Missä vaiheessa ihmisten nimet tulivat suosituiksi eläinten nimiksi???

Vierailija kirjoitti:

Meillä on Tessu ja se on monen mielestä outo nimi. Sekin on melkein eläinrääkkäystä kun meidän Tessu on narussa ulkona päivät, vaikka se viihtyy siellä ihan hyvin. On pitkä juoksunaru, leluja, vettä, saa kaivaa maata, on varjopaikkoja, talvella mökissä on lämmitys. Illat ja yöt on sisällä ja pääsee 3 kertaa päivässä lenkille, saa hyvää kunnon sapuskaa eikä mitään kaupan moskaa. Terve ja iloinen ja reipas 10-vuotias. 

Meidän maalla asuvilla serkuilla on myös Tessua ja Topia, ja niillä on samanlaiset pitkät juoksunarut jne. kopit, varjot ja muut perusmukavuudet kesäasunnolla järven rannalla, ja puolestaan isot koiratarhat isoine lämmitettyine koppeineen heidän omakotitalonsa pihalla. Metsästyskoiria kuitenkin ovat, eikä mitään seurakoiria. Joku kesähuvila-alueella hiippaillut kaupunkilais-viherpiipertäjä oli alkanut mongertaa että on koiran rääkkäystä pitää niitä juoksunarussa! Haloo, miettisivät nuokin piipertäjävalittajat että miten hyvät olosuhteet noilla koirilla on verrattuna joihinkin kaupunkilaislapsiin joita rääkätään mahdollisesti kotona, jätetään heitteille ilman ruokaa ym. Tuntuu jotenkin siltä että eläinten pelastaminen mennyt jopa ihmislasten pelastamisen edelle!

Vierailija kirjoitti:

Äitini (76v) on Maire ja oli pyörtyä kun näki puistossa valjaissa olevan minipossun jonka omistaja kutsui sitä Maireksi :D Äiti päivitteli että kun sioillakin pitää olla hänen nimensä tänä päivänä.

Maire on kamala nimi...ihan sama onko ihmisellä vai sialla.

Sukulaisten reaktiot 20 vuotta sitten, kun isosiskoni antoi poikavauvalleen nimeksi Jesse. "Jesse? Siis mitä? Sehän on KOIRAN nimi!!!!!11"

Teki mieli työntää laiturilta mereen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini (76v) on Maire ja oli pyörtyä kun näki puistossa valjaissa olevan minipossun jonka omistaja kutsui sitä Maireksi :D Äiti päivitteli että kun sioillakin pitää olla hänen nimensä tänä päivänä.

Maire on kamala nimi...ihan sama onko ihmisellä vai sialla.

Sehän on ollut tosi cooli nimi 70+ ikäisellä ja kohta tulee varmaan taas. Samoin Tuire.

Tulihan paljon parjattu Aino-nimikin takaisin ja on suosittu 20-30 ikäisillä.

Vierailija kirjoitti:

VArmaan siinä vaiheessa kun ihmiset alkoivat kuvittelemaan, että eläin on kuin ihminen. Ennen koira oli koira, nyt se on perheenjäsen, jota paapotaan kuin vauvaa, sen kanssa harrastetaan ja matkustellaan. Meilläkin tuttavapiirin koirat ovat nimiltään Topi, Kerttu, Ruusa, Vilma, Make, Unto, Veera, Tanja. Meillä on Tessu ja se on monen mielestä outo nimi. Sekin on melkein eläinrääkkäystä kun meidän Tessu on narussa ulkona päivät, vaikka se viihtyy siellä ihan hyvin. On pitkä juoksunaru, leluja, vettä, saa kaivaa maata, on varjopaikkoja, talvella mökissä on lämmitys. Illat ja yöt on sisällä ja pääsee 3 kertaa päivässä lenkille, saa hyvää kunnon sapuskaa eikä mitään kaupan moskaa. Terve ja iloinen ja reipas 10-vuotias. 

Tessuhan oli aiemmin "yleisnimi" uroskoiralle, Tessa oli tyttökoira, vastaava nimiä kuin "Musti" tai "Halli".

Miehen sukulaisten luona on ollut jo 3 Tessua.

