Olenko narsisti?

Hei! Tiedättekö kuinka vaikeaa on ajatella muitten tunteita vaikkei se oikeasti kiinostaisi tai et vaan osaa? Minä tiedän. Joten kirjotan tänne sen takia, että saisin vähän muidenkin mielipiteitä, olenko narsisti?
Olen siis 17-vuotias muikeli ja tunnevammainen minä olen, sen sentään tiedän. Mutta nyt olen alkanut epäillä jopa jonkinlaista narsismia. Esim. minun mielestä on ok tehdä jollekkin ihmiselle väärin, jos ei jää vain kiinni. Tuntuu oudolta sanoa se ääneen, koska tiedostan sen olevan väärin, mutta se ei kyseisessä tilanteessa tunnu väärältä. Olin puolivuotta sitten suhteessa ja suhde poikaystäväni kanssa kesti jonkun vuoden, vaikkakin halusin jo aikasemmin siitä pois, koska en tuntenut enää mitään häntä kohtaan. Suhteen aikana petin pari kertaa, ja vain kerran sen kyseisen vuoden aikana kaduin ja sekin tunne kesti noin 5 sekuntia. En koskaan jäänyt kiinni, koska olen taitava valehtelemaan ja keksimään todenmukaisia tarinoita ja muutenkin uskottelemaan ihmisiä. En myöskään kovin usein ota syitä niskoilleni, aika keksin syitä miksi tein näin ja näin, en osaa vaan todeta olevani väärässä.
Olen myös omalla tavallani ylimielinen varsinkin jos sellainen haluan olla. Pidän myös omasta ulkonäöstäni aika paljon ja rakastan kun miespuoliset henkilöt kehuvat ulkonäköäni varsinkin jos kehuja tulee kropasta. Minulla on vähän omalaatuinen ajatustapa siitä, että minne tahansa menenkin suurin osa jätkistä katsoo minua. Olo on vähän kuin seireenillä. Olen tottunut siihen, että minua yritetään ja jopa säädänkin joskus, mutta suhteeseen en koskaan enää mene. Jos tämä kyseinen jätkä haluaa enemmän kuin pelkkää ”säätöä” katkaisen aikalailla välit, koska en halua suhdetta ja olen jokatapauksessa tehnyt selväski ennen säädön alkua, että en ole mitään parisuhdemateriaalia.
Hauska tarina on myös se, että kun kaverini kanssa mietittiin pitäisikö minun harrastaa seksiä yhden tutun kanssa vai ei, koska minulla on nyt siis sellainen säätö menossa(joka sattuu olemaan sen kaveri kenen kanssa olin panemassa), niin kaverini sanoi että minulla rupeisi kumminkin omatunto kolkuttamaan ja ilman suurempia tokaisin vain ”ei miulla oo omatuntoo”.
Loppuun sanon vielä, että ennen olin aika hyväsydäminen ihminen, sitä minusta sanottiin monta kertaa, nykyään jos minua kehutaan ne kaikki ovat ulkonäöstäni, eivätkä mitenkään luonteestani. Ihmiset kylläkin pitävät minua luotettavana, mutta sitä en ole ja en itsekkään täydellisesti luota kehenkään, en tee muiden luotettavuudella mitään. On onnekasta, että en aina ole ollut näin mätä mitä nykyään, niin tiedän, mikä on väärin ja mikä ei vaikka en sitä välttämättä niin tuntisikaan.