Tweet, Tweet, Tweet...

Sullahan on supernopea tweettaustahti! Minä aion seurata niitä rekisteröitymättä minnekään. Ihka eka tweettaus, jonka oon ikinä lukenut! Ehkä rekisteröidyn kun selviää, mitä sitten tapahtuu.

Elina: Jos sulla on Facebook-profiili, niin se statuspäivitys on periaatteessa tweetti :)

Rekisteröitynä voi esim. itse tweetata tai seurata muita tweettaajia, mutta jätin nuo omat tweetit julkisiksi just jotta kenenkään ei ole pakko liittyä mihinkään jossei halua. Twitterin perusperiaate on että vastataan vaan kysymykseen "What are you doing right now?". Eli useimmat tweettini voisivat hyvin olla "nothing" :D

Hei Kulta (vähän kornia kirjoittaa näin tuntemattomalle, varsinkin kun meidänkin taloudessa molemmat vastaavat kutsuun "kulta" tai useammin vielä "kultsi")



Löysin blogisi ja ihastuin. Työnantajani lähettänee sinulle laskun käyttämästäni 2 tunnista työaikaani tänä aamuna, vain lukeakseni aikajärjestyksessä kaikki postauksesi. Ja kuinka olenkaan viihtynyt! En siis saanut revittyä silmiäni täältä pois, vaikka työtovereiden mielenrauhan vuoksi onneksi onnistuin olemaan nauramatta ääneen. Minusta tulee varmasti vakilukijasi, koska raskausaihe tällä hetkellä viehättää itseä kovasti.



Meillä ollaan tällä hetkellä siinä vaiheessa, että pohditaan uskallettaisiinko aloittaa yrittäminen. Suurin syy jänistämiseen on se, että jos nyt tärppäisi, ajoittuisi tulevan naperon syntymä juuri sellaiseen aikaan kun Mies joutuisi olemaan 3-5 kuukautta poissa kotoa. Oman mielenterveyteni ja jaksamiseni vuoksi olen siis vielä kieltäytynyt yrittämisen aloittamisesta, vaikka muutoin ajatus houkuttaisi. Ja kun tuo Mieskin on vielä niin suloisesti vauvakuumeen kourissa! :D

Hei Sivuääni! Meilläkin Kulta on molempien nimi, ja tosiaan reagoin siihen paljon nopeammin nykyään kuin omaan viralliseen nimeeni :D



Tuo aloittaminen on hankalaa, meilläkin Isäntä nimittäin on paljon poissa (juuri nytkin 2 kk) työmatkojen takia, nyt onneksi tämä on viimeinen rupeama ennen synnytystä. Kannattaa tietty hieman ajoittaa niitä silmin nähden, mutta ihanteellista ajoitusta tuskin onkaan. Ja vaikka Isännän projektimatkat tuskin tähän loppuvat, en enää vaihtaisi raskautta mihinkään.

Vielä tuohon kultsitteluun: Meilläkin Mieheke jopa hätkähtää ja kerran kysyi olenko suuttunut hänelle, kun kutsuin oikealla nimellä enkä tällä lempinimellä. :)



Ja olet kyllä varmasti oikeassa, ettei ihanteellista ajoitusta olekaan. Ja vielä sekin, että sitten jos/kun alkaa yrittämään, niin mistäpä sitä osaisi tietää tahi ennustaa milloin tärppää. Olenkin toisaalta pohtinut, että ehkäpä sitten on oikea hetki alkaa yrittää, kun ei niin hirveästi pohdituta tällaiset asiat. Ehkäpä se olisi myös merkki siitä, että silloin olisi jo riittävän kypsäkin vanhemmuudelle? Vaikka kaipa noita pelkoja ja epäilyksiä on aina...