Olen huomannut että monilla sinkkutytöillä on useampi koira, useimmiten poikakoiria, joiden nimistä tulee mieleen suurten ikäluokkien tavismiehet: Martti, Esko, Paavo, Teppo, jne...

Vierailija kirjoitti:

Seitsemällä veljeksellä oli vesiharmaa kissa nimeltä Matti, joka erityisesti Juhanille oli rakas. Vuosi 1870.

Heh, sama tapaus tuli minulle mieleen. Myös Mikko on perinteinen kissan nimi ollut jo yli sata vuotta. Hevonen taas on tietysti Vilppu, jopa niin paljon, että jos ihmiselle se nimi annetaan, kysytään, miksi annoit hevosen nimen. Ihmisen nimi se kuitenkin alun perin on (suomennettu väännös kreikankielisestä nimestä Filippos).

Lehmille ainakin joskus piti antaa vuosittain jollain tietyllä kirjaimella alkavia nimiä, ja jos vasikoita syntyi paljon, myös ihmisten nimet pääsivät käyttöön. Olen tavannut ainakin Aamu- ja Hertta-lehmät.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - kirjoitti:

Minun nuoruudessa marsu oli Tiku, kissa oli Töpö ja kultakala oli Fisulisu. Naapurin koira oli Moppe.

Missä vaiheessa ihmisten nimet tulivat muotiin eläimillä? 10 vuoden sisään? Tuttujeni uudet lemmikit ovat nimeltään Kerttu, Adalmiina, Oskari, Martta, Keijo ja Alma. Jotenkin outoa kutsua eläimiä ihmisten nimillä :D

Kuinka vanha oikein olet? Minä olen syntynyt 1988, ja koko elämäni ajan on eläimillä ollut ihmisten nimiä. Ja maaseudulla olen lapsuuteni ja nuoruuteni elänyt (kun joku ketjussa epäili ihmisten nimiä olevan kaupunkilaisten eläimillä.)

Vierailija kirjoitti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - kirjoitti:

Minun nuoruudessa marsu oli Tiku, kissa oli Töpö ja kultakala oli Fisulisu. Naapurin koira oli Moppe.

Missä vaiheessa ihmisten nimet tulivat muotiin eläimillä? 10 vuoden sisään? Tuttujeni uudet lemmikit ovat nimeltään Kerttu, Adalmiina, Oskari, Martta, Keijo ja Alma. Jotenkin outoa kutsua eläimiä ihmisten nimillä :D

Kuinka vanha oikein olet? Minä olen syntynyt 1988, ja koko elämäni ajan on eläimillä ollut ihmisten nimiä. Ja maaseudulla olen lapsuuteni ja nuoruuteni elänyt (kun joku ketjussa epäili ihmisten nimiä olevan kaupunkilaisten eläimillä.)

Olen sinua tasan 10 vuotta vanhempi.

-AP-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seitsemällä veljeksellä oli vesiharmaa kissa nimeltä Matti, joka erityisesti Juhanille oli rakas. Vuosi 1870.

Heh, sama tapaus tuli minulle mieleen. Myös Mikko on perinteinen kissan nimi ollut jo yli sata vuotta. Hevonen taas on tietysti Vilppu, jopa niin paljon, että jos ihmiselle se nimi annetaan, kysytään, miksi annoit hevosen nimen. Ihmisen nimi se kuitenkin alun perin on (suomennettu väännös kreikankielisestä nimestä Filippos).

Lehmille ainakin joskus piti antaa vuosittain jollain tietyllä kirjaimella alkavia nimiä, ja jos vasikoita syntyi paljon, myös ihmisten nimet pääsivät käyttöön. Olen tavannut ainakin Aamu- ja Hertta-lehmät.

Ai herttinen, muistan lapsuudestani Vilppu-nimisen hepan, oi miten tuleekin muistot mieleen. Tai savolaisten suussa se tietysti oli Vilippu. Itse asiassa niin äännettynä lähempänä ollaan sitä alkuperäistä Filippusta!

-60 luvulla meillä oli sika nimeltä Sirkka. Sirkka päätyi joulupöytään.