Olen vanha ja katkera akka.Mitä voin tehdä asialle

Miten vanha ja miten katkera? Mistä katkera?

Onko sulla pikkuruinen pilitipili?

Sulla on miehen puute! ihan selvästi! 

Olen myös vanha, mut en vissiin katkera. En vaan enää halua tavata ihmisiä. En kyläile missään. Jätän kaikki sukujuhlat väliin. Töissä koitan sinnitellä. Muuten haluan olla vain kotona ja mökillä.

Vanhuudelle nyt ei voi mitään, mutta katkeruudesta voi luopua.

Et mitään. Mee kotiis siitä.

Täällä on kyllä muita samanlaisia jos se yhtään lohduttaa.

Kysy itseltäsi miten katkeruus parantaa elämänlaatuasi, no, ei mitenkään. Ole iloinen siitä mitä sinulla on ja on ollut äläkä mieti mitä olet menettänyt.

Ota tilanteesta kaikki irti. Katkeruusöverit ja ehkä huomaat, ettei olekaan syytä. Suhteellisuudentajua ja huumoria, vaikka mustaakin. Ikä on vain numeroita, asioilla on taipumus järjestyä ja häntä pystyyn vaikka hakaneulalla. Hitto että inhosin noita, kun minulla oli hankalaa ja kaverit suolsivat lohduttaakseen. Huom!En tosiaan tiedä katkeruutesi syitä, enkä halua loukata.

Vanhan ja katkeran lisäksi vaikutat tyhmältäkin.

Pysyttele kotona.

Hae hormonilaastareita gyneltäsi. Helpottaa noin viikossa.

Mistä olet katkera? Kaikesta? Törmään jatkuvasti katkeriin keski-ikäisiin naisiin jotka känättävät joka asiasta. Kuulutko heihin? Jos kuulut niin voi sanoa että on hemmetin rasittavaa ja huonossa lykyssä sattuu vielä niin kun känätät niin joku sanoo sinulle aika pahasti takaisin. Toivottavasti egosi kestää sen. Ymmärrän että kotona känättää mutta tullaan puuttumaan joka asiaan tuolla kodin ulkopuolella ventovieraille ihmisille niin se risoo kyllä. nimimerkki. töräytän sanansäilällä takaisin ja se sattuu...

Nykyisin on paljon nuoria ja katkeria.

Huolestuttavaa, kun elävät elämän parasta aikaa.

Ihan ensiksi voit vaikka lopetta itsesi nimittelyn vanhaksi akaksi.

Sen voit tehdä.

Kuten joku jo mainitsi, kannattaa miettiä mikä elämässä on hyvin ja mitä kivaa itsellä on, eikä sitä mitä puuttuu ja mikä on huonosti. Vaikeuksissa ja menneissä murheissa märehtimällä voi tosiaan pilata elämänsä hyvin helposti. Ja sitä moni tekee. Ihan turhaan.

Silläkin uhalla, että tämä kuulostaa viiden pennin elämäntapavalmennukselta, haluan vastata vilpittömästi. Itse suhtaudun sisälläni asuvaan vanhaan ja katkeraan akkaan näin.

Tuo on vaan sun kokemus elämästäsi sellaisena kuin se nyt on. Jos siinä on kyse tunteesta, että elämä on mennyt ohi muiden toiveita toteuttaessa, siihen ainakin auttaa, että löytää jonkun asian, josta on itse innostunut ja johon haluaa sukeltaa, ja jolle raivaa elämässään tilaa silläkin uhalla että joku pitää sitä itsekkäänä. Kun lakkaa pyytämästä muilta lupaa elää omannäköistään elämää, on helpompi päästää irti katkeruudesta muita kohtaan. Pallo pyörii vinhasti ja kaikki muuttuu koko ajan, myös me, jotka luulemme olevamme vanhoja ja katkeria.

Jo se, että kysyt tuollaisen kysymyksen, on merkki siitä että sinussa on halu pistää kuviot uusiksi, mielessäsi, ehkä olosuhteissasi. Sitä uudistusmieltä vaalimalla saa mielensä kummasti nuoremmaksi. Ei ole mikään pakko jässähtää uomiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Silläkin uhalla, että tämä kuulostaa viiden pennin elämäntapavalmennukselta, haluan vastata vilpittömästi. Itse suhtaudun sisälläni asuvaan vanhaan ja katkeraan akkaan näin.

Tuo on vaan sun kokemus elämästäsi sellaisena kuin se nyt on. Jos siinä on kyse tunteesta, että elämä on mennyt ohi muiden toiveita toteuttaessa, siihen ainakin auttaa, että löytää jonkun asian, josta on itse innostunut ja johon haluaa sukeltaa, ja jolle raivaa elämässään tilaa silläkin uhalla että joku pitää sitä itsekkäänä. Kun lakkaa pyytämästä muilta lupaa elää omannäköistään elämää, on helpompi päästää irti katkeruudesta muita kohtaan. Pallo pyörii vinhasti ja kaikki muuttuu koko ajan, myös me, jotka luulemme olevamme vanhoja ja katkeria.

Jo se, että kysyt tuollaisen kysymyksen, on merkki siitä että sinussa on halu pistää kuviot uusiksi, mielessäsi, ehkä olosuhteissasi. Sitä uudistusmieltä vaalimalla saa mielensä kummasti nuoremmaksi. Ei ole mikään pakko jässähtää uomiinsa. 

Täältä vastaa toinen exkatkera ja vanha.

Nuoruudessani jämähdin elämän tilanteeseen jota en uskonut voivani korjata ja "tyydyin" tilanteeseen koska omasta mielestä tosiaankaan en voinut sitä muuttaa. Kunnes vuosien kuluessa tajusin että se olen todellakin minä joka muutoksen tekee.

15v sitten muutokseen mutta katkeruus jäi, miksi ei aiemmin etc etc .

Pari vuotta sitten tajusin etten tästä ainakaan nuorene ja katkeruuden pitää lähteä elämästäni koska vahingoitan vain itseäni sillä, enkä ketään muuta.

Pikkuhiljaa löytynyt uusia asioita joista itse nautin ja on tärkeitä.

On huolehdittava itsestään, ei kukaan muu sitä tee. Jos ympärilläni on ihmisiä joiden seurassa viihdyn ja he minun, on se rikkaus elämään vaan ei pelkkä elämän sisältö kuten aiemmin.

Mistä hyvät asiat elämääsi jota on vielä muutama vuosikymmen jäljellä, sen itse joudut selvittämään.