ei anna kantaa, ja vainoaa mun syömisiä. Luulee kai että tapan itseni nälkään. Eli tavallista elämää ja siitä huolimatta että raskaus lepertelyt on jääneet pois, on erinomainen ja sitoutunut isä kaikesta huolimatta, ja rakasttaa lapsiaan paljon! Kun olemme keskustelleet, selittää että miehille asia konkretisoituu kun lapsi syntyy, ei sitä jollekkin mahalle voi tunteita osoittaa, pöllöä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vasta viimeiset 5 viikkoa olin kömpelö ja hengästyin kassien kantamisesta yms. niin silloin mies auttoi. Tuki kyllä mielialan vaihteluissa aiemminkin.
mitään raskasta. Suunnilleen vain olin paikoillani ja ihmettelin että miten jotkut uskaltavat liikkua raskaana. Meitä oltiin peloteltu vaikka mistä. ' Raskaana ollessasi et saa kantaa mitään raskasta tai saat keskenmenon, jos syöt jotain väärää saat keskenmenon, jos kävelet liikaa tai liian nopeasti saat keskenmenon, jos koira hyppää vatsaasi vasten saat keskenmenon, jos pidät kissaa sylissäsi saat keskenmenon, jne...' . Olin ihan paniikissa koko odotusajan. Toisessa raskaudessa olin jo selvillä asioista ja pystyin syömään ja tekemään mitä itse halusin. Tällöin pystyin myöskin tekemään osani kotitöistä ja ulkoilutin jopa koiria ja tein vaunulenkkejä esikoisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ekassa raskaudessa kyseli enemmän, miten jaksan, mutta näissä kolmessa vimoisessa on kohdellut kuin en olisikaan raskaana. Ja näin ihan omasta tahdostani. En halua tehdä raskaudesta mitään suurta numeroa. Eli oma valintani.
Ei koskaan kysele miten mä voin tai muutakaan sellaista. Ensimmäisessä raskaudessa mies oli puoleenväliin armeijassa ja oloni olikin todella reipas ja hyvä koko sen raskauden ajan.
Nyt on taapero ja iso koira, jotka vie voimat. Olen kotona ja pitää tehdä kotitöitä ja kouluhommia, että valmistuisin nyt keväällä. Joten se vie voimia ja aika ei millään riitä kaikkeen.
Jos en ole tehnyt ruokaa kun mies on töistä tullut, niin eipä se mies mulle mitään puhu ja sen huomaa että on kyllä niin vihainen että..
Ja tämä raskaus on ollut vähän vaikeempi kun tuo kohtu kasvaa sellaista vauhtia, että nivuset, alaselkä + kaikki muut paikat on ihan kipeenä. Mutta mies ei tunnu ymmärtävän sitä. Luulee että valitan koko ajan turhaan :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieniä juttuja. Nostelee kauppakassit, muistuttaa syömisestä, kyselee välillä vauvan vointia jne.
Ensimmäinen raskaus oli minulle vaikeampi ja silloin koin, että ei ota riittävästi huomioon. Nyt jälkeenpäin ajatellen otti samalla tavalla kuin nyt, mutta nyt olen monesti " kieltäytynyt" erikoiskohtelusta. Olo on ollut hyvä ja tiedän, että raskausaika menee todella hitaasti jos vain heittäytyy olemaan raskaana. Teen normaalit jutut mitä ennenkin jos vain vähänkin pysytyn (koska nyt ei ole mitään varsinaista syytä olla tekemättä, viimeksi oli tietysti eri juttu), nyt rv38 on vähän alkanut olla jo tukalaa välillä ;-)
Voi olla, että miehesikin ottaa paremmin huomioon sitten kun aihetta on. Nauti energiastasi, se ei ole itsestäänselvyys, niin kauan kuin sitä riittää! Mutta älä turhaan esitä mitään, jos väsyttää niin sano se ja ota rennosti!
Minä olen ihan jumalatar perheessä. Suuri, kipeä, punkero jumalatar. Ei mun tartte tehdä mitään mitä en halua, tosin tuskin edes pystyn mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut koko ajan kotona, joten päivän aikana kyllä tehnyt, minkä jaksanut esim. kotitöissä, mutta iltaisin kyllä on ihan oma-aloitteisesti passannut ja hemmotellut. Mukavaa.
tietää että VIHAAN semmosta paapomista ja lässyttelyä. Olen onnellinen, että mieskin oli sitä mieltä, ettei raskaus mikään sairaus ole. Monelle vain tekosyy olla laiska. Minä tein raskausajan kotitöitä normaaliin tapaan, samoin mies.
RisaMaya:
tietää että VIHAAN semmosta paapomista ja lässyttelyä. Olen onnellinen, että mieskin oli sitä mieltä, ettei raskaus mikään sairaus ole. Monelle vain tekosyy olla laiska. Minä tein raskausajan kotitöitä normaaliin tapaan, samoin mies.
Ole onnellinen että olet ihan terve koko ajan.
Yöt on yhtä hirveää kipua ja tuskaa samoin päivät. Hirveää se on olla näin avuton. Onneksi on ymmärtävä mies.
16
tosin olihan se riskiraskaus, ja lääkärikin oli kieltänyt rasituksen..
nyt kun odotan vaan yhtä, on samanlaista..mies vaihtaa kakkavaipat aina kun on kotona, nostelee lapsia ja antaa mun levätä. ja edelleen imuroi ja pesee lattiat.