Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
30v. nainen. Elämä ihan mukavaa, en ole masentunut, mutta silti tuntuu että olisi yhdentekevää vaikka en huomenna aamulla heräisi
14.06.2018 |
Olen tuntenut näin jo vaikka kuinka pitkään.
Luulen että yksi ongelma on se, että en halua vanhemmaksi. Tämän ikäisenä sitä kai tavoittelisi tuollaisia asioita, tai eläisi lapsiperhe-elämää. Toinen on se, että en saa kuluttamisesta mitään mielihyvää, olen tyytyväinen aika askeettiseen elämään. Ja koska edellinen, niin en oikein hirveästi fiilistele töissäkäyntiä, vaikka työ minulla onkin, ihan sopivan mielenkiintoinen ja hyvä.
Minua ilahduttaa esimerkiksi luonnossa liikkuminen, marjojen poimiminen, lasi viiniä, kirja... Ei varsinaisesti mitään isoja tavoitteita elämälle. Välillä löydän jotain, mutta ne kiehtoo ehkä korkeintaan vuoden, ihan korkeintaan, ja sitten koen jotain jatkuvuuden tunteen puuttumista.
Olen ihan perustyytyväinen koko ajan ja omasta mielestäni ainakin useaakin ihmistä hyväntuulisempi, että en koe olevani masentunut. En vain oikein osaa kaivata elämältä mitään.
Onko kukaan kokenut samanlaista?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
No tarvitseeko kaivata sen kummempia? Nykyään tuntuu helposti siltä, että koko ajan pitäisi kehittyä uralla ja ihmisenä ja saada kaikesta elämyksiä. Miksi et vain pysähdy ja nauti niistä pikkuasioista joista nyt nautit? Minullakin on sama juttu kuin sinulla, ihan sama heräänkö huomenna. Minulla tosin on lapsi, ja en nauti mistään asioista erityisemmin. Kunhan vain yritän olla täällä.
No useimmiten näin onkin, olen ihan tyytyväinen. Olen myös iloinen siitä, että minua ei revi mitkään tunteet kenenkään muun tekemisistä mihinkään suuntaan, toisin on eräällä ystävälläni jolla kateus on voimakas ajuri ja materialisoituu.. no materiaan.
Ehkä yksi ongelma on se että samanhenkistä seuraa on vaikea löytää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tarvitseeko kaivata sen kummempia? Nykyään tuntuu helposti siltä, että koko ajan pitäisi kehittyä uralla ja ihmisenä ja saada kaikesta elämyksiä. Miksi et vain pysähdy ja nauti niistä pikkuasioista joista nyt nautit? Minullakin on sama juttu kuin sinulla, ihan sama heräänkö huomenna. Minulla tosin on lapsi, ja en nauti mistään asioista erityisemmin. Kunhan vain yritän olla täällä.
No useimmiten näin onkin, olen ihan tyytyväinen. Olen myös iloinen siitä, että minua ei revi mitkään tunteet kenenkään muun tekemisistä mihinkään suuntaan, toisin on eräällä ystävälläni jolla kateus on voimakas ajuri ja materialisoituu.. no materiaan.
Ehkä yksi ongelma on se että samanhenkistä seuraa on vaikea löytää
Joo, tuo ehkä minullakin ongelman ydin. Ei kiinnosta yhtään muiden asiat, en tunne yhtään mitään jos joku tekee tai sanoo jotain, en tunne mitään paineita olla tietynlainen naisena, äitinä tai ihmisenä. En koe mitään yhteisöllisyyttä yms. Tuntuu että vain oleskelen täällä.
1
Samoja mietteitä. Mielestäni aika vaikea kuvio; olen introvertti enkä oikein kaipaa ihmisiä ympärilleni, mutta samalla olen alkanut kokea järkyttävää tympääntymistä sisällöttömään elämääni. Tilanne vielä pahentui vuosi sitten kun isänikin kuoli yllättäen. On muutenkin vähän ihmisiä ympärillä, joten yksinäisyyden tunne lisääntyi huomattavasti. Työssä käyminenkin tuntuu suorittamiselta. Sitä alkaa pohtia mikä tämän elämän tarkoitus oikein on.
Kyllä sinä voit olla masentunut, vaikket sitä itse tajuaisikaan.
En sano, että olet, mutta noin niin kuin teoriassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä voit olla masentunut, vaikket sitä itse tajuaisikaan.
En sano, että olet, mutta noin niin kuin teoriassa.
Olisinko ollut monta vuotta toimintakykyinen vaikka olisin masentunut? Tuntuu hassulta. Olen ihan virkeä myös. Elän päivän kerrallaan. Riittääkö se masennukseksi? Olisihan se ihan kiinnostava ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku eksistentialistinen kriisi ehkä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HSEn adonis kirjoitti:
Joku eksistentialistinen kriisi ehkä?
Kriisi taitaa viitata akuuttiin tilaan, itselläni on ollut näin jo vuositolkulla.. varmaan jossain määrin aina.
ap
Olet turvallisuushakuinen ja keskinkertainen. Sinulle käy kaikki, mutta ei kuitenkaan ihan kaikki. Et tavoittele mitään suurempaa vaan tyydyt siihen, minkä tiedät jo hyväksi. Et ole tutkimusmatkailija, vaan enemmänkin rutiineja toistava ja passiivinen.
Luultavasti olet työnantajallesi hyödyllinen nisäkäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinä voit olla masentunut, vaikket sitä itse tajuaisikaan.
En sano, että olet, mutta noin niin kuin teoriassa.
Olisinko ollut monta vuotta toimintakykyinen vaikka olisin masentunut? Tuntuu hassulta. Olen ihan virkeä myös. Elän päivän kerrallaan. Riittääkö se masennukseksi? Olisihan se ihan kiinnostava ajatus.
Kyllä, toimintakyky voi olla ihan kohtalainen jos masennus on lievää.
Vierailija kirjoitti:
Olet turvallisuushakuinen ja keskinkertainen. Sinulle käy kaikki, mutta ei kuitenkaan ihan kaikki. Et tavoittele mitään suurempaa vaan tyydyt siihen, minkä tiedät jo hyväksi. Et ole tutkimusmatkailija, vaan enemmänkin rutiineja toistava ja passiivinen.
Luultavasti olet työnantajallesi hyödyllinen nisäkäs.
Voi olla noinkin. Itse koen, että olisi turvallisuushakuisempaa esimerkiksi perheellistyä koska "kaikki" tekee niin. Suuremmat asiat ainakaan materalistisessa muodossa ei ole tyydyttäneet, en ymmärrä suurinta osaa niistä himoista mitä monella on. Mutta niidenkin tavoittelu mielestäni kielii jostain tarpeen täyttämisestä, joka olisi sitten taas turvallisuushakuista toimintaa.
Työnantajalle en varsinaisesti ole sellaisessa muodossa hyödyllinen mitä ajattelit, koska työni on rahoitusperusteista eikä tuota mitään mitä tavan tallaaja ajattelee tuottavaksi. Varsinaista työnantajaa ei ole.
Alue: Aihe vapaa
No tarvitseeko kaivata sen kummempia? Nykyään tuntuu helposti siltä, että koko ajan pitäisi kehittyä uralla ja ihmisenä ja saada kaikesta elämyksiä. Miksi et vain pysähdy ja nauti niistä pikkuasioista joista nyt nautit? Minullakin on sama juttu kuin sinulla, ihan sama heräänkö huomenna. Minulla tosin on lapsi, ja en nauti mistään asioista erityisemmin. Kunhan vain yritän olla täällä.