Mitähän tapahtuu, jos alan syödä 4-5 krt päivässä, harrastaa liikuntaa ja helliä itseäni?

Täällähän on kannustavat ilopillerit liikkeellä tänään - ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-5 krt päivässä syöminen on juurikin yleisesti suositeltu ja tutkitusti paras tapa syödä. Ei tarkoita että syödään joka kerta lämmin ateria vaan esim omena. Yksi tietämäni täysin lihakseton laihalihava kehuskelee kuinka syö joskus vain vähän puuroa päivän aikana. Ei jaksa tehdä mitään eikä näytä muulta kuin riutuneelta.

Ja paskat!  Ihmiset on yksilöitä, eikä yksi tapa ole ainut oikea tapa.

Suositukset perustuvat kylläkin tutkimuksille, ja tutkimus antaa hyvin kuvaa siitä, mikä keskimäärin sopii kenellekin. Eli 5 ateriaa päivässä lautasmallin mukaisesti, täysjyvää ja kasviksia suosien, sopii kyllä keskimäärin useimmille. Ei ehkä teille karppaususkovaisille (oletan, että sitä nämä ketjun vänkääjät ajavat takaa).

Kaiken lisäksi ahmimisen tai häiriintyneen syömisen hoidossa ensimmäinen askel on säännöllinen ja tasapainoinen syöminen.

Suositukset perustuvat rahaan ja ruoka- ja lääketeollisuuteen.

Tässä ketjussa ei kukaan sinun lisäksesi ole karppausta maininnut, mistä sen vedit?  Onko sullakin vaikeuksia luetun ymmärtämisessä vai liian vilkas mielikuvitus, joka saa sinut lisäämään omiasi?

Mitä sinä sitten syöt?

Mulla ei auta nuo mihinkään ahdistukseen. Syön terveellisesti, liikun sen minkä pystyn, syön vitamiineja jne. Ei nuo muuta mun ajatusmaailmaa ja -malleja mitenkään. Ahdistus on ja pysyy.

Mindfullness ja meditaatio mun mielestä ihan hömppää...en vaan tajuu niitä. Joku rentoutusharjoitus auttaa just sen hetken kun kestää mut heti sen jälkeen ahdistus on taas päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4-5 krt päivässä syöminen on juurikin yleisesti suositeltu ja tutkitusti paras tapa syödä. Ei tarkoita että syödään joka kerta lämmin ateria vaan esim omena. Yksi tietämäni täysin lihakseton laihalihava kehuskelee kuinka syö joskus vain vähän puuroa päivän aikana. Ei jaksa tehdä mitään eikä näytä muulta kuin riutuneelta.

Ja paskat!  Ihmiset on yksilöitä, eikä yksi tapa ole ainut oikea tapa.

Suositukset perustuvat kylläkin tutkimuksille, ja tutkimus antaa hyvin kuvaa siitä, mikä keskimäärin sopii kenellekin. Eli 5 ateriaa päivässä lautasmallin mukaisesti, täysjyvää ja kasviksia suosien, sopii kyllä keskimäärin useimmille. Ei ehkä teille karppaususkovaisille (oletan, että sitä nämä ketjun vänkääjät ajavat takaa).

Kaiken lisäksi ahmimisen tai häiriintyneen syömisen hoidossa ensimmäinen askel on säännöllinen ja tasapainoinen syöminen.

Suositukset perustuvat rahaan ja ruoka- ja lääketeollisuuteen.

Tässä ketjussa ei kukaan sinun lisäksesi ole karppausta maininnut, mistä sen vedit?  Onko sullakin vaikeuksia luetun ymmärtämisessä vai liian vilkas mielikuvitus, joka saa sinut lisäämään omiasi?

Olen pahoillani, jos vedin mutkat suoriksi. Mutta yleensä nämä virallisten suositusten ja säännöllisen syömisen kritisoijat ovat tiedevihamielisiä vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajia. Näin ei tällä kertaa ollutkaan, joten vedän sanani takaisin.

Kertokaa siis minulle, mitä on terveellinen syöminen? Useimmat ihmiset käsittävät sen varmaankin täysjyväviljoja, kasviksia, marjoja, maitotuotteita ja sopivia proteiininlähteitä sisältäväksi ruokavalioksi. Suositusten mukaiseksi siis.

