Kahdeskymmeneskolmas Viikko

Aika uskomaton ero noilla mahakuvilla! Viime viikon kuvan nähdessäni ajattelin, että okei, hieno juttu, se kasvaa noin hitaasti, ei mullakaan siis ole mitään hätää vielä pitkään aikaan. (Vko 12 alkaa nyt.) Voin tehdä kaikkea mitä ennenkin vielä pitkän tovin - kuten ratsastaa ja soittaa. (Olen mus. yo ja soitan puhallinsoitinta.) Tämän viikon kuva melkein pudotti minut penkiltä! Ajattelin oikeasti jatkaa soittamista niin pitkään kuin vaan pysyn tolpillani, eli laskettuun aikaan asti. Mutta hitto vie, mihin sulla mahtuu keuhkot?! Taidankin tästä lähteä lomille pariksi vuodeksi...



Sinun pitäisi kyllä päivittää tätä blogia useammin, mielellään pari kertaa päivässä. :) Mulle iskikin se synnytyksen jälkeinen baby blues nyt, ja sun kirjoitustyyli on oivaa lääkettä siihen!

Elina: Jep, ja voin vielä ulkopuolisen serkun toteamana vahvistaa että maha tosiaan on kasvanut noin paljon, eikä kyse ole vaan kuvakulmasta tai sellaisesta. Luulen, että se puhallinsoitinten soittaminen voi olla treenatuilla keuhkoilla aika pitkäänkin onnistuvien juttujen listalla. Kannattaa varautua siihen että siinä 17-18 viikon jälkeen hengästys jo paljon helpommin (jos olet yhtään niinkuin minä), mutta ei vielä ainakaan tunnu hengitys raskaammalta normaalisti. Eli uskon että jos minulla olisi puhallinsoittajan keuhkot, voisin hyvin vielä tehdä sitä jossain määrin. Mutta ei se varmaan kauaa enää onnistuisi...



Ja saatan olla väärässä, mutta muistelisin että ratsastaminen on kiellettyä. En kyllä mene vannomaan tämän hajamielisen pään kanssa.

Niin se ratsastus onkin virallisesti kiellettyä, mutta neuvolassa sanottiin, että siitä vaan, voihan sitä kadullakin kaatua. Eräs ratsastuksenopettaja taas oli sitä mieltä, että muuten ok, mutta hypätä ei kannata. Ne kiellot taitaa olla vähän sellaisia, että saa valita mitä tottelee. Kyllä minä ajattelin sitä jatkaa, kunnes maha on tiellä. Ehkä vähän varovaisemmin kuin ennen, eli esteet jää. Ja rodeohevoset.

Elina: joo, ja hyvähän minun on neuvoa. Suurinpiirtein kaikkea olen syönyt ja juonut mitä ei saisi :D

Loistavaa :) Sulla on todella kaunis maha. Itse näytän tällä hetkellä vähän liikaa makkaraa nauttineelta kesälomalaiselta (viikkoja 16). Tuossa tuo maha roikkuu vyötärömakkaran tavoin ja toivon vaan, että se siitä kohta muuttuisi enemmän tuollaiseksi vauvamahan kaltaiseksi. Töissä vähän vieraammat työkaverit puhuvat mun mahalle, mutteivät uskalla kysyä suoraan olenko raskaana. Kierona ihmisenä olenkin päättänyt vastata näihin uteluihin silmät suurina, että "en tietääkseni". Heh, aika ilkeää, mutta jostainhan se huvi on näinä aikoina revittävä.



Tämä on muuten tosi ihana blogi. Olen saanut tästä paljon vertaistukea.

Satu: kiitos hirmu kauniista kommentista :)

Itse kanssa alkuaikoina sellaisiin puoliksi vitsillä tokaistuihin uteluihin vastasin "tietääkseni siihenki tarvitaan kaksi" koska Isäntä oli aika paljon työmatkoilla. Kiusa se on pienikin kiusa ;)