Ahdistaa

Sama täällä, mutta kerro lisää? Ei ne lääkkeet välttämättä autuaaksi tee. Minut on todettu masennuslääkkeille resistentiksi. Tai vähän auttavat, mutta eivät tarpeeksi, jotta kannattaisi kärsiä sivuvaikutuksia.

Tuntee että olen ollut ajoittain ahdistunut 9-vuotiaasta. Isällä oli pahoja mielenterveysongelmia, joihin sai todella myöhään apua. Isä oli välillä väkivaltainen minua kohtaan. Yhdenkäden sormilla laskettavissa mutta kuitenkin tarpeeksi. Olin myös koulukiusattu.

Muutin 15-v pois kotoa. Sitten olikin muutama vuosi hyvää aikaa. Jossain vaihessa oon kehittänyt suuren ahdituksen ihmissuhteita kohtaan vaikka rakkaus ja kosketus ja perhe ovat suurin kaipauksen kohteeni. Kai johtuu tuosta taustasta. Unelmoin sellaisista turvallisista, jotka eivät syystä tai toisesta halua minua elämäänsä. Jos joku alkaa lähestyä minua alkaa suuri vastenmielisyyden tunnebtyyppiä kohtaan ja melkein viha. Se on hirveää. Mutta tunne on niin voimakas ja halu päästä pois sellaisen ihmisen läheisyydestä etten voi mitään.

Äiti aina sanoi että valmistu eka, ei sillä perheellä.ole niin kiirettä. Sitten tuo kääntyi melkein yhdessä yössä siihen että mulle se on jo liian myöhästyä. Missä vaiheessa se olis sitten pitänyt tapahtua. Olen siis 34 nyt. Kotoa sain uskonnollisen kasvatuksen. Ei mitään himouskovaisia. Sen verran kuitenkin että nuorempana uskoin siihen hölynpölyyn ja että elämä kantaa ja tuo kohdalle. Olen nyt siitä todella vihainen äidille ja itselleni.

Kävin terapiassa kolme vuotta. Nyt opiskele n maisteria ja ei ole ilman kelan avustusta varaa hatkaa sitä. Jotain apua, paljonkin varmasti oli, mutta tää pahin solmu ei avautunut. Lisäkis ystäväni teki itsemurhan kaksi vk terapian loppumisen jälkeen ja se on suistanut mut osaltaan suruun ja ikäviim ajatuksiin. Olen ollut taas kaksi päivää täysin lamaantuneena kotona. En saa edes tiskattua kun ahdistaa niin.

Ap

Voimia..kesävauvojen nimet ja trollaus kiinnostavat tällä palstalla enemmän.

En ole kateellista tyyppiä mutta on alkanut vituttaa myös kavereiden ja tuttavien muuttavat elämäntilanteet. Vaivoja ja taloa. Alkaa usko loppumaan omalta kohdalta ja viha elämän epäoikeudenmukaisuutta kohtaa on tällä hetkellä suuri. Nämäkin on asioita, joita ei saisi ääneen myöntää. Lisäksi toi masennus ja masennuslääkitys lihotti minua, joten koen itseni tällä hetkellä todella epäviehättäväksi. Toki ymmärrän ettei sellainen ketään innosta tälläisessä maailmassa.

Ap

En tiedä onko kukaan kokenut vastaavaa mutta jokainen onnistuminen työssä masentaa minua entisestään. Olen aika hyvä siinä mitä teen ja saanut huomiota & palkintoja sen vuoksi. Vaikka tunnen iloakin noi lähinnä kirkastaa sen missä muussa olen elämässäni epäonnistunut. Eli luomaan itselleni ihmissuhteen. Välillä tuntuu etten halua enää jatkaa tätä mutta olen liian velvollisuudentuntoinen lopettamaankaan. Viimeiset 8v ovat olleet aivan hirveitä.

Ap

Jostain syystä tosi vaikeaa puhua ääneen näistä asioista. Mietin tänään kriisipuhelimeen soittamista ja etsin numeronkin. Joku kynnys siinä on. Vaikka kävin sen kolme vuotta terapiassakin. Toikin vääränlainen itsensä häpeäminen pitäisi saada hoidettua pois. Sitten.päätin kirjoittaa tänne koska kirjoittaminen tuntuu helpommalta. Hävettää olla 34-v neitsyt. On seksikokemuksia mutta en vaan pysty siihen.

Ap

Onko kukaan päässyt yli vastaavista ja normaaliin elämään kiinni?

Ap

Mitkä masennuslääkkeet lihottavat? Mulla on Cipralexia, mutta en uskalla aloittaa kauheiden aloitusoireiden takia uudestaan. Hikoilen ihan hulluna niistä ja teen töitä hoitsuna. Pitäisi kai lomalla aloittaa? Loppuuko hikoilu jossakin vaiheessa? 

Olen ahdistunut ja keskittymiskyvytön. En osaa nauttia hetkestä, vaan sellainen levottomuus vaivaa koko ajan ja ahdistaa. En saa mitään aikaiseksi vapaa-ajallani. Elämäntilanteeni on paska. Olne aivan yksin tässä.

Essitalopraamia useammaltakin valmistajalta olen kokeillut. Varmaan toi lihominen sivuoireena ei ole kovin yleinen (?) vaikka siitä löytyy netistä tietoa. Kohdallani myös masennus on johtanut semiliikunnallisen elämäntavan lopahtamiseen ja suhtterveellisen ruokavalion romahtamiseen. Lääkitys vielä pahensi sitä ja kaikki lääkkeet ovat myös saaneet vatsani sekaisin. Onneksi lopulta löytyi sellainen että sivuoireet kärsi mielellään koska oikeasti auttoi mielialaan. Mulla ei ole ollut hikoilua oireena missään vaiheessa joten en osaa sanoa loppuuko se. Löysä vatsa ei ainakaan loppunut missään vaiheessa. Valmistajan ja lääkkeen vaihtaminen kuitenkin auttoi.

Ymmärrän hyvin ahdistuksesi ja tuon ettet osaa nauttia hetkestä. Mäkään en osaa ja pahinta on etten saa kehoani millään rentoutumaan. Pakotin itseni ystävän luo saunomaan ja paluun juhannuksena ja olin kireä kuin viulunkieli. Tätä ei pääse pakoon.

Ap