Alkuun alat voimaan paremmin. Jaksat yrittää ja laihdut jopa. Sitten alat luistamaan "ohjelmasta" ja keksit tekosyitä lipsua sekä liikunnasta, että ruokavaliosta. Keräät lisää painoa, ehkä jopa enemmän kuin mitä sinulla nyt on. Masennut tästä ja itseinhosi kasvaa.

Näin siinä valitetta usein käy.

Laihtuminen lihavasta ja silloin laihana pysyminen on vaikeaa, vaikka se paperilla vaikuttaa helpolta. Kaikkista herkuista luopuminen on raskasta. Liikkuminen luontaiselle sohvaperunalle on haastavaa.

Pari päivää, viikkoa tai parhaimmillaan muutaman kuukauden moni jaksaa, mutta aina laihana ja hyväkuntoisena olevat ja pysyvät ovat määrätynlaisia. Heille liikunta on itsestäänselvyys. "Huono" ruoka ei ole herkku vaan halveksunnan kohde. Heitä ei tarvitse kysyä ulos liikkumaan, he maksavat jopa saadakseen liikkua. Tai sitten he ovat pieniruokaisia ja nirsoja tai kuluttavat paljon kaloreita työnsä tms. puolesta.

Masennus voi iskeä kaikkiin. Se ei kuntoa tai kokoa katso. Tosin lääkkeissä voi olla sivuvaikutuksena vaikka ruokahalun lisääntyminen jne.

Olet mitä olet ja sellaisena olet ja pysyt tai sitten sinun pitää oikeasti muuttaa kaikki se mitä olet ja mistä pidit tähän asti.

Se on vaikeaa.

Kuten Einstein sanoi. Tekemällä asiat samalla tavoin, niin lopputulos on aina sama.

Joten tekemällä nyt muuta tulos tietenkin vaihtuisi, mutta kuinka kauan sinusta on tekemään muuta? Ihan oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei auta nuo mihinkään ahdistukseen. Syön terveellisesti, liikun sen minkä pystyn, syön vitamiineja jne. Ei nuo muuta mun ajatusmaailmaa ja -malleja mitenkään. Ahdistus on ja pysyy.

Mindfullness ja meditaatio mun mielestä ihan hömppää...en vaan tajuu niitä. Joku rentoutusharjoitus auttaa just sen hetken kun kestää mut heti sen jälkeen ahdistus on taas päällä.

Oletko seurannut ettei esimerkiksi joku määrätty ruoka aiheuta sitä? Itselläni esimerkiksi kaakao aiheuttaa pahaa ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei auta nuo mihinkään ahdistukseen. Syön terveellisesti, liikun sen minkä pystyn, syön vitamiineja jne. Ei nuo muuta mun ajatusmaailmaa ja -malleja mitenkään. Ahdistus on ja pysyy.

Mindfullness ja meditaatio mun mielestä ihan hömppää...en vaan tajuu niitä. Joku rentoutusharjoitus auttaa just sen hetken kun kestää mut heti sen jälkeen ahdistus on taas päällä.

Mindfulness ja meditointi voivat säännöllisesti harjoitettuna auttaa tiedostamaan ahdistuksen syitä sekä rauhoittamaan fyysisiä oireita, kuten sydämentykytyksiä ja hermostuneisuutta. Ne eivät ole mitään ihmepillereitä, joten sitä tietoisuutta pitää opetella pitämään yllä arjessa myös meditoinnin yms. ulkopuolella, ettei ahdistus ota valtaa. Jos vanhoja ajatuskuvioita tuntuu mahdottomalta pysäyttää vain tiedostamalla ne, tarvitset "uudelleenohjelmointia" terapian avulla.

Oel aloitteellinen ja tee testi. Totuta sitä kuukausi. Kirjaa ylös olennaiset asiat ja pidä päiväkirjaa. Alku mittaus ja loppu mittaus.

Tie paranemiseen alkaa, kun kyllästyt kärsimään. Kokeile.

Jos mahdollista (=rahaa ja aikaa), niin suosittelen tekemään tuosta ihan projektin itsellesi. Kokeile erilaisia liikuntajuttuja (muutaman kerran samaa, eka kerta on joka lajissa kuitenkin hirveä) ja etsi sellaiset lajit, joista oikeasti tykkäät. Sitten vain päätät kalenteriin päivät, jolloin harrastat näitä - vaikka joka päivälle jotain, jos tuottavat iloa. Sama ruuan kanssa: opiskele netistä uusia terveellisiä ruokia ja harjoittele tekemään. Ota joku tietty vihannes teemaksi ja yritä tehdä siitä erilaisia herkkuja tms.

Liity netissä kirjasivustolle, johon voit merkitä lukemasi kirjat ja keskustella niistä. Saat uusia tuttavia samalla.

Tule tänne sitten kuukauden päästä raportoimaan, kiinnostaisi kuulla tuloksista.

(Alapeukut viuhumaan!)

Kuulostaa hyvältä minusta. Itselläni luonto ja somen / netinkäytön rajoittaminen ovat nykyään hyvinvoinnin peruspilareita. Jokin koneella / kännykällä roikkumisessa kerta kaikkiaan passivoi ja apatisoi minua, tuntuu kuin tulisi ihmeellistä aivosumua ja jopa muistiongelmia. Edes tv:n tuijottaminen ei näytä vaikuttavan yhtä vakavasti jaksamiseeni ja henkiseen vireyteeni. Päivä hujahtaa ohi paljon nopeammin palstaillen / Facebookia selaillen kuin hyvänkään sarjan parissa. Lisäksi hyvät sarjat rentouttavat minua aidosti, netissä roikkumisen jälkeen en ole yhtään sen rentoutuneempi.

Netin vähentämisen jälkeen olen spontaanisti alkanut kiinnostua taas öljyvärimaalauksesta ja käsitöistä, yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Eikä taustalla ole mitään "pakko kuluttaa aikansa järkevästi" -mantraa, vaan hinku noihin on alkanut herätä täysin spontaanisti.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvältä minusta. Itselläni luonto ja somen / netinkäytön rajoittaminen ovat nykyään hyvinvoinnin peruspilareita. Jokin koneella / kännykällä roikkumisessa kerta kaikkiaan passivoi ja apatisoi minua, tuntuu kuin tulisi ihmeellistä aivosumua ja jopa muistiongelmia. Edes tv:n tuijottaminen ei näytä vaikuttavan yhtä vakavasti jaksamiseeni ja henkiseen vireyteeni. Päivä hujahtaa ohi paljon nopeammin palstaillen / Facebookia selaillen kuin hyvänkään sarjan parissa. Lisäksi hyvät sarjat rentouttavat minua aidosti, netissä roikkumisen jälkeen en ole yhtään sen rentoutuneempi.

Netin vähentämisen jälkeen olen spontaanisti alkanut kiinnostua taas öljyvärimaalauksesta ja käsitöistä, yli kymmenen vuoden tauon jälkeen. Eikä taustalla ole mitään "pakko kuluttaa aikansa järkevästi" -mantraa, vaan hinku noihin on alkanut herätä täysin spontaanisti.

Mahtavaa! Mielestäni useimpien ihmisten harrastukset ovat kangistuneet kuluttamiseksi, liikkumiseksi ja matkailuksi. Saatan nähdä tuttujen käyvän ostoksilla, käyvän lenkillä ja kuntosaleilla sekä palaavaan vielä yhdeltä lomamatkalta mutta en ikinä näe heidän soittavan jotakin instrumenttiä, luovan taidetta tai olevan lukemassa kirjaa ja kertovan siitä. Mielestäni tässä on jotakin surullista.

Onpas täällä ilkeitä kommentteja!

Itselläni auttaa säännöllinen ja terveellinen syöminen ja edes pieni määrä liikuntaa. Ja minäkin yritän syödä "perusterveellisesti".

Tsemppiä Ap, uskon että huomaat olisi kohenevan jo pienillä muutoksilla.

Kiitoksia kommenteista - myös niistä vähemmän hyödyllisistä koska muistuttivat hyvin siitä, mikä netissä on minulle haitallista. Aloitan päiväkirjan pitämisen ja yritän tuoda elämääni enemmän hyvinvointiani tukevia asioita. Tämä aloitus tuli mieleeni kun muistin, että vuosia sitten paranin masennuksesta vasta kun lisäsin arkeeni sellaisia asioita, joista nautin (mutta ei mitään rahapelien tm. kaltaisia juttuja, joista tulee pidemmän päälle vain pahempi olo).

Ehkä palaan asiaan, ehkä en. Mukavaa kesää kaikille :) Ap